pienen pätkän ja aattelin tuoda sen teille luettavaks. Kirjotusvirheitä on iha varmasti, kirjotin tän eilen 1 yöllä, mut silti 8)
kuunnelkaa tätä biisiä samaan aikaan kun luette:
http://www.youtube.com/watch?v=nlj57NyZ9bw
kun ootte alottanu biisin, alkakaa vasta sitten lukea, koska tää tarina on aika on lyhyt (: ei todellakaan kestä koko biisin ajan! ja kommenttia sitten kun olet lukenut ! kiitos! <3
Hän kääntyi puoleeni vielä viimeisen kerran ja pyyhki poskelleni pudonneet kyyneleet lämpimillä sormillaan.
"Älä itke", hän kuiskasi. Nyökäytin päätäni, mutta en pystynyt saamaan sanaa suustani.
"Ole kiltti ja älä itke. Hymyile, hymyile edes vuokseni. Tahdon muistaa hymysi viimeisenä asiana tästä maailmasta, koska se on maailman kaunein asia jonka olen koskaan nähnyt. Hymyile kultaseni."
Yritin kyyneleiden välistä saada hymyn nostetuksi huulilleni. Hän nosti parilla sormellaan leukaani ylöspäin ja katsoi suoraan silmiini.
"Rakastan sinua, muista se." samassa hän nojautui eteenpäin ja suuteli minua hellästi, aivan kuin varoen satuttamasta minua. Hän irrottautui ja katsoi minua uudestaan silmiini. Kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille ja vedin hänet lähemmäksi, tälläkertaa minun aloittamaani suudelmaan. Se oli nyt intohimoisempi, voimakkaampi, täynnä tunnetta ja rakkautta. Hän irtautui ja irrotti käteni kaulaltaan. Hän laski ne minun kylkieni viereen ja piti niistä kiinni. Edelleen hän katsoi silmiini ja laski pienen suukon otsalleni. Suljin silmäni ja tunsin vain kuinka kyyneleet valuivat pitkin poskiani.
"Minäkin rakastan sinua", kuiskasin ja samassa hän päästi irti. En avannut silmiäni, en tahtonut nähdä hänen kävelevän pois. Koska vain tuolloin tiesin että hän olisi luonani aina, jos en vain avaisi silmiäni.
