IRC-Galleria

Niin pitää kävellä varovasti
ei saa katsoa muita silmiin
koska silloin huomio harhaantuu
ja on lunta ja jäätä ja liukasta

Ja olen aikaisemmin liukastunut
juuri silloin puistossa
Sen yhden tyypin kanssa suudeltiin
kotimatkalla jalka petti
ja sitten mietin että miten tässä nyt näin

Niin korkokengillä on erityisen liukasta
varsinkin kun tulee baarista
vaikka olisi käsipuolessa uusi tuttavuus tukemassa
varmasti lipeää
ja viimestään aamulla sekin horjahdus hävettää

Ei se kesälläkään kuule ole turvallista
sateella saattaa joutua vesiliirtoon
Yksi kaverinikin meni autolla ympäri
eikä se mitään auttanut että poikaystävä oli mukana, ei

Mietin että ehkä pitäisi hankkia piikit kenkiin
pitäisi jään ja ihmiset turvallisina
Tai sitten jään kotiin koska
yksin ei ikinä liukastu

Vaikka kovasti mietin puolesta ja vastaan, henkinen exhibionismi taitaa ottaa minussa vallan. Itsesensuurin pitää tietenkin olla melkoinen, sillä tätä voi lukea kuka vain... Opettajani, äitini, esimieheni... Jos olen suuttunut kaverille, en voi sitä tässä ruotia, sillä hän voi sen lukea.

Toisin sanoen, tästä tulee erittäin tylsä blogi. Ohittakaa. Unohtakaa.

Enkä luultavasti edes aio, ylläolevista syistä, laittaa tähän päiväkirjamerkintöjä. Menee kuitenkin niin taidehomoiluksi ja egoboostaukseksi, että aion laittaa tähän ajatuksiani runojen muodossa, ja odottaa vain positiivisia kommentteja. Kritiikin poistan. Siitäs saatte, negailijat.