Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

Bro

Bro

ei ole enää Galtsun ylläpitäjä, http://irc-galleria.net/feedback auttaa ongelmissa. :)
Näkö on ihmisen tärkein aisti. Näöllä havainnoidaan ympäristöä ja muita ihmisiä erityisesti kanssakäymisessä. Silmiä ympäröivät lihakset on tärkeässä osassa ilmeilyssä ja silmien käyttäytyminen kertoo myös paljon ihmisen tilasta. Hermostuneen silmät on levottomat ja suuret pupillit kertovat laajentuneesta tajunnasta. Toisaalta suuria pupilleja pidetään rauhoittavina ja kauniina.

Vastoin yleistä uskomusta, ihmisellä on kaksi näköaistia. Suurin osa (~95%) ihmisen silmien valoaistinsoluista on sauvasoluja, jotka reagoivat vähäiseenkin valoon. Näiden avulla ihminen tuottaa kaikki näköhavaintonsa. Sauvasolut kuitenkin reagoivat vain valon määrään, eivät juurikaan sen väriin. Loput solut on sitten tappisoluja, jotka ovat väriherkkiä ja tuottavat näköaistimuksen värit. Tappisolut taas eivät reagoi vähäiseen valoon, joten siksi hämärällä kaikki näyttää harmaan sävyiltä ja värit ilmestyy vasta kirkkaamassa valossa.

No niin, menipäs tieteelliseksi. Mä olin ala-asteella aika keskitason oppilas. En juurikaan osallistunut opetukseen ja keskiarvo oli koko ajan suunnilleen kasin pinnassa parin kymmenyksen heitoilla suuntaan jos toiseen. Olin vielä kaiken lisäksi ujo, joten opettajat ja vanhemmat ei mun koulumenestykseen koskaan kiinnittäneet mitään huomiota, mullahan meni suhteellisen hyvin kuitenkin.

Kuudennen luokan terveystarkastuksessa kuitenkin tein jotain täysin odottamatonta. Tarkastuksen lopuksi terveydenhoitaja kysyi, että onko mulla mitään valitettavaa tai kysyttävää. Normaalin patternin mukaan mun ois pitäny vaan sanoa, että eipä tässä, kun olin niin hiljainen ja ujo. Mutta ihan yllättäen sanoinkin, että musta tuntuu, että mulla on huono näkö. En muista puhuneeni siitä aiemmin kenenkään kanssa, enkä muutenkaan pohdiskelleeni sitä. Siinä tilanteessa se vain jostain tulla tupsahti ulos.

Noh, terveydenhoitajatäti siinä sitten tarkasti mun näön ja ilmenikin, että enhän mä mitään näe. Sain lähetteen optikolle ja siellä mulle tehtiin kunnon näöntarkastus ja määrättiin lasit. En muista kuinka kauan niiden lasien saamisessa tarkalleen meni, mutta musta tuntuu, että se kesti tosi kauan, niinku viikkoja jossei jopa kuukausia. Jotenkin muistelen kans, että oisin saanu ne lasit vasta seiskaluokan alussa, mutta voi olla että muistan väärin.

Noh, silmälasien saamisen jälkeen alkoi opiskelut kulkea ihan eri tahtiin, kun näki vihdoin taululle asti kuluttamatta siihen kaikkea energiaa. Keskiarvo pomppas heti seiskan syksyllä ysin pintaan ja pysyi siellä koko lopun peruskoulun ajan.

Silmälaseilla oli siis aika suuri vaikutus mun elämään ja itseeni ihmisenä. Oisin varmaan aika erilainen nykyään, jossen olisi sillon kuudennella möläyttänyt terveydenhoitajalle tuota.

Nyt 12 vuoden jälkeen olen kuitenkin kyllästynyt silmälaseihin. Ne on niin vaikeat, aina tiellä ja talvella huurussa. Kaiken lisäksi nuo mun nykyiset lasit on niin vanhat ja kulahtaneet, ettei ne oo visuaalisestikaan kovin mielekkäät. Tarkoitus oli tänä vuonna käydä laserissa leikkauttamassa silmät kuntoon, mutta taloudellinen tilanne ei olekaan sitten ollut ihan niin positiivinen kuin viime talvena oletin. Ja samasta syystä ei ole uusia lasejakaan tai piilolinssejä tullut hankittua.

Kuten mun uudemmista galleriakuvista näkyykin, niin olen viime aikoina yrittänyt vieroittaa itseäni silmälaseista. En oikeastaan tarvi laseja normaalielämässä. Telkkarin tekstitykset on vähän työläitä lukea ilman laseja ja ajokortissa on täppä, että autolla ajaessa niitä täytyy pitää.

Tosin näön puolesta en kyllä olisi tarvinnut sitä ruksia sinne. Sovin vaan sillon ajokorttia hankkiessa terveydenhoitajan kanssa, että se ruksi pistetään, kun mun näkö kuitenkin vielä huononee siitä mitä se silloin oli. Mun näkö on kuitenkin vaan parantunut, kun aikuistumisen myötä on silmän ympäriltä vähentynyt paineita niin taittovirhe on pienentynyt. En kyllä siltikään ajaisi ilman silmälaseja autoja, vaikka päivän valossa kyllä ehtisinkin havainnoida kaiken oleellisen.

Noh, ehkä tässä hamassa tulevaisuudessa on sitten niin iso ja rikas, että on varaa käydä leikkauksessa. Parilla tonnillahan siitä loppujen lopuksi selviää.

Tulipas taas pitkä tarina, tällä kertaa silmälaseista. =)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.