IRC-Galleria

Vielä eilen ruusuntuoksuisen
Yön vietin kanssas lämpöisen
Meille silkkimeren aallot lauloi hiljaa
Unta ja totta toisistaan
En millään voinut erottaa
kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa


Itseäni syyttää tästä saan
Lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan
Kun en kysynyt rakkautesi hintaa

Päivästä toiseen tyhjää seinää
Päivästä toiseen pimeää
Päivästä toiseen sun sydämes peittää jää
Päivästä toiseen jään oven taa
Päivästä toiseen paleltaa
Päivästä toiseen mun toiveet murskataan

---
Varttumisen myötä saat oppia, että jopa se henkilö, jonka ei
koskaan pitäisi tuottaa sinulle pettymystä, todennäköisesti
kuitenkin tekee sen.

Sydämesi särkyy varman useammin kuin kerran, ja joka kerta
se tuntuu entistä kipeämmältä. Myös sinä itse särjet
sydämiä. Joten muista miltä tuntui kun oma sydämesi särkyi.
Tappelet varmasti myös parhaan ystäväsi kanssa. Moitit uutta
rakkauttasi asioista, joihin vanha rakkautesi oli
syypää. Itket sitä, että aika kiitää liian nopeasti, ja että
ennen pitkää menetät jonkun rakkaasi.

Joten: ota liian monta valokuvaa, naura liikaa ja rakasta
niin kuin sinua ei olisi koskaan satutettu, koska jokainen
allapäin vietetty kuusikymmentä sekuntia merkitsee yhtä
onnen minuuttia, jota et saa koskaan takaisin.

Älä pelkää elämäsi päättymistä. Pelkää mieluummin sitä,
ettei elämäsi pääse koskaan alkuun.
---

älä mee.

En halua nyt lähteä,
en luotasi pois mennä,
olet kaikki mitä tarvitsen,
olet enemmän,
mutta olet vain unelmissani minun,
vaikka vieressäni oletksin.

On vain helpoa uskoa siihen mitä näkee,
on helppo nähdä mitä haluaa,
on niin vaikeaa luovuttaa,
se liikaa satuttaa.

Otan kiinni kädestäsi,
käännät selkäsi,
en saa otetta,
teeskentelet nukkuvaa,
koska huominen sinua odottaa.

On elämäsi uusi polku auennut,
kuljet sitä toisen kanssa,
ei minusta jälkeäkään,
vaikka jokaista askeltasi seuraan,
sinusta kiinni pitäen.

On vain hetki tää,
se jäljen muhun syvän jättää.

Ole siinä vielä hetki,
kuvitellaan, että kaikki on niinkuin silloinkin,
niinkuin ennenkin

Alla koivupuun
sydämeen nimes kirjoitit
mä luulin että tuut takaisin

hän preussinpunaiseen
vanhaan kankaaseen
taas saa kyyneleet hukuttaa
ei tarkoitettukaan
sitä jatkumaan

--

Tuskani tahdon mä kantaa
Helmiä muistoni on
On rinnassain iäti vain
Ikävä sammumaton

lause vain tää niin lohduton
"sori nyt, mun mentävä on"

maailman paras yö<3

En tuu unohtaa niit meidän hetkii hyvii,
muistan pelkästää hyvät jutut,
siihen mä pyrin.
kyl mäki tyrin mut nii myös sä
nää sovinnoneleet on vähän myöhässä
mutta, haluun sun kuulevan et sua rakastin
haluisin ne kaikki kuukaudet nyt tähä takasin
nää sanat kasasin, et tiedät ne jutut nyt
mitä en sillon sulle sanoa pystynyt
kaipaan sua nii etten voi sitä kuvailla
kerro et pitääks alkaa mitää lupailla?
tuotin sulle vaa liikaa painetta
jätit mut ja ehk siihen oli aihetta
yritän nyt muuttuu ja vaihtaa uutta vaihdetta
mut sano oliks sun tunteet pelkkää valhetta?
päätä ite, haluun sut, muista viis
täl hetkel kaikki on vaa susta kii

rakastan sua enemmän ku ikinä

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
siis ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan