Tässä on hiukan ajattelemisen aihetta kaiken kiireen keskelle.
Suosittelen kuitenkin lukemaan tämän lävitse - ajatuksella.
Asioita tapahtuu joskus niin yllättäen, mutta eihän me voida kuin
sopeutua ja elää tätä päivää niin kuin viimeistä, niinhän? Tämän
tarinan tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!
Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin
laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki.
"Tämä ei ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi
laatikon ja tuijotti sen sisältöä.
"Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme 9
vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä
sitä erityistä tilaisuutta varten."
"No luulisin, että tämä on kai sitten se."
Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa
muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä
hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut.
Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi:
"Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä jokainen
päivä on erityinen hetki."
Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja
siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa
rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä.
Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.
Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden.
Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri.
Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet
vaatteet päälle supermarkettiin.
En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi
tiennyt, että on
aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa.
Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille
ystävilleen tai sitten ei.
Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen
riidan. Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa. Ne
ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos
aikani olisi tullut.
Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa
sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä päivänä".
Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni,
lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän riittävän
usein.
Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo
naurun ja ilon sydämiimme.
Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon,
että tämä hetki on se erityinen hetki.
Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää
sinusta ja ehkäpä siksi, että sinä välität myös jostain.
Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta
välität, niin muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana ei
välttämättä edes koskaan tule.
On se vaan uskomattoman reipas lapsukainen 