IRC-Galleria

Kotiteollisuus - Poissaolevalle ystävälle


Jumala armahti taloilla, autoilla
Jumala armahti kauniilla vaimoilla
jotka ilman koruja ja turkkeja
ja ilman punaa huulissa
palelevat maailman tuulissa

Kaihoisa laulu kulkee vierelläni
hengittää ilmaani, syö lautaseltani
työ, raha ja elämä
olen niiden vietävänä
maailman nieltävänä

Huomaatko, kuinka aika vapisee
kuinka vuodet kalpenee
poissaolevalle ystävälle
ei aika mitään tee
kun kylmä maailma mielin määrin
meitä kuljettaa
poissaolevalle ystävälle
malja nostetaan

Ja minne me päädymme lopulta
hautakiven alle vainajina
tai ehkä päädymme
lauluun poissaolevalle
ystävälle

---

Jarkko Martikainen - Kaikki me kuolemme piaan

refrain:
Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää,
Kiellän sen olevan viimeinen.
Kavahdan terveen järjen häivää,
Elämää vierastan, ihminen.

Suuria, turhia toimia piirrän,
Elämänkaarta kun suunnittelen.
Sinutkin usein mä huomiseen siirrän,
Tänään kun kanssasi ehdi olla en.

Ja toisten jos manalle menneen kuulen,
Vähänpä viisautta siitäkään saa.
Ikuiseksi elon onneni luulen,
Kunnes mun kummullani veisataan.

Ja silloin puustani putoaa viimeinen lehti,
Yö vie haaveilijan.
Hetkisen ihminen elämään ehtii,
Kaikki me kuolemme pian.

Ihminen on kuin kärpänen täällä,
Vaikka se toisin toivoa vois.
Varjot kun värjyvät päiden päällä,
Hetkessä huitaistaan kaikki pois.

Siis missä on rakas tai ystävä parhain,
Siellä sun paikkasi tänään jo on.
Kaikki me lähdemme liian varhain
Kuoleman kankeuden karkelohon.

refrain2:
Ja puustasi putoaa viimeinen lehti,
Yö vie haaveilijan.
Vain hetkisen ihminen elämään ehtii,
Kaikki me kuolemme pian.

refrain2

refrain