IRC-Galleria

Takana on taas mukavat hetket kavereiden kanssa. Oltiin pitämässä hauskaa ihan reilulla kädellä ja hyvin kaikki meni. Kaikil oli kivaa, niinku aina ja meidän porukka oli kyl niin sen ansainnu.
Päivä oli erikoinen ja sen puoleen tapahtuma rikas. Saa taas pientä iloa elämäänsä ja monia kokemuksia rikkaampana on hyvä jatkaa etiäppäin.
Ilmassa on monenlaisia tuntemuksia puolin ja toisin, mikä on positiivista. Ja sen puoleen odottaa taas uusia asioita ja uusia tapahtumia innolla. Jotka toivottavasti tuovat pelkästään hyvää tullessaan...
Ne ketkä tiedostavat, tietävät kyllä mitä tarkoitan;)
Pidetään lippu korkealla ja tehdään asiat vieläkin paremmin. Siitä sitten seuratkoon monia onnellisia hetkiä kaikille.
Ihanaa, että elämä hymyilee tylsän arjen keskellä. Se todellisuus vaa sais värittyä enemmän ja tehdä hyviä muutoksia. Niitä muutoksia, mitkä pitävät onnellisena.
Haaveillen totean, että paluu arkeen on mielenkiintoista.....

Silmiin taivaan sinisiin mä katson ja tiedän
vaik ain lähtisit pois, tän lämmön vielä
tunnen sisälläin,
oudon poltteen mielessäin

"Nää peilit siniset
sun sielun avaimet

Avaa sen tien,
jonne tän kaiken vien"

Turvaan suurta maailmaa
joka koittaa pelottaa,
mut en
en anna haitata
voin sen
voin sen kyllä paikata

"Nää peilit siniset
sun sielun avaimet"

Ne mulle loistaa

Hui!! Oli kyl hassu huomata, mikä päivä tänään...katoin päivämäärää ja kas..06.06.2006 elikkä kauniisti 666:) Harvoin sattuu näin näitä päiviä mukavasti vuosien kaa yhteen. Joo, eipä toi ny niin ihmeellistä oo mut kuhan vaa pisti hymyilyttää:) Elikkä taitaapi olla kaikkien goottien ja vastaavien onnenpäivä i dag...mahtaakohan tapahtua jotain outoa?!? Toivottavasti ei:)
Jees mut eipä kummempia. Suuri moi kaikille!

On se niin jännä tunne. Se kun hymyilyttää. Se kun "perhosia" vatsassa. Tunne ettei osaa ajatella järkevästi. Ajatukset lentävät aivan jossain muualla, kuin siinä missä niiden pitäisi sillä hetkellä olla.
Kait se on sitä ihastumista...se on kyl jännä olotila....Miten sitä voikin niinkin pienestä asiasta, kuin esim. tekstiviesti, tulla pää pyörälle?!? Ei voi tietää.
Mut minusta jokainen on ansainnut ihastumisen tunteen ja nauttikoon siitä;) Heh, tää on näitä elämän pieniä iloja, mitä moni ei nykyisin edes arvosta. Mutta ne ketkä tajuavat ja ymmärtävät, iso käsi teille (hassu sanonta) .
Tästä iloisin fiiliksin jatkan eteenpäin ja ehkä se joskus muuttuu ihastumisesta joksikin muuksikin....
Aika näyttää...Kiitos ja kumarrus!

Ah, kyl se on mukavaa välillä päästä vaihtaa kaupunkii, vaikkakin vain pariksi päiväksi. Olla ihan omissa olois vailla muita murheita ja samoja kuvioita. Rentouttaa mukavasti ja lataa akkuja, et jaksaa taas normaalia arkea. Pääsee ajattelemaan omia asioita rauhas. Eikä tarvii nähdä samoja naamoja. Vaikka en sillä mitään pahaa tarkoita kenellekkää, mikäli joku tätä lukiessa niin voisi ajatella.
Virkistää vaa mieltä, et hetkeks pääsee irti normaalista, mitä se sitten onkin...
Juu mutta tämä tästä nyt jatkaa ja kiittää.
Nähdään, kun palaan...

When the night falls down
and clouds fill the sky
That's when I close my eyes
hoping you would still be here..

In my mind, memories so deep and warm
All the things we had and shared
Keeps me happy but sometimes sad
still hoping being with you..

"It tears me apart
It feels so hard
Cryes in the night,
They feel like signs
Signs of sorrow"

But still I understand
That all the time
Can't be mine
and never be told

Jesus loves you, this I know
More than me, you told me so
Your Jesus pushed me out the door
You took your love now take my war

I'm tired and I'm bleeding, but I'm following my gut
You're following the leader, rather die than not keep up
You bottle up so nicely just like all the frat boys
Listen to your singing, pretty singing I call noise
Serve protect your suspect, guilty 'til proved innocent
We all know little boys never question government
Nothing's fair, nothing's fair, nothing's fair in love and war
Can't believe I left her, you just spit me on the floor

"Shut your mouth and swallow this down
My finger's down the throat of your small town
Go, go, give up for me
I'm more man, more man than you'll ever be"

Generic, generic, show me how you rock
You're nothing special, sucking corporate radio co*k
You think you're 'fraid of me? Well, you're afraid of yourself
I'm thinker, big dreamer, you're like everyone else
You're boxed in, frozen in a simple mind, fine
But I'm the one who's stupid wasteing all of my time
We were in love, that's how it was, see how you forget
You need a christian rock virgin, out to get you head

"You're everything I love to hate
My own private, please stay
You're everything I love to hate
My own private, please... stay"

On ruvennu ihmetyttää monien ihmisten käytös tänäpäivänä..Sitä ollaan pal tekemisis ja yhteyksis. Yhdes tulee tehtyy pal kaikkee kivaa ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Mutta silti sitä saa kuulla paljon negatiivista joko itsestään tai toisista.
Jos ystävyys merkkaa oikeasti paljon, niin sitä voisi osata arvostaa kunnolla. Samoin kuin toisen omia henkilökohtaisia asioita ja ajatuksia.
Muutenkin on tässä monet asiat muuttuneet erilaisiksi, kuin mitä ne on ennen kuvitellut ja tuntenut...Ihmiset muuttuu kyllä joo ja elämäntilanteet, silti kuitenkin jotain vanhaa saisi olla vielä olemassa. Se jokin....jota ei oikein sanoin osaa kuvailla...

Sitä pistää miettiimään asioita, kun yksin viettää aikaa ja hiljentyy arjen kulisseista omaan mieleensä...Kuinka paljon on monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia, joita muut ihmiset ei tiedosta. Välillä luulee, että kaikki on hyvin mutta silti jokin kalvaa omaa sisintä. Se jokin, mille ei löydy järkeen käyvää selitystä. Joskus esim joku tietty biisi saa mielen latistumaan ilman syytä tai sitten vain oma tyhjyys nostaa kurjaa päätänsä.
Tuntee vain tyhjän kuoren ympärillään...
Ehkä se joskus peittää sielun ja saa kaiken kukoistamaan. Jos sitä sitten rakkaudeksi voi kutsua?!?
Mutta kuka sitten tietää mitä rakkaus on? Onko se pelkkää ruusuilla tanssimista vai onko se jotain muuta?
Sen palasen, mikä täyttää elämän tyhjät kolot, on jokaisella hakusessa...aika kertokoon milloin on sen aika, että kaikki loksahtaa kohdalleen ja murheet muuttuu iloksi...
Iloitkoon he, jotka sen ovat löytäneet. Toiset, yrittäköön elää sen puuttumisen kanssa....

Syvään pohdintaan päättäen....

Tänää lähdettiin sit kaverin kaa niiden mökille aamust. Montaa tuntii ei tullu nukuttuu ennen sitä mut kuitenkin hyvin jakso aamul herää kellon soittoon. Ajeltiin sellasta pikkutietä, mikä tuntu, et se vaan kapenee mitä pitemmäl sitä ajeli..Sit se muuttu viel kauheeks kinttupoluks ja aattelin et mitähän tästä ajamisest tulee:) Mut hyvin päästiin perille. Käytiin sit vähän kalastelee tai lähinnä Jassu, ku mie sit olin soutajana:) Meil oli kans pien moottori siin venees, päheetä!
Sit käytiin samal tyhjentää paunetti (kysyköön, ken ei tiedä) pikkusist roskakaloist. Pari sinttii jäi kivasti kii siihen haaviin:)
Vähän siin tihutti vettäki mut ei se haitannu. Mukavata oli ja kivasti meni päivä siin.
Et kaik vaa välil käymään mökil ja kalastelee ja soutelee. Jos vaan mahdollista. Se on niin rentouttavaa tähän normaaliin arkirutiiniin.
Nährään taas;)