IRC-Galleria

Mistä tullut oon, tiedä en.
Tietää en haluakaan.
Määränpää, kuinka tietäisin sen.
Mieti en, mä vaellan vaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun pysähtyy juna ja aseman nään.
Mä hyppään pois jään tuijottaman.
Ihmiset kotiin käy kylmissään.
Suruni jäätyy iltaan koleaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun yö saapuu ylle elämän valtatien,
ei liftata voi eikä huvitakaan.
Telttasi nään sinne kaikkeni vien,
kanssasi uuneen käyn ihanaan.

Ei minulla ole muuta paikkaa näinä oinä,
jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan, luonas kai olla saan?

vittu kun tule valittaa musiikista ihan ihmisten aikoina... mun vehkeillä ei niin kovaa kuulu että ketään häirihtis!
seuraavan kerran kyllä naperon kanssa kerrotaan:
"Kuse sinä torvihomo siihen tuubaas, ja oo vittu hiljaa, ei tarvii tulla tänne vinkumaan!"

Työnnä pääni koloon huudan voimien takaa.
huuto itkussa itku naurussa.
tunnen kehoni liikkeet mielen muurit ja toiveen rajat.
taipuu tahtoni lihaan ja vaateisiin.

elän ihmisiksi.
ihmettelen eläimenä.
suuri kysymys edellään miksi.
kadonnut taito taito kysyä petojen hintaa.
tahdon vain olla ja hengittää.


Kertosäe
annan sanan kadota huulilta vain hävitä paperilta.
en jäännyt taakse katsoomaan.
riistän pelolta avaimet.
kaadan valtaistuimet.
suistan mieleeni vihollisen.


mitä sillä voitan mitä sillä saa.
jos kättelyn laistaa.nouse sen sijaan.
unohdan heimot ja keskityn sydämmeen.
tunnen järkeni kyllä.on poissa olollaan.
taisto itseä tykö.
petoksista saa.
tietoni taidolle siaa antaa.

(kertosäe)

kaikotkoon pelko kauas kauas kauas kaikotkoon.

(kertosäe)

kaikotkoon pelko kaikotkoon kauas poistukoot.
pelko kauas kauas kauas kaikotkoon

Taas mä hiljaa kuuntelin
Takki päällä tietenkin
Ilman syytä vaikenin
Niin kuin aina

Sä puhut hillopurkeista
Joskus minkkiturkeista
Ja sua ei yhtään huoleta
Se asuntolaina

kertosäe:
Mä tiedä en määrää mun päivien
Ne kuin siivillä liitäen lentää
Mä siedän sen, vaikka aina mä voita en
Olen toiseksi viimeinen sentään

Se ehkä kaiken laukaisee
Kun auton oven aukaisee
Ja ajaa paikkaan kaukaiseen
Aavalla suolla

Sitä muut ei ymmärrä
Kun suuren hädän hetkellä
Mä ex-vaimon mielestä
Sietäisin kuolla

kertosäe

Ja vaikka hyvää tarkoittaa
Ystävät pois karkottaa
Ja kun en kiinni mistään saa
Maahan kaadun

Silti mitään muuttais en
Elän vain kuin ihminen
Ja vaelluksen maallisen
Jälkeen maadun

elämä on täynnä eriskummallisia kysymyksiä ja vastauksia.
ehkä ne itseltään kysytyt oman elämään koskevat kysymykset ovat vaikeimpia.
niitä on vain aikansa mietittävä ja koitettava löytää vastaus itseensä.

vaikka se välillä niin kuolettavan vaikeita tuntuvat oleva, ei pidä antaa itselleen periksi, vaan jatkettava, kyllä niitä vastauksia elämä tuo tullessaan. ja jopa oma pohdinta tuottaa niitä kun hoksaa itsensä hyvät ja katalat puolet,. joiden kanssa saa itsekkin taistella, että miksi asiat ovat näin, ja miten milloinkin pitäisi tehdä.
ja mitä hittoa siellä omassa päässä oikeen liikkuukaan ja mikä mistäkin sitten johtuukaan.

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään
Ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäytteinen
Luulin pärjääväni yksin
Vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

refrain:
Kuu saa valtansa auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Olen yksin ja yksin nyt kai jään
Lieneekö minulle paikkaa
Mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa
Vaan tyydyn hopeaan

Aamu,
sänky on vieras
kylmät seinät huokuvat tuskaa
eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli
se repii, raastaa ja kiduttaa
Eilen
omistin tuskan
nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan
eikä tuska unohda mua
se ei jätä minua yksin

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon, jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä
tällä tiellä

Ilta,
pöytä on tuttu
vieraat kasvot aukovat suitaan
tyhjyys ympäröi meitä ja tuska
eikä kukaan uskalla kerätä luitaan
Yö
tulee ja heittää
meidät tyhjille kaduille taas
synkät kadut kuin tuhannet sillat
vievät pimeydestä pimeyteen

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon, jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä
tällä tiellä
aina
yksin

Tieto on keksintö pirun
sen vallassa, kuumeessa, tuskassa virun
En tahdo tietää enkä opettaa
vaan tuntea ja oivaltaa

Mä tajuan etten mitään tiedä en
ja se, mitä en tiedä on se tuntematon
siis mä tiedän vain, et' se tuntematon
on
se on

Olen toki, vain sen tiedän
enkä sitäkään aina
olen toki, vain sen tiedän
eipä tieto päätä paina

Olen toki, vain sen tiedän
enkä sitäkään aina
olen toki, vain sen tiedän
eipä tieto päätä paina ei
tieto päätä paina, ei

Älä sano ei
älä puhu, älä mene
vielä hengitä ja viimeiseen asti
pidä sanasi, pidä kivi, jota kannat
mene huoneeseen, jossa hän lepää
kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen
sanokaa minun puhuneen