IRC-Galleria

Sataman yöSunnuntai 20.06.2010 14:09

Kello on 10:26 tietokoneeni mukaan. Olen ollut siis noin tunnin ja kuusi minuuttia kotona. 24 tuntia sitä ennen, 25 tuntia, ~25 minuuttia sitten lähdin kävelemään Hämeenlinnan rautatieasemalle, jonne Mari tuli jälkeeni pyörällä, ja lähdimme matkaan kohti Jyväskylää ja Sataman yötä. Heräsin eilen 7:30, enkä ole nukkunut sen jälkeen kuin suunnilleen 1,5 tuntia - on siis kyseenalaista, onko tämä nyt minun kannaltani lauantai vai sunnuntai. Enkä nytkään nuku vaan kirjoitan tätä. Virkisti kummasti kun kävelin rautatieasemalta viisi kilometriä kotiin.

Marin taitavan verkostoitumisen ansiosta saimme kyydin Heidiltä (kiitos!) Tampereelta Jyväsykylään, näin säästäen suunnattomasti matkalipuissa ("Opiskelijakortilla pääsee puolella hinnalla, silti tulee halvemmaksi mennä autolla") ja saaden huomattavasti joustavamman kuljetuspalvelun. Festivaalialueella oli tarjolla ruokaa. Paljon ruokaa. Söimme Marin kanssa kevätkääryleitä, kanawokkia ja friteeratun banaanin, erityisesti banaani oli todella hyvää. Terveellisiä, hedelmät.

Seuralaiseni halusivat jostain mielivaltaisesta syystä mennä esiintymisalueen porteille odottamaan alueen avautumista. Ei olisi ollut mitään tarvetta toimia näin, seuraavat jonottajat, jotka eivät tulleet osaksi meidän joukkoamme, saapuivat paikalle kaksi tuntia jälkeemme. Ja heilläkään ei ollut vaikutusta eturivipaikkoihin, niitä oli tarjolla paljon enemmän kuin innokkaita, jotka tahtoivat viettää koko aikansa lavan edustan teräsaitaan nojaillen. Etenkin kun jonotuspaikan vieressä oli karaokebaari, josta kuuluvuus jonoomme oli mitä loistavin, meidän murheeksemme. Siellä oli ihan siedettäviäkin hoilaajia, mutta sitten oli jotain aivan muuta. Lievestuoreen Liisahan se oli, kukapa olisi arvannut hänen laulustaan? Olkoonkin näin, jonossa nökötimme puoli kahdesta puoli seitsemään. Vaiherikkaudesta ei voida puhua. Minä ja Mari kävimme välillä kaakaolla, ihailimme benji-hyppääjiä.

Porttien piti aueta kuudelta, mutta venyi puoli tuntia. Ei väliä, odotus jatkui, nyt vain lavan edessä. Ja meitä ei ollut montaa siinä, ei kahtakymmentä, ei vielä ensimmäisen bändin, Boys of the Bandin aloittaessa puoli yhdeksältä. Kaljateltta oli suositumpi paikka katsella tapahtumaa. Tavallaan oli hauskaa olla vähäisessä väkijoukossa, vaikka soittajia kävi sääliksi, meistä vähistäkin lähti varsin vähän irti. Minä koitin hytkyä ja huutaa, Mari vain kielsi huutamisen kun edessäni seisoi. Sellaista punkheavyrockia soittivat, eittämättä niinkin ettei niissä kappaleissa suuria visioita ollut, vaan minusta sieltä kyllä jotkin erottuivatkin edukseen. Seuralaiseni eivät olleet samaa mieltä, heistä biisien vaihtoja ei saattanut ihminen huomata.

Taas pätkän verran odotusta, ja Hausmylly aloitti. He olivat hauska, ja nyt sitä yleisöäkin oli lavan edessä kunnioitettava määrä, tosin keski-ikäiset ja humaltuneet ihmiset alkoivat painavammin painaa päälle ikävästi, laulaen mukana. Selvästikin Hausmylly-fanien ensimmäistä sukupolvea.

Hausmyllyn jälkeen vajaa tunti odotusta, ja illan pääesiintyjä ja paikallaolomme syy The Rasmus aloitti. Kaiuttimien edessä oleminen ilman kuulonsuojausta ei tuntunut hyvältä, ei minusta kyllä ollut musiikillekaan eduksi, vaan ei siinä kellään tainnut tulppia olla. Minä toimin lähinnä Marin hovikuvaajana. Kun tuossa kuvia siirtelin koneelle, vaikutti aivan pätevältä satsilta keikkakuvia. Vaan, jossain vaiheessa täytyi kamera tyrkätä Marille ja sanoa että lähden etäämmäs, ei nyt ollut ihan tapaus jonka vuoksi tahtoisin korvieni kärsivän (no joskushan se kuulo on käytettävä, vai kuinka?). Yleisöstä nostettu Aleksi pääsi laulamaan Rakkauslaulua, se oli suloista. Hyvä Aleksi!

Esitys päättyi, livuimme pois esiintymisalueelta. Ruokakojut eivät olleet hävinneet minnekään, kello oli puoli kahden tienoolla, minä himoitsin lisää kevätkääryleitä. Matkatoverini tahtoivat mennä kyttäämään bändin lähtöä, joten kiersimme alueen toiselle puolelle, jota pitkin merkeistä päätellen bändien siirtymiset tapahtuivat. Emme olleet ainoita, siellä oli myös hippaisen hiprakkaisen nuoren neitosen johtama tyttökolmikko, joka teki reiän backstage-aluetta kiertävän teräsaidan muovipeitteeseen nähdäkseen bändin, ja kun tulosta ei tullut, alkoivat punkea portin raosta sisään. Tuli sieltä joku bändiläinen, saivat kuvan, ajettiin ulos. Sitten sieltä ilmeisesti bändi lähtikin mustalla autolla, tai näin meille ainakin väitettiin. Keikkabussi ei lähtenyt vielä, vaikka näyttikin lähtöä tekevän. No, olivat pojat siellä tai menneet, me lähdimme kohti autoa. Minä sain kolme kevätkäärylettä, kevätkääryleet olivat ainoat mitä kojun pitäjät eivät olleet ennättäneet kerätä pois. No, yhden söi Mari, kuitenkin. Kevätkääryleet ovat hyvää.

Saavuimme autolle, lähdimme liikkeelle. Kuski ei vaikuttanut kaatoväsyneeltä. Rauhaisaa oli ajella valtatietä kohti Tamperetta. Nukuin tuolla välillä noin tunnin. Meidät jätettiin Tampereen rautatieasemalle, kiitimme kuljettajaa, ja olimme Marin kanssa kahden aamuöisellä Tampereella, kello oli noin puoli viisi.

Värisimme, vaikkei oikeastaan kylmä ollutkaan. Rautatieasema aukeni vasta viideltä, mutta sen eteiskäytävään (vai miksi sitä sanotaan, onko sekin asematunneli se siellä keskustapäin oikealla oleva käytävä?) pääsimme. Ovien auettua ostimme liput, ja lähdimme katsomaan josko jostain ruokaa saisimme. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi: Tampere oli hyvin hiljaa, ja kaikki pizzeriat ja muut olivat menneet juuri viideltä kiinni. Niin iso kaupunki, eikä siinä meidän tutkimalla alueella ollut yhtäkään luukkua auki 24 h? Kummallista menoa. No, paluu asemalle, Mari nukkui pää sylissäni, minä jumitin koittaen pitää vahtia.

Junamme lähti puoli kahdeksan, matka oli melkoista nuokkumista ja nukkumista. Hämeenlinnassa Mari lähti pyörällä kämpille, minä kävellen. Tuolla pikkuisella on tänään töitä, minä sentään saan jäädä koisimaan. Kiitos ja kuittaus, mukavaa oli, onneksi nyt ei hetkeen tarvitse mennä Ämyä kummempaan tapahtumaan.

TCNNNTiistai 15.06.2010 21:50

Impaled Nazarene - Tol Cormpt Norz Norz Norz...
tämä on kaunis teos, klassikko :D

Vietin kaksi tuntia kirjastossa, luin Rikos & Rangaistuksen ensimmäisen osan loppuun, laitokseni kun kahteen on jaettu. Mennessäni Marin kanssa yhtämatkaa, hän töihin kulki, minulla oli palautettavaa, alkoi sataa juuri ennen kuin lähdimme, ja sade päättyi kun Mari pääsi sovitulle tapaamispaikalleen. Kun olin kirjastossa, ei satanut. Kun lähdin kirjastosta, ei satanut. Kun olin kulkenut noin neljänneksen matkasta, alkoi sataa, ja satoikin kunnolla. Kastuin, nyt lämmintä päällä, tuntuu mukavalta.

Hankala kuvitella, että kukaan puhuisi samalla muodollisuudella kuin R&R:ssä. Etenkin suomeksi; vaikea ajatella. Ei liene venäjässäkään yleinen, vaan puhuiko 1800-luvun pietarilainen sivistyneistö todella keskenään noin muodollisesti? Perheen sisäisestikin? Ei suinkaan?

mrfLauantai 12.06.2010 00:07

Mr. Finland soittaa juorutoimituksen yläpäälle, "elämäni kun ei tunnu mielekkäälle".

EuroviisutLauantai 29.05.2010 01:31

Venäjä voittaa Euroviisut, varmasti. Gitarrr gitarrr gitarrr, jump to my jaguarrr! Sillä piisillä ainakin valloittaisivat kaikki.
Olen euroviisupuppeli.

takakansi.Keskiviikko 05.05.2010 20:27

Closing time meni loppumaan eilen, pähpäh. Sitten olisi vielä helkkarin puiseva Genjin tarina, jonka lainasin kirjastosta, enkä kehtaa palauttaa lukematta. Sata sivua lukenut, todella huono kirja. Olkoonkin japanin klassikkokirjallisuutta, minusta se on huonosti kirjoitettu.

Se yksi kuikelotiainen (khhh, peipponen on lähtenyt pesästään, kuuntelen, khhh) on töissä. Min sankarinaiseni<3 Minä taidan imuroida.

A. SchroederTorstai 29.04.2010 20:19

"'What´s down there?'
'You´re supposed to know, sir.'
'Your name is Schroeder?'
'Yes, sir. Arthur Schroeder.'
'That´s fucking funny.' The soldier said nothing as Yossarian studied him. 'Were you ever in the air corps?'
'No, sir.'
'How old are you, Schroeder?'
'I´m a hundred and seven.'
'That´s a good number. How long have you been here?'
'Since 1900.'
'Hmmmmm. You were about seventeen when you enrolled?'
'Yes, sir. I came in with the Spanish-American War.'
'These are all lies, aren´t they?'
'Yes, sir. They are.'
'Thank you for telling me the truth.'
'I always tell the truth, sir.'
'Is that another lie?'
'Yes, sir. I always lie.'"

Closing Time<3 Minä tahdon lukea tämän alkuosan, Catch-22:n. Mieluusti englanniksi senkin, kun kerran tämänkin, hassulta tuntuisi yhtäkkinen kielenvaihdos.

Nälkä, en ehtinyt päivälliselle koulutustilaisuuden takia. "Työvapaa", hieno sana.
"'Fuck the press,' said Wintergreen. 'Show them these.'
'Are they true?'
'What the fuck difference does it fucking make if they're fucking true or not?' asked Wintergreen. 'It gives them another fucking story when they find out we lied.'
'Now you're talking my fucking language, sir,' said the adjutant to the commandant of marines.
'And I applaud your fucking honesty,' admitted a colonel. 'Admiral?'
'I can live with that. Where's the fucking cockpit?'
'Inside the fucking wing, sir, with everything else.'
'Will a crew of two,' asked someone, 'be as effective as a fucking crew of four?'
'More,' said Milo.
'And what the fuck fucking difference does it fucking make if they're fucking effective or not?' asked Wintergreen.
'I get your fucking point, sir,' said Major Bowes.
'I don't.'
'I can live with that fucking point.'
'I'm not sure I get that fucking point.'
'Milo, what's your angle?'
There were no angles. The flying wing allowed the aircraft to be fabricated with round edges in material deflecting radar. What was being fucking offered, explained Wintergreen, was a fucking long-range airplane to roam over fucking enemy territory with only two fucking fliers."

Joseph Hellerin Closing Time, ihana, kummallinen kirja :D
Minä olen aina halunnut ultramodernin puulieden S/M-luolaani.

Perhanan Civilization IV, tartte muuta ku hetkeksi istahtaa sen pariin niin ilta meni siinä.

Silmiä kuivaa, allergiaperhananaika. Missä jäätelökioskit viipyvät?

loppulauseTiistai 09.03.2010 09:11

Puuh, Karamazovin veljekset luettu. Tykkäsin.