IRC-Galleria

koulu alkaa... toisaalta se on ihan mukavaa, mutta taas toisaalta.... :/
enään vuosi ja yhdeksän kuukautta + yks päivä, siihen, että pääsee sille täysi-ikäisyyden rappuselle....

kuten me ollaan joskus pohdittukin eräiden tyyppien kanssa, että pennun kanssa koko elämä on periaatteessa vaan odottamista ja odottamista, niinhän se on ihmistenki elämässä... kuten : lapsi syntyy -> rupeaa ajattelemaan -> odottaa tarhaan ja esikouluun pääsyä -> aloittaa ala-asteen -> päästään yläasteelle -> ruvetaan pohtimaan koko loppu elämää; mihin ya:n jälkeen lukio,amis vai työelämä ->dotaan mahdollista jatkoopiskelu paikkaan pääsyä tai odotetaan, että päästäisi parempaan työpaikkaan -> odotetaan sitä "oikeaa" -> talo, lapset, naimisiinmeno -> lapsenlapset ja niiden elämänkehitys -> ja viimeseksi odotetaan kuolemaa... tai jos kuljetaan aristoteleen kultaista keskitietä ja eletään "tavallisessa" perheessä odotetaan aina, että voitettaisi lotossa ja toivotaan lapsille hyvää elämää, mutta miksi pitää aina odottaa? ja odottaa? entäs jos ei odotettaisi mitään, oltaisiin vaan hetken vietävänä ja katsottaisi, kuinka kauan jaksaisi olla täysin päämäärättömässä elämässä; ei tietäisi mitä huomenna tai tulevaisuudessa pitää tehdä, koulussakin vain luettaisiin periaatteessa turhan takia, koska ei ole mitään minkä takia pitäisi opiskella. Elettäisiin tyhjässä laatikossa ja seistäisiin/istuttaisiin/maattaisiin paikoillaan, nimittäin jos vaikka vaihdat asentoa sillä on päämäärä; haluat olla puuduttamatta jäseniäsi. jos käyt ostamassa parin kenkiä tai vaikka jonkun rehu-koristeen hyllylle, niin niilläkin on päämäärä.

hei! meitsihän kuulostaa melkein joltakin filosofilta! ei yhtään mun tyylistä.... tää alkaa olla jo pelottavan tylsää.... :D