Melkein huomaamattoman
Kun sen läpi hiljaa nousen
Näen toisin maailman
Värit kauniit vasta huomaan
Kuulen äänet kirkkaammat
Jätän soinnuttomat luolat
Jätän varjot hoippuvat
Jokin säteilee ja loistaa
Alta kuoren synkänkin
Kun sen huomaan kevyemmin
Ajatukset liikkuvat
Meidän värit ylös virtaa
Ja yhteen sulautuu
Kaikki toistaan koskettaa
Kaikki aamuun kurkottuu ---
--- Tämä yhteiskunta on elävien hauta
Lamaantuneet kaivaa itse omaa hautaa
He tuhonneita johtaa ja ovat vielä vahvat
Heikoiksi he käyvät, kunhan aika koittaa
He kompastuvat varjoihinsa
Ja Tukehtuvat
Omiin sanoihinsa
Meidän tulee näyttää heidän heikkoutensa
Aatteellansa kun he ampuu maahan nuoret miehet
Nuori veri kuivuu kiinni kuumaan katuun
Eivätkä he tiedä, mitä ovat tehneet ---