IRC-Galleria

Ell kävi tänää, forsasta asti :D lähempää ei löydy ;)
Mupalta otettiin verikoe jonka tulokset pitäisi tulla huomenna, epäillään virtsakiviä tai lannehalvausta, kiva! No onneksi molempiin löytyy ihan helppo hoitomuoto.
Piikitettiin myös vitamiiniä suoraan. Saatiin myös kasa neuloja vitamiini purkki, eikö piikitteleen lenkin jälkeen.
Ainii ja mielellään joka päivä Mupaa pitää vetää hännästä :D Ihan oikeesti, ell sano että "toinen vetää hännästä niin lujaa ku pystyy ja toinen tepastelee sukkasillaan hevosen selän päällä". Tämä taas siitä, että Mupan selkänikamat on lantion kohalta pikkusen pois paikaltaan.

Jattaki tänään väläytti ;D Kysyin ell et miten virtsakivet tulee hoitaa se vastat että salmiakki syöttämällä, Jatta vaan " ai pitääkö sille syöttää salmiakki karkkeja?" ihana Jatta :)

Toivotaan että mitään vakavempaa ei löydy.

En kertonut muille,
luulin selviäväni yksin.

Suljen silmäni totuudelta,
sillä luulen tietäväni sen jo.
Pakenen totuutta
tietämättäni valhetta.

Luulin olevani sydämetön.
Raskasta taakkaa rinnassani kannoin.
Se painaa minut kasaan.

Paikatuin sydämin
yhä voimattomana.
Uutta etsin, uskaltamatta koskea.
Olen eksynyt silmiisi.
Yritän unohtaa, mutta tulet aina mieleeni.

Selviytymiseni on ohut lanka, helppo katkaista,
helppo heittää menemään, helppo käyttää hyväksi,
helppo sanoa mitä vain ja tuomita,
mutta kuka tuomitsisi oikein?


Arvet jotka eivät koskaan katoa hehkuvat nyt punaisina.
Arvet jotka ovat mun menneisyys,
nykyisyys ja tulevaisuus.
Avuttomana vaivun syvemmälle kuiluun josta
on mahdotonta päästä pinnalle.

Valittaminen ei kannata
unohdus täyttää mielesi.
Pakkoliikkeet ohjaavat
sinut pitämään pintasi.

Tuska on unohdettava
vaikka pillunpäreiksi hajoisi.
Itselleen anteeksi antaa
on niin vaikeaa.

Meillä tyttö käveli tänään. Työnteli nukenrattaita ja käveli hymy suin eteenpäin :) Äiti on ylpeä omasta pallerosta

Olen nyt niin ylpeä,
enkä sitä kadu.
Suruni on jo koettu,
ajan kaltereita vasten murrettu.

Mikään ei tätä tunnetta voita,
voimalla tahkoa tuleen.
Ei edes ajan säälimätön pyörä.

Ripaus suolaa ja se on siinä!

Synkät ajatukset juhlivat mielessäni,
monet arvet rakentaa muuria sydämessäni.
Ahdistusta,
liian monenlaista ahdistusta sisälläni.

Minne ikinä menenkin,
löydät minut.
Et tyydy vain ulkokuoreen,
tahdot sieluni, tahdot sydämeni.

Kävelen pois,
niin kauas kulkea voin.

Kuuleman harvinaisen vittumainen naiseksi.
Kuuleman yhtä kiero kun naiset yleensä.
Kuuleman ei voinu usko,
nauran!

Katsoisit peiliin ja miettisit sitten mitä sieltä näkyy,
ei edes harvinaisen kusipää mieheksi,
et edes osaa olla kiero niinku naiset!
JA TODELLAKIN VOIN USKOA!
Nauran.

TUKEHDU PULLAAS!

En voi ymmärtää, en voinut aavistaa.
Elin aina hetkessä, ja unelmoin, toivoin kaikkea kaunista.
Katsele, kuuntele, tunne ja elä,
älä itseäs unelmillasi petä.

Ei se saavu etsien,
eikä tule halki metsien.
Vaan se asuu mun elämässä,
jokapäiväisessä tässä.