IRC-Galleria

Oli joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä. Aamu koitti kaupungissa, kun ihmiset avasivat kauppojaan. Ravintoloitsija kävi viemässä roskapussinsa roskikseen. Roskiksen takana käveli ruskea ja takkuinen koira. Koira meni ravintoloitsijan luo ja haukahti. Ravintoloitsija pelästyi ja kääntyi. Hän katsoi koiraa ja irvisti. "Hyi, millainen rakki!" hän huudahti ja lyllersi sisälle. Koira jäi roskiksen luo surullisena. Se ajatteli lähteä ja etsiä syötävää.

Koira oli päässyt ruokakaupan eteen. Nyt sitä odotti toinen pettymys. Kauppa oli kiinni, eikä ketään näkynyt missään. Koira huokaisi raskaasti ja ajatteli jälleen lähteä.

Koiran päivä ei parantunut. Alkoi sataa lunta. Sitä tuli aivan kamalasti. Koira ei löytänyt mitään paikkaa minne mennä. Se jäi kerrostalon rappusille ja nukahti siihen.

Kun lumisade oli lakannut, kerrostalon ovi avautui. Sieltä tuli vanha mies. Hän huomasi koiran ja otti tämän syliinsä. Koira ei huomannut eikä tiennyt mitään, sillä niin sikeästi se nukkui.

Sisällä mies laski koiran nojatuoliin. Koira heräsi ja ihmetteli, missä oli. Sen epäluulo väheni, kun se näki miehen kiltin katseen. "Tulitko sinä minun rappusilleni nukkumaan, vai?" mies kysyi. Koira aavisti, että kohta se lentäisi ulos, niin kuin joskus muulloin. Mutta koira koki yllätyksen: mies vain nauroi ja taputti koiraa päähän.

"Näin täältä ylhäältä, kun tulit rappusille. Täältä näen aina, kuka on tulossa", mies kertoi koiralle. Mies näytti muistavan jotain ja meni keittiöön. Hän toi kupin, jossa oli makkaraa ja laittoi sen nojatuolin eteen. "Ota vain", mies kehotti. Koira hypähti pois tuolilta ja meni nuuskimaan kuppia. Se söi makkaran ja katsoi kiitollisena miestä. "Sinä taidat olla kulkukoira?" mies kysyi. "Sinulla ei ole kaulapantaa ja olet noin likainen ja takkuinen%u2026"

Mies alkoi miettiä. "Taidan tietää, miten voin auttaa sinua", mies sanoi koiralle. Hän otti koiran syliinsä ja vei sen kylpyhuoneeseen. Samalla mies kertoi: "Minulla on 10-vuotias tyttärenpoika, joka tulisi todella iloiseksi, jos saisi joululahjaksi tämmöisen pienen ja kiltin koiran kuin sinä, ja sinä saisit kodin." Koira ajatteli: "Koti!" Sitä hänellä ei ollut ollut pitkään aikaan.

Oli kulunut kaksi tuntia. Mies oli pessyt ja harjannut koiran oikein kauniiksi ja laittanut sen kaulaan vielä punaisen nauhan. "Lauri ilahtuu", mies sanoi. Koira tunsi vihdoin olevansa iloinen ja kohta varmaan vielä onnellinen!

Kello löi neljä, kun Laurin perhe tuli miehen luo joulun viettoon. Koira oli laitettu miehen makuuhuoneeseen piiloon. Koira ei jaksanut olla siellä kauan, vaan alkoi haukkua.

Miehen oli pakko tulla hakemaan koira pois sieltä. Hän antoi sen Laurille ja sanoi: "Hyvää joulua, Lauri!" Lauri katsoi koiraa ja koira Lauria. "Oi, miten se on ihana! Kiitos vaari!" Lauri sanoi ja halasi koiraa. "Annan sen nimeksi Tim!" Nyt koira oli onnellinen ja se oli vielä saanut nimen: Tim! Sen nimi ei ollut enää Rakki, Piski tai Hurtta, kuten sitä oli kadulla kutsuttu. Ei, nyt se on Tim ja se saa ihan ikioman kaulapannan ja rakastavan kodin.

Tämä oli Timin koko elämän parhain ja ihanin joulu. Tätä joulua ja joululahjaa se ei ikinä unohda!

KÖ

Tämä ei ole mun itseni keksimä tarina Nappasin sen netistä ja googletin sanan: joulutarinoita.
Hyvää joulua kaikille koiran omistajille ja niille myöskin joilla on ollut joskus koira.