IRC-Galleria

Elämässä tulee joskus vaikeita, ja hyvin vaikeita hetkiä.. Niitä ei kannata pelästyä, ne ovat vain niitä elämän kasvukipuja, Ihantotta! Näin minulle elämästä viisastunut 40vuotias mies tänään kertoi (isäni) Mietin niitä sanoja ihan tosissani hetken ja tajusin "niinhän se on..." Kasvat, muutut ja niin tekee elämäsikin kaikenaikaa.. ja mikä sitä paremmin voisikaan kuvata kuin tuo isäni käyttämä sana?
Mielestäni ei mikään.

Jokaisen ihmisen on käytävä itse pohjalla, itse todettava asiat joita ei kannata tehdä, ja itse sieltä noustava pinnalle ja koettava omat onnistumisen hetket ja tunteet. Kuopasta ylös päästyäsi olet vahvempi, ja viiisaampi. Osaat ehkä jo väistää sen seuraavan "kuopan" Tai sitten et.. sitähän ei kukaan voi varmasti tietää, mutta ainakin osaat käsitellä sitä asiaa helpommin.

Aina ei kannata mennä siitä mistä se aita on matalin, se kostautuu joskus. Viimeistä siinä vaiheessa kun sitä matalaa kohtaa ei vain löydy, silloin olisi mentävä siintä korkeimmasta kohdasta.. kuinkas sen teet kun sinulla ei ole siihen vaadittavia taitoja ja harjoitusta, ohhoh? Siinä sitä sitten mietiään, että mitenkäs nyt... Onnekseni voin todeta että sitä pelkoa minulla ei ole... olen toki mennyt helpoimmankin kautta... mutta en suinkaan aina... Jotain olen siis kai tässä elämässä oikeinkin tehnyt.

Tänään ja tällähetkellä olen onnellinen, iloinen, rakastunut, toiveikas ja tyytyväinen elämääni.
Kaikki on hyvin. Tartun tähän hetkeen ja nautin siitä, sillä huomenna on taas uusipäivä, enkä koskaan voi sen kulkua tietää... en edes arvata... ja juuri nyt.. ei edes kiinnosta..
sillä NYT olen kasvukivut kokenut, kuopasta ylös nousemassa... ylittämässä aidan sen korkeimmasta kohtaa... ja NYT olen onnellinen... :)