IRC-Galleria

Sä tiedät sen, ei tää tuu jatkumaan
Mä myönnän sen, en niin mä tahtoiskaan
Mä tiedän sen, on turha selittää
Sä myönnät sen, et kuulla tahtoiskaan

kertosäe:
Niin paljon nähtiin, niin paljon yhdessä koettiin
Kun stoori tää päättyy, mitä jää? Vain ikävää

Kaipaan, sua kaipaan
Mä kaipaan sua niin
Ja päivästä päivään
Sä tuut mun unelmiin

kertosäe2:
Mä kaipaan, sua kaipaan
Mä kaipaan sua niin
Ja tahdo en myöntää
Et jäätiin kyyneliin

Sun kuvas näin Iltalehden kannessa
Ja kysyin itseltäin, miks just meille kävi näin

kertosäe

kertosäe3:
Mä kaipaan, sua kaipaan
Mä kaipaan sua niin
Ja päivästä päivään
Sä tuut mun unelmiin

kertosäe2

kertosäe

kertosäe3

kertosäe2

Hyvästi rakkaani kerran sanoit vain
Sisällein särkyneen sydämen vain sain
Etsin sua vieläkin yöllä viereltäin
Nyt tyynyni kastuu verikyynelistäin

kertosäe2:
Pidin kiinni niinkuin viimeistä päivää,
koska luotani lähtisit pois
Pidin kiinni susta viimeistä päivää,
koska jokin vei rakkaani kauas pois

kertosäe: (2x)
Niin minä rakastan sua
Niin minä huudan rakkauttani varjoille
Minä odotan, niin kauan odotan,
että luokseni palaat taas

Vapautta kai sinä lähdit katsomaan
Sieluni sai haavan armottoman
Itken, itken enkä vieläkään unta saa
Takaisin tahdon sinut, sinut vaan

kertosäe2

kertosäe (2x)

Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua
Niin minä rakastan sua


kertosäe (3x)

Julia synnytettiin maailmaan eräänä koleana päivänä. Melkein heti näki että hänestä tuli nainen.. Perhe oli piskuinen ja he eivät nähneet nälkää. Koulussa hän opetti muita, siellä häntä ihannoitiin rumista isovanhemmista.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kuvottamaan rellestäminen, niinpä ajanvietteeksi tuli itsepuolustuskirjat.

Julia kehittyi neljännelläkymmenellä varsin ihanaksi. Päähänsä hän sai vihreät hiukset, sekä vihreät silmät.
Vanhemmista johtaen hän oli erittäin tavallinen. Lempiruokaansa karjalanpiirakoita hän sai työskennellen laiskiaisena eläintarhassa.

Julia tupakoi ja käyttää nuuskaa lauantaisin. Alkoholia hän valmistaa itse.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa luuli menevänsä naimisiin.

Sen pituinen se.

Huomenna 11.25 :)) c(:

2

P
Ä
I
V
Ä
Ä
:
DDDD

3
P
Ä
I
V
Ä
Ä

M
U
N

S
Y
N
T
T
Ä
R
E
I
H
I
N
!
!
!
!
!
!
!
!
!
:
D

koliajuntti koneementti koitollekentti könääntäntti!

The minute you walked through my door
I knew this love is forever more
But then you told me all these lies
See the tears filling up my eyes

kertosäe:
All I want, is a little piece of heaven
All I need, a little piece of heaven

Piece, of heaven

kertosäe

Naaaa, na na na na na na, na na na
Laaaa, la la la la la, laaaa laaaa laaaa

Piece, of heaven

You taught me right from wrong
And told me always to be strong
But now I'm better off alone
Searching for a better home

All I want, is a little piece of heaven
All I need, a little piece of heaven

Naaaa, na na na na na na, na na na
Laaaa, la la la la la, laaaa laaaa laaaa

Piece, of heaven
Piece, of heaven
Piece, of heaven (heaven heaven heaven)

Soi rokki-CD koneen uumenissa
Kun reissusta taas kotiin palataan.
Vielä hetki, ja tää on todellista
Kuin pitkä hyppy tuntemattomaan
Tiedän, ne siellä mua oottaa
Kamerat salamoineen
Kohta ne tivaa:
"Oliks siellä kivaa?
Hei Matti, otitko sä simaa?"

Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
Kunhan vain siivet nää kantaa.
Kohti päivää parempaa ne mua kuljettaa
Ja rauhan taas mieleeni antaa
Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
Kunhan vain siivet nää kantaa.
Älä minua soimaa vaan antaisit voimaa
Matkalla huomiseen.

Käy renkaat asfalttia ahnehtimaan.
Kun kaasun pohjaan painan bootsillain.
On tuolla jossain uusi maailmani.
Se pimeydessä mua odottaa.
Tiedän, jälleen se alkaa
Tulva kysymysten
Kohta ne tivaa:
"Oliks siellä kivaa?
Hei Matti, otitko sä simaa?"

kertosäe: (3x)
Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
Kunhan vain siivet nää kantaa.
Kohti päivää parempaa ne mua kuljettaa
Ja rauhan taas mieleeni antaa
Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
Kunhan vain siivet nää kantaa.
Älä minua soimaa vaan antaisit voimaa
Matkalla huomiseen.

Matkalla huomiseen...

Aika juoksee ja loikkii, ku aitajuoksija
ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoksia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis?
Surisinko? Ja jos surin, kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkemään,
mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks, mut mul nauraa suu.
Mut pala kurkussa mä kidun,
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää, illal sä oot poissa,
mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä,
ei pysty oikein olee, kun yhtäkkii ei yhteist ookkaan.

kertosäe:
Sä lähdet, enkä tiedä, et tuutko enään takaisin.
Vaik kuinka haluaisin.
O-ooo. Sä lähdet, vaik tiedän, ettet sitä ehkä haluaisi.
Tuu takaisin.
O-uuu.

Must tuntuu, et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet.
Mieles kummittelee menneet, ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois, ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa,
tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka,
ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas, ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Ku löydän sen tien, missä se liekki palaa taas mun sydämeen,
sit vast on mun aika palaa.
Kun nyt mä lähen.

kertosäe

Mutsi on lentoemäntä, mun hullunkurisessa perheessä.
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä
Joten kaiketi se on mun veressä, en viihdy pitkää aikaa samas medessä.
Jo paluumatkal mä mietin seuraava lähtöä
ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöjä.
Joidenkin mielest päätönt, mut mulle aivan normaalii,
ku maisemat vaihtuu fääst formattiin.
Eteläisimmäst laaksost, pohjosimpaa tunturii,
itämaisest eksotiikast, länsimaiseen kulttuuriin.
Pitää vaan toivoo, et kaunotar kestää kulkurii,
vaik ero välil pahalt tuntuuki.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
en oo enää ääretön, vaan kokeilen mun rajojani.
Nään kyl itseni sun kanssa aloillaan,
ja meil on talo ja niin edelleen.

kertosäe

Sä lähdet.