IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

Laita musiikkisoittimesi sekoitukselle.
Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.

1:
Mitä äitisi sanoo huudettuaan sinulle : Angels
Isäsi tökkää sinua päähän ja sanoo : Jillian (I'd Give My Heart)
Kulkuri kävelee luoksesi ja sanoo : Photograph
Paras ystäväsi tönäisee sinua käteen ja sanoo : Don't Tread on Me
Törmäät pahimpaan viholliseesi ja hän sanoo : The Kiss of Judas
Yöllä vastaan tulee kadulla muukalainen : The Misery
Juokset kotonasi, kun siskosi pysäyttää sinut ja sanoo : Liian lähellä

2: Mikä laulu kuvaa ...

elämääsi : Enter Sandman
ystäviäsi : Razorfever
perhettäsi : Bolero
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi : Here without You
uskontoasi : Our Solemn Hour
seksuaalisuuttasi : In Black and White
seksielämääsi : Welcome Home (Sanitarium)
persoonallisuuttasi : Faces
ulkonäköäsi : The More I See

3: Elämäni soundtrack, eli mikä biisi soi taustalla, kun...

Elämäsi leffa alkaa : Still Loving You
Heräät : Crimson Winds
Hengaat kaveriesi kanssa : Paradise City
Sinä ja vihollisesi alatte taistella : San Sebastian
Menet treffeille ihastuksesi kanssa : Amour
Suutelet häntä ensimmäistä kertaa : The Human Stain
Tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi : Remember the Good Times
Menet nukkumaan : Moonlight in the House
Masennut : The Cage
Yrität itsemurhaa : Se ei lähde pois
Hautajaisvastaanottosi alkaa : We're Not Gonna Take It
Lopputekstien aikana : Children of the Revolution

Rakkautta ja valheita
Ja pieni sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja sun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa

Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta

Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa

Rakkautta ja valheita
Ja minun sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja mun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa

Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta

Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa

Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta

Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

"Mie ottaisin pehmiksen."
"Mitäs makua?"
"No siinä on nuo

---

(en jaksa makuja kirjoittaa) ja sitten on tavallinen pehmis kastikkeilla."
"No mitäs kastikkeita siel on?"
"No niitä on.... Mansikkakastike, juustokastike ja ........ JUUSTOKASTIKE????"
:'''DDDDDD

jospa vielä joku päivä tulis myyntiin pehmis juustokastikkeella :''DDD

Kiitos, yksi päivän mahtavista kohokohdista :3


No oltiin St. Michelissä* :'''DD

Käytiin näkötornissa, ja vitja kun jalat ei oikeen halunnu miun kans tehä yhteistyötä :''''DDDD
MUTTA mie pääsin sinne ylös asti :D ja kyllä pelotti :D
Heeno kaupunki.

Mawi has left the Mikkeli=*. :)

Kummit - Osa 1:
"Niin.. Otatkos sinä saunaan kaljaa?"
"......wut?...."
"EI ALAIKÄISILLE!"
"Ai, etkös sinä ollutkaan vielä 18?"
"No eihän se vielä"
"Niin enhän mie vielä.... ehheh... vielä vuos... (:"

Kummit - Osa 2:
Mie tulen ruokapöytään, juuri heränneenä.

"Onkos se pimu jo heränny?"
"ELÄ KUTSU SITÄ PIMUKS!!"

:'''DDDDD

Aivan mahtavia kummeja!! :3
Kiitos, olette miulle tärkeitä <3

anteeksi ihmiset, en ole pitkään aikaan laittanut uusia kuvia :'<

Ihan mahtavaa on ollu!! Kummin synttärit oli eilen. Kiitos siitä :3

"Syö muna päivässä, ylihuomenna olet eunukki!"

Oli ohjelmaa, syötiin, menin mökkiin, nukahdin (ja ohitin enon hienot runot! :< *damn*), sit herättyäni heti kahville, ja jotai lauluja lauleltiin ja syömistä :'''''''''D

kiitos ihanasta päivästä! <3

Kirjota kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

kaikki vastaa !

29.6.2009! Hieno päivä ol! Todella hyvin onnistui Särkänniemen reissu, lähes täydellisesti päivä meni, vaikka yhtä asiaa jäin kaipaamaan. Kiitos ihmisille jotka auttoi miua tän suunnittelemiseen ja suurin kiitos kuuluu mukaan lähtijöille!

Oiiiikeiin suuri kiitos teille! :3

Tukkijoki, here I come! :'DD Piikkusen vaan kastuttiin.. ehheh... ^^'

Mestari, esimerkkiänne en seurannut :3