IRC-Galleria

Mä jään sun käsivarsilles lepään
Ku oon saanu ne eka arville vetää
En tarvitse ketään, vaan kuunnella tahtosi
Ja sitte kauniimmaksi runnella kasvosi
Suudella taas voisin, veitsellä hyväillä
Ja niin mun sydän on sun rinnassasi syvällä
Ja sit ku sua alan hakkaa uudestaan
Muista että teen sen sulle rakkaudesta

Tule lähelleni, hiljaa makaa, tunne käsi lämmin
Kuule ääneni niin hiljaa sana kulkee pääsi läpi
Kuulet kuinka vähin äänin kerron kuinka välitän niin
Olet vähintäänki jumala mulle, käsitä niin
Et rakkaus on ottamista ja antamista
Rakkauden nimeen kirveen ottaas viskaan ja annan piiskaa
Rakas, kuolet minun vuokseni
Se on rakkautta, pian niin tuun luoksesi

kertosäe:
Piirrän sun nimes ihooni
Rakkautensahan voi näyttää monin eri tavoin
Ei kauniimpaa kuin henkensä yhdessä antaa
Viillän sun nimes ihooni
Pyhitin sen omin verivaloin
Ja rakkauttaan kuolleena sylissä kantaa

Humallun susta, liike sun lantees saa mut huokaamaan
Rakkaus välillämme on rantees saanu vuotamaan
Vesi on kuin punaviiniä ku maataan kahdestaan
Kylmässä ammees, en tarpeeks saa tyhjästä katseestas
Katson rakastaen sumuisiin silmiin
Hukun siniseen kristalliin, tuntuu kuin uisin pilviin
Rakkaudella liikkuu kynnet iholla
Nyljen ilolla, makaat kauniina kyljet viilloilla

Tarvitsen verta, joten harkitse kerran
Ennenku päästät mut lähelle, sillä parkitsen kersas
Ja sieki kuolet, astut mun kanssa tuonelaan
Liekit nuolee vartaloas, valssaat kuoleman kanssa
Sut rakkaani haluun omaksi
Silitään päätäs, hakkaan sit tajuttomaksi
Viillän hellästi useil veitsen teril kurkkua
Neuvos on rakastunut mies, veri pulppuaa

kertosäe

Ketjuissa mun nainen ihana riippuu
Rakkaus kahlitsee, et pääse pihalla liikkuun
Enkä laske sua vielä haudan viileyteen
Vaan vien sut metsään, ristiin naulaan pimeyteen

Nyt sä makaat rauhassa, ku tien sydämees avaan kaulastasi
Ja saadaan kaikki jakaa haudassa
Lumi on punasta ja äänet maailmas kaukasta
Suljetaan muut ulos ja sisäämme taivas aukastaan

kertosäe (2x)

Oon roikkunu kahleissa näissä mä kiinni
Oon vapaudesta jo päästäny irti
Säästäny silti mä viimeseen asti
Tunteiden valtaaman kuoleman maskin
Tuonelast asti ja kehdosta hautaan
Paha meidät periköön ei kukaan auta
Kirkossa laulaa ne kuoleman virttä
Kellariinsa pistää ne hirttään
Petturit saiturit kaikki ne pahat
Kaikki ne sadat ihmiset jotka palaa
Helvetin tulessa ja helvetti unessa
Valtaa sun mieles ja enkelit musertaa
Peilissä kiiltää ne kuolleet silmät
Kuollut sielu mutta elossa oot vielä
Hetken aikaa teet hetkestä taikaa
Jos ei hetki riitä sitten ala aikaa raivaan
Tervetuloo mukaan tähän kuolleiden laivaan
Kuolema on ainoo mitä tää saa aikaan
Tää kahlittu elämä syvältä vaan viiltää
Mieli on sairas se saa silmätkin kiiltään

Kädet tärisee ja pahuus ottaa vallan
Ei valoa näy enää edes pohjantähden alla
Tää on paskaa siks mä haudan kaivan
Odotan et koska saan mä taivaast sen paikan
Tartun veitseen ja näen sen terästä
Oman elämäni joka satuttaa erästä
Aivan vitun liian syväl veitsi selässä
Tää on kaikki mitä sainkaan tästä elämästä
Kyyneleitä kaupan päälle liika tuskaa
Yksinäisyyden kiila elämäni murskaa
Ei mitään jäljellä yksin pitää kävellä
Yksin ilman järkee kuolemaa kätellä

kertosäe:
Ei elämässä muuta kun vapauden kaipuu
Odottaen milloin ikuisuuden uneen vaivun
Koska kaikki ohi milloin taivas avautuu
Milloin kaikki paska maan alle vaipuu

Ei koskaan liian myöhäistä oo jättää kaikki taakseen
Ota ikuisuudest kii jos haluut niin sä saat sen
Kerro mulle onko elämässä mitään järkee
Sydämessä reikiä ja liian monta jälkee

Joskus vaan kaikki paska valtaa mielen
Se kaikki on liikaa mieles miehen pienen
Kuuntele hetki ja istu mun vierel
Verinen on valtakunta enää pienen miehen
Ei enää ketään ei yhtään ketään
Kaikki menetin mä sitä aina tulin pelkään
Liian monta kertaa veitsi iskeny selkään
Yhtään tuttuu naamaa enää ikinä mä en nää
Veitsi on ainoo joka mulla on
Se poistaa tän tuskan sekä pahan olon
Terän kiiltäessa ja terän viiltäessä
Tunnen kuinka elämäni vilistää eessä
Tuska saa loppuu ja vihdoin mä saa
Olla rauhas joten tule mukaan
Tehään ikuisuudest yhdessä taikaa
Ilman ikuisuutta ei oo elämää lainkaan
Sen huomata saa kun itse sen kokee
Päästä jo irti älä ole sokee
Et sä maanpäältä löydä onnea
Ei täältä enää etsä löydä onnelaa
Kohti uutta elämää ja kohti taivasta
Paikkani löydän mä varmast taivaasta
Siellä odottaa se elämäni kehto
Kuolemahan on joka elämän ehto

Kun aurinko laskee taakse pilvien
Näet miten pinnas synkkien silmien
Näkyy aivan liikaa vihaa
Näkyy miten sä elämäsi pilaat
Vaikka oot yksin et yksinäinen
Päästä jo irti niin yksin jää et
Avaa siis kahleet ja liidä vapaana
Kaikki paska on jo kohta kaukana takana

kertosäe

Liikaa vihaa ja liikaa suruu
Liian monta kertaa saanu pettyy ja murtuu
Liian synkkää sävelt soittaa kanttorin urku
Liian syvään ei saa jalat maan alle juurtuu
Nyt saat tietää miltä se tuntuu
Miltä tuntuu pukeutua suruhuntuun
Likaa masennusta aivan liikaa
Liian vähän auttaa masennukseen juoda viinaa
Ei enää ketään eikä yhtään ketään
Ei yhtä ainoata joka huolta pitää
Siks itse on ainoo joka pitää huolen
Pitää huolen tasan siihen asti kun mä kuolen
Paikka ois helvetis mut sinne en pääse
Pakomatka taas puoleen väliin jää se
Ei pakopaikkaa ei voi vaihtaa kaistaa
Pakko taistella aina lakia vastaan
Pakko alkaa kuolemaa rakastaan
Pakko olis saada aikaa varastaa
Mut se on mahdotonta kaikki sen tietää
Nousen tästä ja korkeelle vielä
Tartun veitseen vielä viimesen kerran
Täytän toiveeni täytän mun unelman
Tuska on nautinto sen saa huomata
Viimeistään kun on aika sut kupata

Viimeiset kyyneleeni tänään vuodatan
Elämäni on yksi vitun vuoristorata
Irti kaheleista päästä taisin
Nää sävelet kantautuu asti mun hautajaisist

kertosäe (2x)

Haluan aikaa itelleni, aikaa rauhas miettiä et mikä väärin meni.
Miettiä mitä taas menin tekemään, sitä et kaiken hyvän heitin taas menemään.
Sukelsin suoraan tuntemattomaan, kaiken turvallisen heitin pois ja antauduin epävarmaan.
Missään ei näy auttavaa kättä, ei ketään joka auttais mut pois tästä.
Jalat polkee tyhjää, eikä ketää näy misää, kukaa ei auta, mut ite menin tän tekemää.
Nyt on mun aika kärsiä seuraukset, nyt jokaisest teosta saan rangaistuksen.

****************************************************************************

En tajua tätä enää, en pysty ymmärtää, voisko joku kertoo et missä oikein mennää?
Tää on tuttu juttu, on tää ennenki koettu, mut en toista kertaa kestä, tajua jo vittu!
Mut eihän tää oo teikän vika, ihan täysin meikän, en vaa tajua et taas kaiken hukkaan heitän.
Miks pitää tähän sotkeutuu, tähän pisteesee kerta toisesa jälkee ajautuu.
Elämän halu hiipuu entisestää, pitäs vaa häipyä, eikä kukaa tuu mua estää, ei se kiinnosta ketää.
Mut mielestäni aina takas palaa se hetki, jokainen sin kanssas vietetty minuutti.
Sen takia pystyn jatkaa, vaa tät paskaa elämääni jaksaa.
Vaikka onko mitää merkitystä, koska ikinä en voi saada sua musta kiinnostuu, elämästä yhteisestä meikän kanssa innostuu. Kohta kuitenkin sammuu mun elämän liekki, loppuu vaa kiinnostus, koko vitun elämää innostus.
Siin tapaukses kiitän su vitusti, sait mut pysyy tääl kauemmin, välitin sust helvetisti.

---