IRC-Galleria

Nyt alkaa vihdoinkin tuntua siltä, että asiat saattaa sittenkin tästä vielä järjestyä!
Sain tänään työharjottelupaikan, vihdoinkin. Ja kaikenlisäks se paikka vaikuttaa oikein mukavalta. Saan työskennellä paljon erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisten asioiden parissa, mahtavaa! :) Ei tule jokainen päivä olemaan samanlainen, vaan kaikki päivät on erilaisia, ja saan uusia kokemuksia.
Huomenna sit työkkäriin viel täytteleen lippusia ja lappusia ja sit pitää viel käydä siel työpaikal täyttelee lappusia ja se onki sit siinä, pääsen alottaa todennäkösesti viimeistään 1.3.
Ihanaa ko pääsen tekemään jotain, loppuu tää kotona löhöäminen!
Nyt täytyy vaan viel löytää Keuruulta kämppä ja irtisanoa Jyväskylän kämppä, siinä on seuraava haaste.

Mä olen NIIIIN innoissani!

Oon jumissa Järvenpäässä! ;D

En pääse täältä enää millään pois. Julkisiin ei oo varaa, ja kimppakyytejä ei löydy. Perjantaiks pitäis olla jo takas Keuruulla, mut alkaa näyttää aika huonolta. :D

Kannattaa lähtee persaukisena Järvenpäähä.<3

Noh, mikäs täällä ollessa. :D

Se saattaiskin sitten olla lähtö Järvenpäähän perjantaina siskolle elukkavahdiks kokonaiseks viikonlopuks, huimaa! Ois kyllä mukava päästä vaihtaa maisemaa hetkeks, alkaa kyllästyttää Jyväskylä-Keuruu/Haapamäki-Heinola seudut, jotain muuta välillä. ;)

Hope so kyydit nyt vaan järjestyis. :)

Mullon ikävä, tulisitko takaisin?
Hyvältä tuntus jos kanssasi mä makaisin
Minun sydämeni on omistettu sinulle
En mahda mitään tälle kivulle

Nyt mä taas itken perääsi jälleen
Minun sydän on kääntynyt selälleen

Tää tunne on kamala,
et sitä taida tuntea.
Haluan sut luokseni,
olla sylissäsi lopun elämäni.

Mutta ei,
yksin mä täällä edelleen olen,
en tiedä missä sä oot.
Haluan sun sen tietävän,
en koskaa sua haluis hylkää.

Annan sulle kylmän käteni,
ojennan kohmeiset sormeni,
haluaisin sinun tarttuvan niihin,
mutta siitä sinun on päätettävä itse.

Vielä kerran kysyn:

oisitko sä mun?

Kaupungissa,
vai maaseudulla?
Suomessa,
vai jossain muualla?

Idässä,
vai lännessä?
Menossa,
vai tulossa?

Näytä mulle valoo,
'et löydän sun luo.
Edes vähän valoo,
se mulle uskoa tuo.

Missä sä oot?

Lähellä,
vai jossain kaukana?
Elokuvissa,
vaiko vain mun unissa?

Missä sä oot?

.. todennäkösesti koko päivän yömyöhään saakka.

Ei ole kiva herätä siihen kylmään todellisuuteen, että tänään siittä on tasan vuos kun kuulin Akun poismenosta, ja et se on jättäny mut yksin tänne kärsimään.
Ei oo mikään ihan paras mahollinen päivä mulle tää, ei oo niinku fiilikset oikeen katossa. Kovin on haikee ja itkunen olo. Itkettää vaan koko ajan ja mistään ei tule mitään, ikävä on niiin suuri.

Tänään suuntana Tampere ja Suvi, illalla sitten rakkaan Akun haudalle muistelemaan meiän herutteliaa. <3 ONNEKSI ei tarvi olla tänään yksin.

Tiistaina sit taas kouluun.

''Muiston mukavan taskuun taputan siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä laulellaan.''

Nyt on sit viimenen päivä päiväkodilla ohi, ja ikävä on jo nyt niitä lapsia, vaikka ne mun hermoja välillä raastikin. Voi kamala, itku tuli kyllä ko lähin sieltä pois ja ne kaikki tuli halaamaan. Oli oikeen iso ryhmähali. ;D <3 Täytyy kyllä mennä niitä moikkailemaan joskus. :)

Kolme viikkoa meni aivan liian nopeesti, oisin voinut olla siellä viel toiset kolme viikkoo.
Mahtavia muksuja, pakko myöntää.

taas syksy tää mut yllättää
ei kesän muistot mieleen jää
sua halusin
sua kaipasin
tää syksy vei sut kuitenkin

Here comes the rain again
falling from the stars
drenched in my pain again
becoming who we are

As my memory rests
but never forgets what I lost