IRC-Galleria

Eilen illan ja yön aikana oli olo kuin kuninkaalla ja nautin jokaisesta hetkestä. Kaikki kuitenkin muuttui nopeasti kun huomasin istuvani keikkuvassa autossa joka heilutti vatsan sisältöä oikein urakalla. Ihme ja kumma en laulanut kielillä täydessä linja-autossa vaan sain pidettyä itseni kurissa. Mutta voi sitä elämän riemua ja laulun sanoja kun pääsin kotiin pöntön vierellä kumartumaan. Kiitin ja ylistin mahtavaa vessanpönttöä suullisin uhrilahjoin.
Tänään kuningas on kadonnut talosta ja sisältäni. Tilalle tuli tautinen vanhus joka ei suostu häipymään vaikka mitä poppakonsteja käyttäisin.

Elämäni mureni palasiksi kun huomasin matikan tunnilla tärkeän asian puuttuvan elämästäni ja viereiseltä pulpetilta tottakai!
Kelis oli poissa, en nähnyt häntä vaikka kuinka vilkuilin joka suuntaan ja huusin pimeyteen hänen nimeä.
Tunsin suurta kaipausta ja suru valtasi ruumiini. Olin murheen murtama, epätoivon lannistama tahdoton sielu.
Tahdoin vain hypätä, hypätä kauas tuntemattomaan. Kadota vain pois niin pitkäksi aikaa kunnes Kelis tulee taas takaisin ja aurinko voi jälleen paistaa meille kahdelle.
Siihen asti viiltelen kuivia kyyneleitä ja kirjoittelen seinille Keliksen nimeä tukahduttaakseni sitä suurta tuskaa...

Kelis, älä mene pois!

Kotona jälleen ja matka jatkuu puolen tunnin kuluttua linja-autolla katsomaan miten Nuubian Kuningas on sisustanut uuden loistohuvilansa. Elämäni on kuin ruusuilla pomppimista!

Tunsin herätyksen tapahtuvan kun astuin ensimmäistä kertaa elämässäni Keliksen asuntoon. Tunne oli voimakas ja säväytti minua varpaista kainalokarvoihin saakka. Olo on nyt kuin takapuoleen sipulin tunkeneella karhulla.
Voi sitä itkua ja surua kun täältä joudun poistumaan!

Aamu alkoi heräämällä ja ajattelemalla Kelistä. Oli ihana herätä lämpimän peiton alta ja heti ensimmäisenä tajuta että kelis on jotain sellaista joka saa mut voimaan hyvin. Kelis tuo mun koulupäiviin sitä paljon kaivattua levottomuutta ja sekaannusta. Uh, kelis sä oot mun kundi!