IRC-Galleria

Joka päivä otan uuden askeleen
Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen
Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää
Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää

Ja kun anteeksi en anna itselleen
Eikä murheet aina mahdu sydämeen
Niin ne yksi kerrallaan, on pakko päästää maailmaan
Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?

Vaikka polkuni mun on
usein raskas, valoton
et koskaan sitä silmistäni nää

Sillä laulujen tie
minut kauaksi vie
ja sen ilon koitan säilyttää

Kerro minne silloin pakenen
kun suljettu on portti jokainen
Vain pohja pullon muuttumaan
hanttikortit valttiin saan
Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan

Kun anteeksi ei anna itselleen
Eikä murheet enää mahdu sydämeen
Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan
ja vain silloin, sen pystyn unohtamaan

Jos sä näkisit naamani nyt
niin on sankari ränsistynyt
et tuskin hennoisit ilkkua mua
vaan lohduttaa.
Jos sä näkisit naamani nyt
lienee ilme sen hölmistynyt
on vaikee selittää sähläilyään
eikä kannatakaan

Joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie.
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois
yhden liikaa luotasi pois.

Istun pöydässä vaieten vain
muistan menneitä unelmiain
niin on hauraita haaveet
ja terästä todellisuus.
Tuoppi tyhjenee huomaamattain
jatkan ainaista taisteluain
täytyis tietää se lähteekö pois
vaiko tilata uus.


Joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie.
Joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois
yhden liikaa luotasi pois.

Joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois.

aurinko verhon takaa
silmää vilkuttaa
tiskipöydän kaaoksessa
kahvinkeitin pulputtaa

uusi päivä alkoi
ei se nyt jaksa kiinnostaa
enhän vielä ehtinyt
edes eilisestä toipua

kissa kehrää ja seinällä
kello hiljaa raksuttaa
ajatukset raahautuu
samaan tahtiin raukeaan

maailma saa odottaa
yritän eilistä sulattaa
katsotaan uudestaan
vaikka huomisaamuna
joskus täytyy olla vaan
vaikka taivas romahtaa
maailma saa odottaa
huomiseen

jospa tämän päivän tässä
hiljaa lepäisin
ei se maailma karkaa
vaikka verhot sulkisin

eiliset murheet
maton alla lakaisen
ne kyllä jaksaa odottaa
vaikka vähän huilailen

kissa kääntää kylkeä
mua laiskasti tuijottaa
kello rahaa viisareitaan
ja elämä laahustaa

kohtalo kulkee omia teitään
eilinen jää ei odottamaan

vieläkö muistat miltä maistuu jääpuikko talven ensimmäinen
tai miltä tuntuu
aamukaste alla varpaiden

päivästä, päivään vuodesta toiseen mietit ootko nyt onnellinen
lapsena aika ei riittänyt moiseen
täytyi ehtiä elää

vielä kaste laskeutuu
ja lapsuudelta tuoksuu
vielä pitkän talven alta
elämä paljastuu

kohtalo kulkee omia teitään
eilinen jää ei odottamaan
turha on tuskaan tuhlata öitään
kun ehtisi vielä rakastamaan

helposti kai sitä ovia sulkee
ulos kiirehtii muistoistaan
jotakin jää mitä mukana kulkee
etkä huomaakaan

ja mitä siitä jos astuit harhaan
suoraa tietä ei ollutkaan
sun polkus vie luokse timantin parhaan sen kun poimit vaan

jos ei joskus virheitä tee
ei tee kai muutakaan
menneisyyden raunioilta
aarteet nostetaan

mustaa ja valkoista elämä antaa
valoa varjoineen
ota vain se minkä jaksat kantaa matkalla huomiseen

Tyttö istui ikkunalla allapäin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin

Tyttö astui ikkunalta eteiseen
Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen
Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan
Kun tahtomattaankin se palaa

Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää


Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa

Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen
Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen
Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi
Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partioi
Kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee
Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee


Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa

Hei milloin hanat aukeaa
Täytyisi taas unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Minä päivistä en kiinni saa

Omaa tyhmyyttä. Hävettää.
Eipä ajella sit autolla seuraavaan puoleen vuoteen..
Way to go, Jonna!!!

HEP!

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

Tämä tyhjyyteni ytimeen jo käy
Kun ei pientä valonsädettäkään näy
Kun virrat väkevät mua viekoitellen vie
Kun kapea ja kivikkoinen on tää tie
Kun ei enää vuoda edes kyyneleet
Ja sanat ovat aikaa sitten loppuneet

Tule, pyydän
Valaise ja lämmitä mua niin
Etten lainkaan kotiudu
Huoneisiini hyytäviin
Tule halki hallasoiden
Vie mut varjoon vaahteroiden
Sinetiksi minuun jää
Anna elämääni jotain pysyvää

Näihin pelkoihini todellisiin tuu
Kun on väsynyt jo sopertamaan suu
Taas tuulet puuskaiset mua kauas kuljettaa
Ja tuntuu että kiidän yhä lujempaa
Kun mua väijyy jäljet julman eilisen
Niin ota syliin, uumeniisi pakenen..

Taalla ollaan! Talla hetkella Krabilla. Tultiin tanne eilen bussilla Bangkokista, matka kesti vaivaiset 18 tuntia.. :D jatketaan taalta parin paivan paasta Phi Phille ja sit luultavasti Koh Taolle. Reissu on menny myyten jees, mutta multa varastettiin melko iso summa rahaa rahavyolta. Prkl. Edelleen iso arvoitus miten se tapahtui :o onneks jai sentaan visa, niin en ole ihan pulassa!
Mut nyt taytyy jatkaa matkaa taas. Suihkun kautta valmistautumaan illan bileisiin! :D
Moiih!

<3 Jonna

Kamat pakattu, vihdoin. Tökki se pakkaaminen jo aika reippaasti.. Ja luulenpa, että otin liikaa tavaraa vaikka yritinkin karsia turhia pois! Laitoin laukun kii klo 03.00 ja unta ehdin vetää huimat 4h x)
Nyt sit vielä suihkun kautta aamupalalle, sit junalle ja hesaan. Huomen aamulla klo 8.40 kohti Bangkokia, WOHOO!!!!! :D :D :D
Palataan maaliskuussa ;)

<3 Jonna