IRC-Galleria

Hmm-

Tajusin justiinsa, että työ/kouluviikot jaksetaan yleensä laittamalla aivot ns. Nollatilaan (nykytieteen hienoilla termeillä kuvattuna nk. "Flow-tila") jonka avulla viikko ei tunnu käytännössä niin raskaalta.

Kaiken järjen mukaan tällaisessa tilanteessa viikonloput kuluisivat tällöin luovan ja kehittävän viihteen parissa, mutta kuinka ollakaan useimmat "rentoutuvat" viikonloppuisin juuri "nollaamalla" viikon aikana kerääntyneet paineet.

Tästä pääsemmekin ongelman ytimeen. On syntynyt riippuvuutta vastaava noidankehä, eräänlainen nollauksen kierre. Työviikon arkisen "nollauksen nollaamiseksi" "nollaamme" myöskin viikonloput joiden käytännössä pitäisi kulua itsensä kehittämiseen ja luovaan työskentelyyn, kahteen päivään viikossa joiden aikana voi käyttää omia aivojaan vapaasti.

Usein loman katsotaan katkaisevan tämän kaamean nollauksen kierteen, mutta kuinka väärässä olemmekaan. Tosiasiassa useimmat "nollaavat" loman aikana arjen "nollaamisen".

Asialle on tehtävä jotain. Sen takia julkistankin täten manifestini: Nollaamisesta; erään noidankehän ratkaisu.

Manifestin pääkohdat:

1. Jokaisen tulisi välttää nollausta useimmissa tapahtumissa ja pyrkiä tilanteeseen jossa nollaus on vain tilapäinen keino esim. Työssä syntyvän stressin välittömään hoitoon jonkin tärkeän työtehtävän johdosta.

2. Jokaisen tulisi omistaa vähintään 3 päivää viikosta luovalle ajattelulle, jopa sillä riskillä että se vaikeuttaa liukuhihnätyötä tahallisesti. Näin aivot saavat edes jonkinnäköistä tekemistä. Tämä ehkäisee työuupumusta ja täten motivoi ihmistä ajattelemaan ylipäänsä luovasti.




Nollatkaamme nollaus lopullisesti. Asiasta ei vaieta ennenkuin tuloskohtaisesti palkitseva yhteiskuntamme on tunnustanut siinä rypevän epäkohdan.