IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

`reiska

`reiska

Ota lehmä. Lehmä ei petä.

.Keskiviikko 01.11.2006 00:32

I never wanted it to die.

Teineilyä.Tiistai 31.10.2006 22:11

Kynäilempä tähän jotain taas teinimäistä (tyylilleni uskollisena). Ei voi muuta sanoa kuin että vittu ku vituttaa. Päätä särkee, väsyttää, on muuten vaan huono olla. Ahdistaa. Makekin lähti sitten pois. Sekin vituttaa. Vaikkei oma edes ollut niin ikävä sitä on. Niin hieno elukka se on. Jospa se takaisin tulis. Mutta on se Masa ihan kiva, vaikka se on ihan helvetin ruma. Mutta minkä se elukka näölleen voi, ollaanpahan sopiva pari. Helvetin rumia molemmat, tosin minä oon tankkeri, Masa semmoinen hirvi, koikula. Kutittaa, onkohan mulle tulossa ressi-ihottumat. Ei kivaa. Kylmä tuntuu ottavan olkapäähän, saatanan kipee. Taas, vaihteeksi. Väsyttääkin niin saatanasti, ja ahistaa. Mikähän vittu minua nyt ahistaakin. Ei voi tietää.

Ei saa öisinkään kunnolla nukuttua. Tai kyllä mä nukun, mutta en hyvin. Heräilen muutaman kerran, ja jotenkin tuntuu että unenlaatu on sieltä ja syvältä. Koko ajan on vitun väsynyt eikä jaksa keskittyä tekemään mitään. Tää tuntuu taas menevän siihen mitä tää oli vuos sitten. Ainakin uhkaavasti siltä näyttää, kai mulla sitten on syysmasennusta. Mutta ei se nyt normaalia oo että ruvetaan aina syksyisin itsetuhoisiks. Arhj. Mitähän valohoitoa mun pitäs ottaa. Empähän tiijä, hyvät geenit mulla näihin "masennuksiin" on. Vittu että on paska meininki. Tänäänkin taas sitten hermostuin opettajaan melkein suotta. Hermostun kaikkeen ihan suotta. Helvetti. Helvetin helvetti. Ja taas tulee äidille päänvaivaa siitä, jos se viime vuotinen alkaa taas. En minä tahtois sitä vaivata, se vaan on niin kovasti huolissaan sitten jos mulla on taas jotain. Ottaa aivoon.

Kyllä tää tämmöstä teinitarinaa taas on. Mut oonpahan kirjotellu ihan tosissaan tänne. Kenenkään tarvi tulla väittää etten kirjoittelis tunteistani. En minä ees tiijä mitä tunnen. En osaa purkaa niitä mitenkään, en tiiä mitä oikein tunnen. Kerronko asiat niin kuin minä ne oikeasti tunnen. Mut nyt alkaa tuntua siltä. Toivottavasti muilla menis paremmin kun mulla. Toivottavasti äidillä on kaikki hyvin ja veljillä. Toivottavasti. En jaksa millään soittaa. En vaan jaksa. En ees tiijä mitä sanoisin. Helkkarin, helkkari.

"Mama put my guns in the ground
I can't shoot them anymore
That cold black cloud is comin' down
Feels like I'm knockin' on heaven's door "

Guns N' Roses - Knockin' On Heaven's Door

miss.Sunnuntai 29.10.2006 03:45

Vittu että on kova ikävä..
Antais mitä vaan että sen sais takas. Ihan mitä tahansa. Edes hetken. Kertoa kuinka kovasti rakastaa. Ja välittää. Ja kuinka helvetin tärkee se oli. Mennyttä aikaa ei takaisin saa.
Ei mitään saa takaisin. On vaan edettävä päivä kerrallaan. Mut jokin tulee aina ja repii haavat auki. Tulee vaan niin kova ikävä. Niin hirveen kova ikävä... Pitää vaan toivoa että sillä on nyt kaikki hyvin. Ettei enää kipua eikä tuskaa. Vaan että ikuinen rauha. Jokainen tietää että kaikki kuolee joskus, luopuminen on vaan niin helvetin vaikeeta... Yli en koskaan pääse..

"Taas hetken lähempänä kuolemaa, ei haihdu tuska milloinkaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan, tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa"

Yö - Joutsenlaulu



Nuku rauhassa pikkuinen..
Ja taas jotain shaissea. Voi helvetti kun on nälkä.
Mutta tämä ei tule olemaan kovin verbaalista. Tämä on shaissea ilman häntää ja päätä. Sitä ihteesä.
"I used to love her
but I had to kill her
I used to love her
But I had to kill her.
...I have to put her six feet under
and I can still hear her complain"

Loistavaa. Pitäisi mennä ruokkimaan ipana vielä. Ei jaksa. Sattuu olkapäähän. Ja päähän. Ja milläköhän selviän huomenna kämpille. Jollakin sitä ois vaan mäntävä. TIijä sittä millä. Vittu ku on kaikki niin vaikeeta. Mitenhän asioista vois tehä vähä helpompia. I have no answer.

Don't you cry tonight.

lisää värssyilyä.Lauantai 28.10.2006 19:42

Ongelmat sen kun vaan kasaantuvat. Nyt pitäis päästä hevosista eroon. Mutten halua. Muttei voida niitä pitääkään. En tiijä mitä teen niiten kanssa. Mikään ei mene mitenkään. En halua myydä niitä, en haluis pistää monttuunkaan. En tiijä. Ei vittu mitään tietoa. Menee tämäkin viikonloppu ihan vättyilyks. Perseelleen. Pitäisi taas tehdä portfolioo. En jaksa. Ei kiinnosta. Meen taas entistä alaspäin. Koko ajan vaan tuntuu pahenevan. Just ku sai innostusta että pääsis ipanankin kanssa jotain tekemään. Käy näin. Ei tää oo reilua. Ei ollenkaan reilua. En halua jatkaa enää.

Kuka keksisi ratkaisun?

päivän veisuut.Lauantai 28.10.2006 15:00

Taas ahdistaa. Eihän tästä näytä tulevan nyt hevon helevettiäkään. Pinna kireellä, hermot riekaleina. Ja sitä rataa. Mielenkiintoista, ellen paremmin sanoisi. Voi kun osaisi oikeasti purkaa tunteitaan jotenkin. En vain osaa. En kirjoittamalla, en soittamalla, en kuuntelemalla musiikkia. En laulamalla (en edes osaa laulaa).

Miksen ole edes hyvä missään. Konkreettisessa. Se nyt on ihan sama osaanko sanoa minä vuonna oli talvisota (en oikeasti edes muista milloin se oli). Ei sillä oo elämisen kannalta mitään väliä, ja miljoona muutakin tietää milloin se oli. Minustahan tulee varsin syvällinen pohdiskelija. Ällöttävää. Sokrates. Imelää. On tullut muuten aika ahkeraan kirjoitettua tänne. Yleensäkin perjantaisin ja lauantaisin. Mistäköhän johtuu. Voisin löytää jonkun kosmisen yhteyden näiden väliltä. Olen melkein nerokas. Mutta vain melkein. Ikuinen kakkonen, ellen sanoisi. Tahdon olla hyvä jossakin, paras. Tämä on kamalaa. Ahdistavaa. Kotona oleminen ahdistaa.. Ei mitään tietoa mitä tehdä, miten päin olla. Miten tästä selvitään. Miksi se saattoi lähteä noin vain? Miksi sen piti jättää meidät tänne? Ajatteliko se ollenkaan mitä se tällä aiheutti? Ei varmaankaan. Se ei varmaan ajatellut lainkaan. Lähti, varoittamatta, hyvästejä jättämättä. Ja omasta tahdostaan.. Ei voi kyllä aina kaikkea ymmärtää. En tule koskaan ymmärtämään. Eikä minussa ole tahtoa eikä mitään tekemään mitään kunnolla, yrittämään tosissaan. Minä vain löllyn eteenpäin. Massan mukana. Ei oikein omaa tahtoa. Ei mitään tavoitteita. Ja sitten ryssin kuitenkin kaiken. En tuu ikinä varmaan valmistumaan mistään hinkulasta. Voi helvetti. Kyllä ne ajattelee että oon varsin räpö näissä hommissa. No niinhän minä kyllä olenkin, ei kai siinä. En osaa edes turruttaa ihteäni viinalla. Outoa. En minä kai nyt niin alas vajoa. Minä turrutan ihteni näin. Selvänä, elämä turruttaa mut. Vittu miksen voi kirjoittaa sillai, että tää juttu näyttäis mun kirjottamalta. Ei tää ikinä näytä. Ehkä itekin kuvittelen että meillä on kaikki hyvin, vaikkei ne ookaan. Ja sit käy näin. Voi helvetti. Eihän meillä ois mitään ongelmaa jos oltais jotain porvaripoikia. Mutta kun ei olla. Miks elämän pitää olla näin helvetin vaikeeta? Miksi? Mitähän helvettiä sitä on tehnyt että tämmösen kohtelun saa. Kaikki tapahtuu nyt ja tässä, mahtaa tulla tylsä vanhuus. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Tosin voisi tapahtua joskus jotain hyvääkin. En osaa ajatella mitä hyvää tässä tapahtuu. Näiden ongelmien rinnalla yks anatomian vitonen ei paljo mieltä piristä. Ja sitä paitsi, mitä intoa siinä on että pärjää teoriassa? Käytäntöhän se olisi paljo tärkeempää? Eikö vain? Niinhän se menee. Nyt ei olla missään lukiossa. Helvetti. Mut oon aina ollu huono käytännössä. Oon hyvä vain teoriassa. Se on huonompi homma se. Itseasiassa. Se on helvetin huono homma. Ei minusat ikinä mitään tohtoria tule, en minä ole niin teoreettinen. Sehän olis ihan sairasta. Don't ya think that you need somebody, don't ya think that you need someone. Everybody need somebdy, you're not the only one. Näinhän se menee a'la guns n' roses.

Vittu että menee elämä vaikeaksi. Liian vaikeaksi. IHAN LIIAN HANKALAA! Enkä halua mitään sympatioita enkä empatioita enkä säälejä. Minä vaan angstaan täällä. Antakaa mun vaan angstata. Ei teidän ees tarvi tajuta mitä kirjotan, kuhan leikin verbaalista. Kuhan yritän todistaa itelleni, että kykenen kynäilemään. Mutten kykene kynäilemään mitään fiksua. Vain jotain päätöntä ja hännätöntä paskaa. Onko sekään nyt sitten hyvä juttu? Ja todistaako se mitään? No ei. Omistaisinpa samanlaisen ironian kuin Gregory House. Tai miten se nyt ikinä menee. Ai niin. Tri jäi edestä, pahoitteluni. Voi vittu mä on paska.

"I knew the storm was getting closer
And all my friends said I was high
But everything we've ever known's here
I never wanted it to die"

(Estranged)

hmm.Lauantai 28.10.2006 06:50

Tuossa edellisessä on kyllä sanamuodot huonoja. Ja paljon kirjotusvirheitä. Ei se edes näytä minun kirjoittamalta. Huijausta.

Vieroitettu. Älä itke. Perjantai 27.10.2006 22:09

Helvetin helvetti tätä elämää. Ei tästä nyt tuu yhtikäs mitään, taaskaan. Alkaa vain ahdistaa. Koko ajan ahdistaa. Pitäisi varmaan oikeasti mennä jollekin ammattiauttajalle. Tosin eihän se mun tilannetta pysty korjaamaan. Mut mitähän helvettiä minä olen tehnyt että näin käy. Just mulle. Miksi? Onko mun kuvat galleriassa liian syntisiä vai? Mikä helvetti siinä on että minä. Vähemmästäkin se elämänhalu menee. Ei tälläistä helvetti jaksa. Just ku tuntuu siltä että asiat voisi EHKÄ selvitä. Viedään matto jalkojen alta. Revitään kokonaan. Keikutaan tyhjän päällä, ilman mitään varmuutta. Ei oo mitään mistä pitää kiinni, ei oo mitään syytä. Ei oo yhtään mitään. Ei syytä, ei halua, ei tahtoa, ei voimaa. Vain pieni rikkoutunut, palasina. Sitä vaan on ihan rikki. Hajalla, palasina siellä täällä. Palaset on levinny ympäriinsä eikä niitä löydä. Vaikka ne joskus löytäisi, ei niitä ikinä ehdi saada yhteen kun ne jo taas hukkuvat. Niin paljon se raha vaatii. Niin kuin Irwin aikanaan lauloi,: "raha ratkaisee." Se on surullisen totta. Liian totta. Niin totta että se sattuu. Käy kipeetä. Pikkuhiljaa se hajottaa, vähitellen, kunnes jäljellä ei oo enää mitään. On vaan pelkkää tyhjää. Sitä turtuu kaikelle, ei tunne mitään. Muuttuu koneeksi, joka tekee samat asiat samalla tavalla. Jos jokin muuttuu, menee sekaisin, ei kykene tekemään mitään, ei etenemään. Jos jokin menee pieleen, alkaa ahdistaa entistä enemmän. Vielä en täysin turtunut ole, kykenen tuntemaan pahan olon. Joskus ehkä hyvänkin, mutta se on niin helvetin vaikeeta. En kykene jatkamaan, tarviin apua. En osaa hakee apua. Toisaalta, en halua apua. En tarvi teidän sääliä. Oon mä ennenkin selvinnyt. Nyt vaan taas tuntuu ettei selviä. Eikä edes halua selvitä. Ei vaan tiiä että mitä helvettiä pitäs tehä. On vaan niin helvetin paha olla. Sitä alkaa vihata elämää, maailmaa, kaikkea. En osaa jatkaa, en osaa tehdä mitään, enkä voi tehdä mitään. Kaikki vaan tapahtuu. Kaikki menee eteenpäin. Väärään suuntaan, enkä voi muuttaa suuntaa mitenkään. Elämä on kääntänyt kelkkansa. Oon täysin voimaton näiden esteiden kohdatessa. Varmaan monilla on asiat huonomminkin, mutta tämä alkaa mennä yli minun ymmärryksen. Saanhan minä ruuan eteeni ja on vielä katto pään päällä, mutta mikä niiden hinta onkaan. Elämä on kallista, siitä oon joutunut maksamaan kovan hinnan. En minä tiedä onko se liian kova. En tiedä. Mikään ei mene mitenkääni. Oon luovuttanut, mitä tässä pitäs tehä. Eikä kukaan voi auttaa. Ei mikään voi auttaa. Ollaan ajauduttu kuilun reunalle, ja pikkuhiljaa astutaan siitä yli. Maa sortuu jalkojen alta. Mä putoan. Mutten putoa öisiin unelmiin. En todellakaan. Pikemminkin painajaisiin. Joista ei edes voi herätä. Vaikka kuinka haluaisi, vaikka kuinka tahtoisi, ei silmiään saa auki. Sitä tajuaa, että tämä on oikeaa elämää. Eikä täältäkään voi niin helposti lähteä, on edelleen niitä velvotteita. On tunteet, on niitä joista välittää. Joiden takia on pakko jatkaa. Vaikka se tuntuu niin helvetin pahalta. Kunpa pääsisi vain pois. Kauas pois.

.Perjantai 27.10.2006 00:02

Mitä tännekin pitäisi kirjoittaa. On niin yleispaska päiväkin ollut. Helvetti.
Mikähän olisi päivän laulu. mm.

"If we could see tomorrow
What of your plans
No one can live in sorrow
Ask all your friends
Times that you took in stride
They're back in demand
I was the one who's washing
Blood off your hands"

Laulan. Vaikken osaa. Laulan, vaikka se kuulostaa kamalalta. Silti laulan. Ehkä tämä on jonkin sortin teini-iän angstia. Varmasti tämä sitä onkin. Enhän minä voisi edes fiksu olla, olenhan minä vasta 17. Enkä aiokaan olal fiksu. Olen typerä. Näytän vielä kaikille. Minä oikeasti näytän. Kunhan tietäisin mitä.Kun tietäis että johonkin oikeasti kykenen. Mutta jos tietäisin että kykenen johonkin, kykenisinkö sittenkään? Tuskin. Miksen usko itseeni? Toisaalta, onko minuun mitään uskomista? Oonhan minä oikeasti ihan vitun paska ihminen. Mut kai mussa jotain hyvääki on? Ei kai kukaan oikeasti voi tälläinen paskapää olla? Eihän?

"I know the things you wanted
They're not what you have
With all the people talkin'
It's drivin' you mad
If I was standin' by you
How would you feel
Knowing your love's decided
And all love is real"

Sama biisi kuin viimeksi. Nyt housen aika.

-.-Lauantai 21.10.2006 13:23

"If we could see tomorrow
What of your plans
No one can live in sorrow
Ask all your friends
Times that you took in stride
They're back in demand
I was the one who's washing
Blood off your hands"

Ipanakin pääsi vihdoin ulos. Jospa se viihtyis nyt tuolla eikä karkais. Niinku eilen teki. Mokoma ._.
Sain uudet kengät. \m/ täng juu mama. Kelpaa tallilla hilippasta nytte. Jos minulla ois ääntä, niin laulaisin. Ihan varmasti laulaisin. >.< Kohta taas kouluun. Hinkula <3 Mutta näinhän se menee.

"And when you're in need of someone
My heart won't deny you
So many seem so lonely
With no one left to cry to baby"


Perkele, kun joku keksi kirjoittaa noin hyviä ajatuksia ennen minua. Oonkohan mä vähän hidas?



Guns N' Roses - Don't Cry (all lyrics)