IRC-Galleria

Eipä oo ihan hetkeen tullut katsottua niin heikkoa leffaa ku tänään. Leffaillan vierailevana tähtenä oli nimittäin Makuunista hetken mielijohteesta poimittu Boogeyman, joka toimi loppuunvuokratun Tulkki-elokuvan sijaisena. Olen käsittänyt, että mikäli repeää ääneen joka kerta kun kauhuelokuvassa näytetään pahista, niin silloin on jotain vialla.

Alotetaan dissaus vaikka juonesta. Koko leffan ideana oli siis, että Boogeyman, eli suomeksi MÖRKÖ saa voimia lasten peloista ja sieppailee lapsia ja välissä aikuisiakin vaikka vaatekaappiin. Itse mörön olemassaolon perimmäiseen syyhyn ei otettu kantaa, se vaan oli olemassa. Juonessa ei ollut mitään mielenkiintoista, ei mitään käänteitä vaan samaa tappavan tasaista kuljetusta loppuun asti. Itse olisin lähtenyt vähän hakeen lisää kamaa niistä sen sedän mielenhäiriöepäilyistä vaikka ne olikin sitten höpöhöpöä.

Elokuvan ohjauksessakaan ei ollut paljoa kehumista. Muutama ihan käsittämätön kohta oli koko leffassa, mm. täysin mihinkään liittymätön zoomi lukon sisälle siitä kun avain työnnetään ulko-oven lukkoon. Lisäksi loppuvaiheessa leffaa alettiin jostain syystä käyttää katosta ja väärin päin olevalla kameralla kuvattua kuvaa. Ainoat jännittävät kohdat elokuvaan oli tuotettu perinteisellä säikyttelytekniikalla, eli välähtävä kuva ja korkea ääni. Ja kuten aiemmin tuli todettua niin leffan erikoistehosteet oli jotain niin järkyttävää.. varsinkin itse Boogeyman oli aika surkuhupaisa ilmestys. xI

Ainoa hyvä asia tässä paskassa oli, että se oli niin tiiviissä paketissa eikä kärsimystä tarvinnut kestää 1,5 tuntia enempää. Makuunin kantaan läväytin arvosanaksi 2/10 siksi, että miespääosan näyttelijä oli ihan hyvä.

Mä en oikeestaan koskaan pienenä pelännyt pimeää tai mörköjä. Mulla oli enemmän semmoset realistisemmat pelot, kuten pelkäsin että talo syttyy tuleen keskellä yötä ja meidän koti palaa tai että kaverit jää auton alle. Lisäksi pelkäsin hiiriä kovasti, kun niitä juoksenteli vanhassa puutalossa aika runsaasti. Ehkä tän leffan arvostamiseen ois tarvittu niitä omia pelkoja lapsuudesta.