IRC-Galleria

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä.(eli kirjoittamaan samanlaisen stoorin omaan päiväkirjaansa ja antamaan haasteen seuraavalle viidelle) Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Pakko aina näprätä jotain. Yleensä sormien välistä löytyy hiuksia, paperinpalasia, lankaa tai jotain muuta pehmosta.
2. Jos en muuta ajattelemista keksi (hyvin yleistä koulussa tai jossain muualla) alan ajatella kaikkea todella härskiä. Tuloksena yleensä hyvin outoja ilmeitä ja niiden ansioista kummallisia katseita kanssaihmisiltä. Joskus epäluuloisuus iskee: enkai mä ajatellu ääneen? Now, that's paranoid!
3. Aamuisin, päivisin, iltaisin aina kun kuljen peilin ohi, on sille irvistettävä. Joskus meikattuani saatan myös keimailla peilille. Tämä outo tapa saa joskus neuroottisia piirteitä
4. "Mä käyn viel vessassa." Kun on lähdössä johonkin, ihan sama minne, vessaa ei voi ohittaa. Ei ole väliä onko edellisestä visiitistä tunti vai 15 minuuttia, mutta siltikin. Tämä on hyvin hupaisaa erään ystäväni mielestä xD
5. Laiskuus on hyve. Olen luonnollisena blondina onnellisessa asemassa, ihokarvojen olemassaolosta ei tiedä, ellei erehty koskemaan. Koska sinkkuihmisenä elelen ja sääreni ovat turvassa kosketukselta, joskus saattaa mennä kuukausikin etten sheivaa säärikarvoja (muihin en kommentoi xD). Ja kukaan ei tiiä mitää vaikka oliski paljaat pohkeet :D

Taivas! Mut ei siltikää ees hävetä! Taas opitte jotain uutta musta :P
Haasteen saavat: Noparelli, Fizzbeth, Emi, Jacce sekä Kisu xD

PS. Kaiken takana on ^Sele^ Kiittäkää häntä, jos nämä paljastukset huvituttavat teitä :D

Laura, mä taidan rakastaa sua. Olet syyni kirjoittamiseen <3 Jos olisit muutaman (ja vähän päälle) vuoden vanhempi, naisin sinut heti ;)
Suomeksi: Jatkan tänne kirjoittelua.
En sitten osaa ruotsia tai matematiikkaa... Tiedoksi vain :P

Asiat ottaa päähän... Sitte ne ei ota... Ja sitte taas välillä vituttaa niin suunnattomasti.
Tänne en ala syvimpiä tuntojani vuodattamaan, mutta ehkä ette ihmettele jos en hymyilekään juuri sinulle mutta jollekin toiselle senkin edestä.
Thanks a lot!
En oo katkeroitunu kellekään (ja vaik olisinkin en sitä kerro). En vaa keksiny muutakaa...
Lukeeko joku näitä viel?

Miten ihmeessä ruotsalaiset sukujuuret omaava ihminen voi olla näin huono kyseisessä kielessä? Ruotsin preli on siis ovella ja kalapuikkojakin varmasti kiinnostaa opiskella. Koska oikein havahdun elämään?
Luovuus heräilee sisälläni juuri silloin, kun olisi niin paljon muutakin.
Tänään huomasin jälleen miten hyvä bändi Garbage oikeasti on. Aamupäivän hetkellinen aggressio kaikkosi Cherry Lipsin tahtiin riehuessa.
Röökit on loppu.
Baarituttaisi, mutta ehkä se onkin kivampaa ensi viikolla?
Helvetti!
Olen liian syvällinen tänään...

En mene korkeakouluun, en mene töihin, en missään tapauksessa amikseen. Musta tulee stand-up koomikko. Huomasin taas tänään, miten palkitsevaa on naurattaa ihmisiä. Se on ihanaa <3

Tipattoman tammikuuni lopettaminen oli elämäni fiksuin päätös. Mukavaa baari-iltaa seurasi loistokkaat jatkot, mutta niistä en teidän kiusaksennekaan kerro enempää.
Tunnen itseni keveäksi ja muutenkin sopusointuiseksi.
Kivaa :)

Tämän viikon sekavat mielentilani ja lukuisat lupaukset johtivat seuraavanlaiseen suunnitelmaan. Perjantaina (tänään siis) menen selvinpäin baariin kurkkimaan meininkiä.
Koska kuitenkin tänään olen ollut suhteellisen hyvällä tuulella, päätin että tohdin juoda. Menin alkoon, ostin alkomaholia ja tänään siis kännissä baariin.
Tänään on helmikuu oikeesti, te ette vaan tiiä sitä. Selvitin siis tipattoman tammikuun *kuuntelee hurrauksia*.
Kiitos

Viikonloppu oli ja meni. Seinäjoki rokkaa, jopa silloin, jos koko viikonloppunsa viettää sohvalla maaten ja koiraa halien.
Tarkoituksenani oli tehdä kouluhommia ja setviä päätäni. Onnistuin molemmissa hieman. Tarkoittaako se sitä että sain jomman kumman tehtävistä suoritettua? Ehkä...
Maailma tosin ehti heittää häränpyllyä viikonlopun aikana. Taas kerran kävi ilmi, että maailma ei pyöri Helenan tahdon mukaan, ei ees sen vertaa että saisin sen mitä haluun. Mutta kun ei nii ei. Taito on odottaa ja olla kärsivällinen ja pälälälälälä....

Uuu.. Flunssapöpöt jyllää ja koulussa ei enää tunneta termiä pehmeä lasku. Preleihin kuukaus ja alkaa kauhistututtaa. Mite ihmeessä ihmiset on koskaan selvinny ylppäreistä hengissä?
Salaisuus toki voi olla myös siinä, että hermoilun ja jännittämisen sijaan vois lukee. Lukio lukematta läpi, ei oo ihan mun heinii jos aion sieltä pois päästä.
Saas nähdä.
Muutoin elämässäni ei tapahdu juurikaan mitään erikoista, tai no miten asian nyt ottaakin ;)

Wou! Mä tein sen. En juonu koko vloppuna, moinen ihme on tainnu tapahtua viimeks pari kk sitte.
Ehkä silläkin on seurauksensa, tajusin taas olevani kipeenä, flunssa tulossa tällä kertaa. Elän hetkeä, kun en edes uskalla kysyä: mitä seuraavaksi? (Jos tiedätte, älkää vastatko, se olis jo pelottavaa).
Huomenna siis kouluun taas. Ei kiinnosta, menen silti. Ei sitä enää kauaa kestä, kaiketi...
Yöllä sain kirjoitettua taas muutaman tekstin. Ilkeää kun luovuus häiritsee unia, mutta tällä kertaa aikaansaannokseni eivät olleet ihan täysin roskaa.

Lisää taas kun pää suostuu toimimaan ees jotenkin...