IRC-Galleria

Kulkevat varjot kujiaan
Vaan eivät vie mukanaan
Kulkevat varjot kujiaan
Vaan eivät vie mukanaan
Joukkoa johtaa suru ja kaiho
Viimeistään vierellä rakkauden paino
Kulkevat vaiti kujiaan
vieden muut mukanaan

Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa

Asuvat aaveet talojaan
Vaan turhaan saat koputtaa
Asuvat aaveet talojaan
Vaan turhaan saat koputtaa
Ullakon täyttää unelmat menneet
Kellarin katveessa soi kielet katkenneet
Asuvat yksin talojaan
Vaan turhaan saat koputtaa
Eivät käy avaamaan

Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa
Tuomion tähdet, ne toisille kimaltaa

Laps' sunnuntain
Sä ällös huoli vaikka vaellat
Yksin kun ilomielin maata sulaa samoat
On hallamailla elo vain
Niin pirun raskas juttu toisinaan

Raskas toisinaan!
Raskas toisinaan!

Täällä ei nauraa saa asioille, joille muualla saa
Myös ikävät asiat visusti omana tietonaan
Töitä ja töitä ja kireitä vöitä ja pyhänä kerrasto puhtoinen
Täällä on huveina lepo ja liemi lämpöinen

kerosäe:
Rannoilta Kaajärven kantaa
Laulu jos vain vois'

Pilvet ei täälläpäin alemmaksi pääse laskeutumaan
Mut' ei tullut oo tarvetta katsetta maasta pois nostaakaan
Kiviä, kantoja, soisia rantoja, saappaat varsineen savessa
Vaan eipä leipä juoksekaan miesten maatessa

kerosäe.

Aika ajoin käy aatos yön helmoissa entämään
Mistä löytyisi mies täältä poieksi lähtemään
Kun täällä ei nauraa saa asioille joille muualla saa
Ja tarkemmin silmäillen löydykään ei mitään naurettavaa

Mie haluun pelaa taas jääkiekkoo ..!

Yö tuudittelee lasta
joka ei tiedä maailmasta
ei tajua taakkaa näillä
isän isoilla olkapäillä

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Yötaivaan kirkkaat tähdet
kylmyydellään meille nauraa
kun joskus kotoa lähdet
pihapuiden linnut laulaa:

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Ja Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pimeys juhlii
voittoansa kaikkialla

Jalkaa jalan eteen
Vasen määrää tahdin
Liikun hitaasti jos liikun lainkaan
Kitapurje esiin
Raivo määrää nuotin
Ärräpää se täyttää tyhjän pään
Jälleen uusi huomen
Saapuu turhaa tuoden
Vuolee lihaani ja kalvaa luut

Siis onko paljon pyydetty
Onko liikaa vaadittu
Saada tietää kiukulleni syy

kertosäe:
Anna aisa, anna ies
Anna järjestys (eikö mieleni saa...)
Anna köysi, anna solmu
Anna ymmärrys (...eikö rauhaa se saa!)
Anna lieka, anna paalu
Anna järjestys (eikö tahtoni saa...)
Anna ketju, anna lukko
Anna ymmärrys (...eikö voimaa se saa!)

Kuunnelkaa kun hullu huutaa
Hurmahenget huohottaa
Ne vievät minua kuin litran mittaa

Siis onko paljon pyydetty
Aivan liikaa vaadittu
Saada mikä minua riivaa

Tänään on päivä harmaa
Päivä räytymisen
Se tarkoittaa, että silloin
Minä olen murheellinen

Hyvin minä olen taas hoidellut
Kaikki tuhmat työt
Mut raskaaksi käy tämä tällainen
Kun kiukuttelee yöt


kertosäe:
Oishan se kiva, jos mulla
Myös joku kaveri ois
Mut aina yksin täytyy mun olla
Ei kukaan tuhmasta välittää vois


Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä

Surulliseksi tuli kissa
Ja se lähti luotani pois
Voi kun sitä joskus toivoo
Että kiltti olla vois

kertosäe

Ja jänöjussi puhuu huonosti
Kun ristissä on sen suu
Ja sitäkin mä vähän pilkkasin
Ei luokseni hänkään tuu

kertosäe (2x)

Voi kurjuuksien kurjuus

Mistä tullut oon, tiedä en.
Tietää en haluakaan.
Määränpää, kuinka tietäisin sen.
Mieti en, mä vaellan vaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun pysähtyy juna ja aseman nään.
Mä hyppään pois jään tuijottaman.
Ihmiset kotiin käy kylmissään.
Suruni jäätyy iltaan koleaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun yö saapuu ylle elämän valtatien,
ei liftata voi eikä huvitakaan.
Telttasi nään sinne kaikkeni vien,
kanssasi uuneen käyn ihanaan.

Ei minulla ole muuta paikkaa näinä oinä,
jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan, luonas kai olla saan?

vittu kun tule valittaa musiikista ihan ihmisten aikoina... mun vehkeillä ei niin kovaa kuulu että ketään häirihtis!
seuraavan kerran kyllä naperon kanssa kerrotaan:
"Kuse sinä torvihomo siihen tuubaas, ja oo vittu hiljaa, ei tarvii tulla tänne vinkumaan!"

Työnnä pääni koloon huudan voimien takaa.
huuto itkussa itku naurussa.
tunnen kehoni liikkeet mielen muurit ja toiveen rajat.
taipuu tahtoni lihaan ja vaateisiin.

elän ihmisiksi.
ihmettelen eläimenä.
suuri kysymys edellään miksi.
kadonnut taito taito kysyä petojen hintaa.
tahdon vain olla ja hengittää.


Kertosäe
annan sanan kadota huulilta vain hävitä paperilta.
en jäännyt taakse katsoomaan.
riistän pelolta avaimet.
kaadan valtaistuimet.
suistan mieleeni vihollisen.


mitä sillä voitan mitä sillä saa.
jos kättelyn laistaa.nouse sen sijaan.
unohdan heimot ja keskityn sydämmeen.
tunnen järkeni kyllä.on poissa olollaan.
taisto itseä tykö.
petoksista saa.
tietoni taidolle siaa antaa.

(kertosäe)

kaikotkoon pelko kauas kauas kauas kaikotkoon.

(kertosäe)

kaikotkoon pelko kaikotkoon kauas poistukoot.
pelko kauas kauas kauas kaikotkoon

Taas mä hiljaa kuuntelin
Takki päällä tietenkin
Ilman syytä vaikenin
Niin kuin aina

Sä puhut hillopurkeista
Joskus minkkiturkeista
Ja sua ei yhtään huoleta
Se asuntolaina

kertosäe:
Mä tiedä en määrää mun päivien
Ne kuin siivillä liitäen lentää
Mä siedän sen, vaikka aina mä voita en
Olen toiseksi viimeinen sentään

Se ehkä kaiken laukaisee
Kun auton oven aukaisee
Ja ajaa paikkaan kaukaiseen
Aavalla suolla

Sitä muut ei ymmärrä
Kun suuren hädän hetkellä
Mä ex-vaimon mielestä
Sietäisin kuolla

kertosäe

Ja vaikka hyvää tarkoittaa
Ystävät pois karkottaa
Ja kun en kiinni mistään saa
Maahan kaadun

Silti mitään muuttais en
Elän vain kuin ihminen
Ja vaelluksen maallisen
Jälkeen maadun