IRC-Galleria

Nonniin.
Päivä oli taas kiirettä täynnä, yllätyksellistä.
Milkan hain aamulla Vuolijoelta ja käytiin Hauholan koululla esittelemässä viestintäleirin toimintaa, Remahl mukana.Porukkaa oli kuin sieniä sateella, ainakin viimevuoteen verrattuna.
Pienellä varoitusajalla jopa saatiin Elvikin edustetuksi Nuorten yöhön.
Kiva tapahtuma oli, porukkaa ei nyt aivan mahdottomasti mutta hyvin kuitenkin.
Se mikä määrässä menetettiin, laadussa korvattiin
Järjestäjät saavat olla tyytyväisiä itseensä ja toisiinsa.
Nyt onneksi jo kotona, Sonataa kuunnellen.Ikävä on taas isän pikkumiestä.
Jäi harmittamaan kun oltiin Antin kanssa lähdössä eilen takaisin Sotkamoon.
Kaveri aloitti kauhean huudon kun olisi pitänyt lähteä ja Sotkamossa uusiksi kun olin lähdössä.
Eilinen oli parhautta sanan todellisessa ja ainoassa merkityksessä.
On hienoa tajuta että vaikka ihmisiä tulee ja ihmisiä menee,
jokainen päivä silti on olemassa ihminen jota todella rakastaa ja kaipaa.
Aina.Joka ikinen päivä, tapahtui mitä tahansa.
Ja tietääpähän että minne tahansa eksyykin tässä elämässä tekemään mitä tahansa, elämällä on tarkoitus jota suurempaa ei voi olla. :)
Sitä sanotaan onneksi.
Onnellakin niinkuin kaikella muullakin, on kääntöpuolensa.Ikävä nimeltään.
Mutta ilman ikävää ei osaisi arvostaa sitä mitä on.
Sitä se onni siis on.

Rocky juoksee telkkarissa hirveän ihmisjoukon seuratessa.Kornia.
Hyvää yötä kaikille. :)




*You always liked this place.
Now sleep under the tree.
I planted here the day that you were born.

I should have been (ready, seen the need in the air).
My little old friend, I tried.
(a way to want) to let you go.
The day I had to say goodbye and turn away.
But I never left go...*

Eli pyöriäinen pyöri urheasti kohti noita tutkimattomia erämäita tutkimaan tuntematonta.
Eli pyöriäinen oli nimeltään Alexi ja puskuriin tarttui matkalla myös Milka.
Tuntematon tutkittiin eli kävimmen esittelemässä The Leiriä Vuolijoella.
Kuulijoita oli noin 150-200 saapunut paikalle ja innostuneita oli tuhansia, jopa 40-50kpl.
Löysimme myös kaksi Radio Elvin kuuntelijaa, melkein jo FanClubi pystyssä.
Esittely meni kuin vettä vain, ihme ettei jännittänyt.Kai sitä alkaa tulla vanhaksi.
Milka veti myös tosi hyvin, tyytyväinenhän tuollaisiin ohjaajiin saa olla.

Perjantaina vuorossa Kajaani.

Amorphis - Leaves Scar

Noniin hipit.Viikko on alkanut ja nyt vasta vaivaudun kirjoittamaan.
Minkäs teet.Viikonloppu oli parhautta ilman housuja Suomen suviyössä (+2astetta).
Oltiin siis varattu mökki Mieslahdesta ja sinnehän sitä piti pöksäyttää.
Kuitenkin juuri ennen mökkiviikonloppua ja Antin hakua Sotkamosta Herra Sitronen
sanoi työsopimuksensa irti.Akkuhan se.
Kävin hakemassa kaupasta 80e akun joka olikin väärän kokoinen.
Sitten haettiin uusi akku ála 100e eikä mitään apua.Ilmeisesti herran laturi veti viimeiset henkäyksensä, korjaamolle pikkukaveri.

Mökkiviikonloppu oli siis oikein mukava, huolimatta pienistä raivareista joita sain autoilusta, viikonloppuna kun tuli ajettua taas yli 600km, sekä siitä että sitronen ei voinut hajota vaikka maanantaina.Perjantain vietettiin hieman kaljaa juoden ja saunoen.
Lauantaina sitten porukkakin lisi, sitä ennen olin päivän Antin kanssa.
Illalla siis grillasimme Mieslahdessa Tanjan ja Markun tappaatalossajapuutarhassa grillenillä.
Joikasimme myös epämääräisiä (riita)sointuja Oulujärven yöhön jotka kantautuivat varmaan jormuaan asti.Tanssimme me myös.
Kivaa siis oli, kiitos kaikille osallistuneille.
Täydellisen syntymäpäivistä ja paras lahjoista oli tietysti Antti ja uusi tapaamis-sopimus.
Muista syntymäpäivälahjoista huomasin sen verran että vaikka yleisesti taso vain laskee vuosi vuodelta, tänä vuonna se olikin kohonnut yllättävästi.Hassuja esineitä.

Ja muistakaa: Timo Rautiaisen sinkku julkaistaan 11.5!!

Nonnih.Taas hetki vierähtänyt, ellei jopa toinenkin.

Vapuista en halua enää kuulla...

Turha juhla jota juhlivat vain tyhmästi pukeutuvat opiskelijat(katkeruuttako noita erivärisiä kokovartalo kondomeita kohtaan?) ja kommunistit.
Älkäämme toki unohtako anarkisteja jotka jaksavat
vapusta toiseen osoittaa mieltään pääkaupunkiseudullamme.
Kaipa se on hyvä että hekin jotain sisältöä keksivät elämäänsä,
varsinkin nyt kun Karpollakaan ei ole enää asiaa.

Itse vietin vappuna laatuaikaa eli olin kipeänä kokonaiset kuusi päivää, kyllä siinä pienellä ihmisellä repeää perse ja jollei, niin ainakin verisuonet päässä.
Näin ollen tulin siihen lopputulokseen etten aio enää vappua sen erityisemmin juhlia.
Rockkattikin meni mainiosti, kiitos suuri Lippumylly nimiselle palvelulle.
Palvelu on kovaa luokkaa, liput eivät koskaan saapuneet.

Näin ollen missasimme tapahtuman ja menimme savuiseen synnin ja huonon soittotaidon (punk) kehtoon, Liinakkoon!! ;)
Katsastettiin Carnivalia, lämmin keskiolut houkutti silti enemmän.
Terveet Kädet vetivät mahtavan keikan ja paikalle saapuneet olivat vetäneet myös mahtavasti.
Humalatila monilla alkoi keikan alussa olla jo hyvällä mallilla eli keinuttiin puolelta toiselle kuin Koivuniemen Paulan keikalla ruottinlaivalla.

Kivaa silti oli ja pitihän sitä paidat käydä ostamassa ja keikan jälkeen tapaamassa herra huutotaiteilija, elikkä "Läjä"-Äijälä.Legendaarista isolla B:llä!
Pienoinen kuume kuitenkin aiheutti koko loman ajan sen että väsymys hyökkäsi hetkittäin kovasti päälle ja viinapää oli mahtavuuden rajoilla eli perseestä.

Ei nyt kaikki kuitenkaan mennyt päin meisseliä, Antti ol taas
lauantain kotona ja mikäs sen hienompaa.
Meininki oli taas sitä samaa, eli leikkimistä ja naurua.
Hauskaa katsella pikkukaverin kehitystä kun alkaa
huomata että herralle on kehittymässä huumorintaju.
Valitettavasti poika on tämän suhteen tulossa isäänsä,
spontaanit käytännön pilat ovat ajanviete nro.1!
Ellei sitten ajeta rekkaan "autotalliin".
Päiväunista syntyi selvää erimielisyyttä, pikkumies
osoitti mieltään potkimalla seinää monta minuuttia.
Valitettavasti vanha isä oli taas ovelampi ja Antti meni
lankaan kun esitin nukkuvani ja nukahti itsekin.
Liekö myös vika siinä vanhuudessa kun tein tyhmän laskelmointivirheen,
nukahdin nimittäin samalla itsekin.
Siinä on hienoin tapa käyttää aikaansa, olla oman
lapsensa(tai lastensa) kanssa.
Sen moni unohtaa kovin helposti, hetkittäin aikoinaan taisin minäkin.


Hauskaa on myös ollut kuulla kautta rantain että minulla on vaikeaa?
Hienoa että sen kuulee muilta.
On toki totta että töissäkäynti, lapsen kasvattaminen ja elämisestä, lapsen huollosta sekä isosta asunnosta aiheutuvat kustannukset joskus rassaavatkin, mutta sitten nollataan.
Ymmärrän toki että työttömän, opiskelijan tai vanhempiensa
luona budjaavan voi olla vaikea samaistua tilanteeseen.
Kerrottakoon nyt että kaikki on oikein hyvin.
Aina joku pieni asia vituttaa tällaista ikuista pessimistiä,
mutta yleisesti ottaen asiat ovat kunnossa ja kerrankin
pyörivät omalla painollaan.

Kiitos silti kaikille muistamisesta, olette tekin vaan rakkaita.

Mutta aurinko paistaa joten älkää huolehtiko,
huomenna on jo perjantai ja vähintäänkin mielenkiintoinen
mökkiviikonloppu edessä.. :) ja synttärit...

*auton akku*

Nonnih.
Aika päivittää tämäkin loota bikinikuntoon.
Paljon on taas ehtinyt sattua ja tapahtua...Mistä aloitetaan?
Noh, viimeviikolla se odottamaton tapahtui, eli Antin huoltoa koskeva sopimus saatiin aikaiseksi puolen vuoden väännön jälkeen ja oikeudenkäynti näin ollen jäi kesken.
Saatiin kaikkia tyydyttävä sopimus aikaan ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen tuntuu että pystyy hengittämään vapaasti.
Pitkään sitä väännettiinkin mutta hyvähyvä näin, lapsen edusta kun puhutaan niin molempien vanhempien pitää tehdä kompromisseja.Onnekas kun Antti on, ei vanhemmat ihan itseriittoisiksi kasvaneet.
Suuri kiitos kuuluu myös kajaanin ja sotkamon lastenvalvojille(varsinkin ensimmäiselle) sekä oikeusavustajalleni.
Suurin kiitos kuitenkin menee perheelle, sukulaisille ja ystäville sekä tietysti Milkalle joka on jaksanut aina hyvinä ja vaikeina, enemmän kuin kukaan muu.
Tietysti ISO kiitos kuuluu myös Janinalle.
Sopimuksen kunniaksi pitää tietysti juhlia railakkaasti eli ostaa uusi auto ja sitten rynnättiinkin samaan syssyyn sopelle koko nuokkarin väen voimin viikonloppua viettämään.
Viikonloppuhan menikin niinkuin kuka tahansa olisi voinut olettaa, nuorilla oli hauskaa ja väsyneillä vanhuksilla(ohjaajilla) oli nollat taulussa jo heti ensimmäisenä aamuna.
Itseäni itketti aamuisin kovasti mutta se taisi johtua edellis yön kota-savusauna yhdistelmästä.
Mahtava oli paikka ja hyvää kuvaa saatiin vaikka kuinka paljon.
Pitsojakin tekivät firman alastomat kokit = Renny & Alexi.
Valitettavasti kyseinen kokkipariskunta joutui sensuroimaan synnynnäisen kauneutensa verhoutumalla vaatteisiin.Ei enää ikinä pitsoja...

Saunottua tuli niin että iho bailaa ilosta vieläkin.
Parempaa viikonloppua töissä ei voisi kuvitellakaan, siitä iso kiitos ja kumarrus talon mahtavalle nuorisolle, "teijän kanssa on aena kivvoo".

Maanantai meni aamulla iisalmessa mainoksia myydessä ja loppuilta editoidessa sekä tiistaikin pyörähti editin parissa(11h tiistaina).
Hyvä vilmi kuitenni tuli ja lähti tänään viimeiselle(ja ensimmäiselle) matkalleen unkarin nuorisolle.
Raukat eivät tule olemaan entisellään, anteeksi.

Nyt suunnittelemaan uusia hävyttömyyksiä, pitäähän sitä keksiä uusia aiheita ja jos luitte tämän kokonaan, suosittelen lämpimästi hankkimaan parempaa tekemistä vaikka työkkäristä.
Jos ei sieltäkään onnista niin tuonne vaan:

http://www.youtube.com/watch?v=LVfWuHSADpQ


Hyvää ötyä.

Ihanan utuinen aamu taas.Mitään ei näe eteensä..
Ja minähän en siis ole eilen juonut tolua vaan ulkona on oikeasti usvaa.Tai paljon aaveita.
Oraakkeli alkoi taas puhumaan ja totuudet paljastuvat(perkele, taasko)..
Nyt pandoran lipas on avattu eikä mene kiinni...


Mitä minusta tulee isona?
V:En edes kehtaa sanoa, punastun!

Kuka on oraakkeli?
V:Minä! Tämä vastaus oli varmasti suunnaton yllätys sinulle...

Olenko tänään kaunis?
V:Kuin perhonen, mutta asia voi muuttua, ihmeitäkin voi tapahtua!

Mitä antille kuuluu?
V:Se kattelee survivoria ja dippailee lenkkiä kermaviilissä

Rakastaako Milka minua?
V:Kyllä mä sen oon pari kertaa nähny yhden toisen kanssa...

Mikä auto minulla on seuraavaksi?
V:Mercedes-Benz

Kuka voittaa euroviisut?
V:Se, johon et uskalla rakastua

Missä olen ensi juhannuksena?
V:Entisensä luona.

Olenko vielä ensi kesänä töissä?
V:Olet! Ja iso!

Millainen kesän leiristä tulee?
V:Urheilullinen.

Mikä on oikea nimeni?
V:Arto.

Olemmeko maailmankaikkeudessa yksin?
V:Tuolla asialla ei ole yhtikäs mitään merkitystä. Se on aivan yhdentekevää sinun kannaltasi. Unohda koko juttu.

Enkä unohda?
V:Tuskin.

Sie oot ihan turha jätkä?
V:Niinpä oonkin.

Mihin maailma loppuu?
V:Juuri tähän eikä paljoakaan pidemmälle.