IRC-Galleria

nyt vois jo luovuttaa ja mennä
pariks tuntii nukkuu.

öitä.

voi olla, että aamulla selkä
pikkuse kipiänä, ku täsä koko
yön istuupi.

vaan ku en raaski toista herättää
ja mennä sen viereen nukkuu, ku sillä
on töihin meno, mulla on päivä aikaa
nukkua. toisella ei.

vaan olipa se lähellä, että en nukahtanu jo
tähän istualtaan. :DD

'' miks en mielestäin sua saa,
sä sydämeni taisit viedä,
kun en mielestäin sua saa mä vaan,
hei beibi miks en. ''

nonononono, tais osua ja upota.
perhana, ei tässä näin pitäny
käydä, mutta kävi sitten tosiaan.

vois kirota ittesä alimpaan helvettiin,
ku menee iskee silmäsä johonki
kiellettyyn. Tai no ei se niin hirveen
kiellettyä oo, mut silti.

en koskaan ees aiemmin ajatellu,
et hei, sustahan sais hyvän äijä,
sää vaa olit aina siinä vieressä,
sillon ku tartti ja nyt mää tartteisin
sua koko ajan. Jäin kiinni.

oon jo unimaailmasa kerenny suunnitella
meijän varalle vaikka mitä, täytyy sitä
ihimisen olla tyhmä. äääh, tehkää joku
jotain ja viekää se pois mun pään sisältä.

no en mää oikeesti halua, että se menee
pois, mut ei se oikeenkaan oo, että äh.

kai mun täytyy ottaa asia puheeksi, niin
pääsee näistä turhista ajatuksista irti. :)

ehkä se on parempi niin, tai sitä voi jopa joutua
ajattelemaan lisää, mistäs sitä koskaan tietää,
mitä tästäkin vielä keheytyy, ku jo näin pitkällä
elämäsä ollaan. :D

oij vittu, lähtis tännää vaikka
paltamoon. vähän ehkä pelottaa
juu, mutta no, eiköhän se tästä. :))

ei pidä olla semmosisa paikoissa, että
tulis jtn ongelmia ittesä kansa. :)

'' kuiskailet helliä sanoja,
kuuntelen, jos et unta saa,
hiljaisina tunteina,
hetki puolestamme laulun kirjoittaa

- - - -

kuuntelen, kun puhut sun iso siskoista,
ja sun ensi suudelmastas kun olit viistoista,
kerrot kuinka isäsi ja äitisi tapasi,
kuinka ne erosivat ja yhteen palasi,

mun maailma on yleensä kuin kylmä meri,
nyt mä mietin että minneköhän se kylmä meni,
kun sinä puhut, en muista miltä tuntuu,
kun värit haalenee tai kun ne tummuu,

jatkat kertomustas jota edes oikeestaan en,
ole kuunnellut kun sua vaan katselen,
yritän saada käsiäni luokses muka vahingossa,
et ku käsi koskee sun, sanon "kävi vahinko tossa",

nyt, haluaisin olla peitto ja tyynysi,
kun liikaa myrskyää, olisin tyynesi,
vaikka patterit ei toimi on lämpöä täällä,
nyt taivas on täällä, ei enää ylhäällä,

- - - -

kuiskailet helliä sanoja,
kuuntelen, jos et unta saa,
hiljaisina tunteina,
hetki puolestamme laulun kirjoittaa

- - - -

yht'äkkiä oot hiljaa ,odotat jotakin,
mä mietin joko mä tän hetken jotenkin mokasin,
ei kuulu mitään, on aivan hiljaista,
kun on pimeää, voi valokin kiljaista,

mä sanon, oonko kertonut et sä oot ihana,
ja et rakastan sua sun varpaist pisimpää kiharaa,
oonko kertonut et vaikka koko maailma kuolis,
mä oon aina tässä sanomassa et oot ihana,

sä hymyilet, mä huomaan vaikka yrität peitellä,
suutelen sua, oon samaan aikaan vahva ja hellä,
häkellyit, mut silti sä suutelit takas,
mä mielessäni huusin, et "se suuteli takas!"

Rakas, saanko tulla sun peittosi alle,
noustaan yhdessä tähtiin, sanotaan "hei hei" pohjalle,
sä et sanonut mitään, mut mä tiedän ton katseen,
se tekee mitättömäksi aivan kaiken, muun. ''

'' Nyt mä sen vasta huomaan kuinka pelkään
etten mä pysty tänne juurtumaan
Myöntää en sulle osaa edelleenkään
kaipaan liikaa jotain omaa

Siksi toivon että tartut
minuun kiinni kun sinuun nojaudun
Silmät kii

Selkä toisen selkää vasten
tuntea voi toisenkin katseen
Kaksin voimme nähdä kaiken
mitä yksin ei nähdä voi
Kukaan yksin ei nähdä voi ''

hui, nyt iski pahin ikävä.
ei pitäis ikkään kuunnella nuita
vanhoja legenda biisejä.

hmm. :/

no mut kulta, marraskuussa
joensuuhu. uh jeah. ;P
parasta. <33

se on se meijän juttu, on ja
tulee aina olemaan. :)

ei olla pitkään aikaan juteltu ja
märisty yhessä. voi vittu niitä
aikoja, tahon takasi kesään.
oli paras kesä aikoihin. <33

'' hei kultapieni, oot mun elämän nainen,
en tuu päästää susta koskaan irti. ''

'' vaikka joskus riidellään välitän silti. ''

'' venaas, nyt pitää pyyhkii nää kyyneleet,
tuu mun lähelle, on pakko päästä sua syleilee.
me täydennetään toisiamme, olemall erilaisii,
mä rakastan sua, teetpä täällä mitä vaan.
niinku pappi kirkos sanoo, rakasta ylä ja ala mäess,
mä rakastan kummassaki ja tapahtu mitä vaan. ''

'' rakastan sua, vannon sen monin valoin, rakastan sua
osotan sen monin tavoin, tuu kulta lähelleni, tahdon sut
tänne, sä annat tarkoituksen mun elämälle. ''

<m33

'' Mitä yhdestä
särkyneestä sydämestä
mitä sen on väliä
kun olet niin lätkässä
että sinulle riittää
kun hän tulee käymään
edes silloin kun tykkää
vaikka antaa paljon vähemmän
kuin sinä

minkä sinä sille voit
ettei hän enää
sinusta välitä
minkä sinä sille voit
ettei hän enää sinua halua

ettei hän enää
tule käymään
ettei hän soita enää keskellä yötä ja sano:
"Ei kai teidän äijä heränny?"

niin kuin sinä luulit löytäneesi ystävän
ihmisen, joka sinua kuuntelee
ihmisen, joka sinua kuuntelee

mutta kymmenen pistettä neitsyydestä
tahtoi se jätkä
kymmenen pistettä
sun neitsyydestä
niin juuri siitä
se on aika vähän
särkyneestä sydämestä
se on aika vähän
särkyneestä sydämestä ''

Mitä jos...

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT? JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ.. JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITETAVASTI PELKURI

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsestäänselvyytenä, lastenpalapelinä?

Pokkaa sullon ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sullon pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?

Pokkaa sullon ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sullon pokkaa ainakin.

Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

( Irina - Pokka )