IRC-Galleria

maailmalle olet vain joku,
mutta jollekkin olet koko maailma

sä oot aamu jota odotan,
iltamyöhä johon nukahdan

En kaipaa sua joka vuos, en ees joka kuukaus.
En kaipaa sua joka viikko, en ees joka päivä,
enkä tunti tai minuutti vaan joka helvetin sekunti.

Piirsin kuvan.
Siihen silmät jotka nauravat ja suun joka hymyilee.
Piirsin korvat jotka jaksavat kuunnella ja
sydämmen joka välittää.
Piirsin ihmisen joka on minulle tärkeä.
Piirsin sinut.

Jos sua ei olis ollut,
niin olisin keksinyt sut,
ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut.

Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää,
sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää,
en tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa,
täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan

jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästi jättö ikuinen.

Tää kaipuu saa mut voimattomaksi
Kaikki oli hyvin aina kun me oltiin kaksin
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen

On vaan liian raskas taakka päällä
ja se taakka painaa yöllä ja päivällä
Ei se anna rauhaa, eikä täällä pysty nauraa
mitä mä voin tehä jos ei kukaan pysty auttaa

En saa mielestä sua,
en kasvojas unohtumaan
ja uniini uppoudun taas,
nyt mietin mietitkö mua

maailmani kaatuu kun et ole lähelläni

rakastuin suloiseen hymyysi ,
kauniisiin kirkkaisiin silmiisi ,
lempeään nauruusi
ja pieniin koskettaviin sanoihin
enkä saa niitä pois mielestäni.

Nyt sun lähdöstäs on kulunu jo vähä aikaa.
Päivä päivältä sua silti enemmä vaa kaipaa.
Voi kuinka epäreilu onkaa tää maailma.
Miks jouduit lähtee, iha liia vähä aikaa.
Usein löydän itteni sun perää itkevä.
Yksi pimees huonees, ikävä on sitkeä.
En tuu koskaa unohtaa meijä yhteisiä hetkiä.
Mite jotkut asiat voi vaa ni paljo merkitä?
Ne kolme sanaa, ne sun pitää tietää.
En tuu unohtaa vikaa tuntii,
jonka sain sun kans viettää.