IRC-Galleria

mä olen ikuisesti sun ikioma pakkaus
sul on mun koko elämäni rakkaus
sul on kaikki mitä mä elämässä omistan
mä sen vielä joku päivä sulle todistan
miks et tälläsenä hyväksyny mua
sä tiiät, mä vielä rakastin sua
tunnen sut paremmi ku omat taskuni
sähän oot nähny tän mun elämäni laskuni
tää kaikki varmaa johtuu pelkästää musta
en osanu puhuu sun ongelma jutuista
mitä oikein sillon sait sun päähä
mä olisin halunnu sun luoksesi jäädä

en voi sille mitään,että olen tälläinen,mutta onko teidän KAIKKIEN pakko olla niin VITTUMAISIA!???

kertosäe:
Mä en kestä kauempaa.
Nainen sä oot kaikkein kauneinta
Jätetään tää pöytä,
Mennään tanssimaan.
Tee se noin noin noin. Tee se noin noin noin.

Sä voit saada pojan, miehen tai poikamiehen
Lätkäpelaajan tai voimamiehen
Teknisen neron tai liikemiehen
TV:stä takatukkasen ihmemiehen
Jos sua kiinnostaa hollywood, mun kanssa sun elämä on honeymoon
Romantiikkaa jo vuodesta -86
Sängyssa teen mitä ikinä vaan vaadit mult (aah)
Mä, jotain vähä tyylikkäämpää
Mä, sitä jotain mitä ei oo yksikää tääl
Ja ylipäätään mä yritän täällä sanoo et sä oot kauniimpi ku yksikää tääl

kertosäe

kertosäe2:
Pistä vaa pöytä täytee.
Tänään tää käsist lähtee.
e-e-e-eeh.
Mä aion olla hefe.
Pistän vaik kaikki menee.
e-e-e-eeh.

Epäkohteliast kieltäytyy,
ku mä näin sut jo kaukaa nainen.
Joten soita sun sun kotiis: taidat myöhästyy
ja mä tarjoon tän illan päälle rakkauden laineen.
Älä kerro äänee vaa kuiska se.
Tehään jotain mitä ikuisesti muistamme.
Miks kaikista kilteimmät naiset on makuuhuonees villeimmät naiset?
Kerro mulle.
Jos se vaa sopii, ei mennä kotiin.
Hotellista huone ja täynnä tarjotin.
Skoolataan meille.
Tää on tulevaisuus.
Ota noi pois ja ota kiinni tosta koska

kertosäe

kertosäe2

Nainen salli mun esittäytyy.
Sano Samiksi vaan.
Haluisitko lähtee mun kaa tanssimaa?
Kaveris tietää et tarvi vanginvartijaa.
Me mennää synnyttää sielu tanssilattiaan.
Sä laskeuduit mun käsien varaan.
Sinä hetkenä aika on aika ankaraa.
Mä jäädyn sun kauneudesta.
Aika menee, mut mä oon haaveunessa kai. (oo-oh)
Sä liikut ylös ja alas.
Paljastit mulle Victorian salat.
Kas kaunista hymyä näkee.(bang)
Ammuit nuolen mun sydämeen.

kertosäe

kertosäe2

1. Kuinka paljon pidät minusta 1-100% välillä ?
2. Olenko mielestäsi kaunis vai ruma ?
3. Jos kävelisin sinua vastaan mitä tekisit / sanoisit ?
4. Haluisitko asua kanssani ?
5. Voisitko pitää minua kädestä kiinni kadulla ?
6. Olenko kiva ?
7. Rakastatko minua ?
8. Halaisitko minua ?
9. Antaisitko minulle pusun ?
10. Suostuisitko jos pyytäisin sinua yhteen ?
11. Oltaisiinko sylikkäin vai käsikkäin ?

1. Anna arvosana ulkonäölleni asteikolla 4-10 ?
2. Halaisisitko minua ?
3. Jos heräisit vierestäni, mitä sanoisit ?
4. Voisitko koskaan satuttaa minua ?
5. Voisitko koskaan rakastaa minua ?
6. Mitä sanoisit jos muuttaisin pois ?
7. Mitä tekisit, jos seisoisin ovesi takana ?
8. Mitä tekisit, jos kuolisin ?
9. Välitätkö minusta ?
10. Kopiothan tämän itsellesi, että pääsen kostamaan ?

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit
minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin
sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit:
Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni
edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla
kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin
haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme
yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä
jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole
koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa.
Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua
innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä.
En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja
riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä
rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti
tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin
onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät,
ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin
suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset
kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini,
kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten
rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut
elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa
heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä
lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina
lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun
aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin
asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin.
Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että
löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-
ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui:
"Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita:
ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut
ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä
tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset
rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin,
kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää
sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen
vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet
muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa
pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta
pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin
häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei
minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei
minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että
vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin
hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan
aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän
pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja
sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi
pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan
paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei
enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten
Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN
VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU
TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

Jos tämä tarina liikutti sinua laita tää päiväkirjaas..

En anna muitten sanoo, mitä mä voin tehdä
Mä tiedän mistä tuun ja paikkani täällä
Mä nautin täysillä tästä päivästä
Se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä

1. Kumpaa halaisit mielummin: minua, vai puuta?
2. Missä näistä nukkuisit kanssani mieluiten: sängyssä, sohvalla vai lattialla?
3. Jos nukkuisimme kaksistaan yön, missä nukkuisit: päällä, alla, vieressä vai omassa pedissä?
4. Kumpaa tekisimme yöllä: nukkuisimme, valvoisimme?
5. Jos minulla olisi kylmä niin saisitko minut lämpiämään? Miten?
6. Kerro paras ulkonäöllinen ja henkinen piirteeni?
7. Mistä pidät minussa?
8. Kuvaile minua kolmella sanalla.
9. Oonko sun kaveri?
10. Haluaisitko tavata minut?
11. Jos niin miksi?
12. Pistätkö tämän omaan blogiisi, että voin vastata sinulle?