IRC-Galleria

Synkkyys on sopivassamäärin iloinen asia.
Ja utopia jossain määrin terveellistäkin.
Mutta liian vilkas mielikuvitus ei ole hyväksi kenellekään. Ainakaan tietyissä asioissa. Ainakaan kesäaikana, jolloin sattuu olemaan erakkona yksin mökissä, eikä ole mitään kontakteja ihmisiin joihin normaalisti edes jotenki pitäisi yhteyttä. Pelottavaa.

Ihmisten kanssa on ongelmia, ja seinät kaatuu päälle. Onko se mökkihöperyyttä, ahdistusta vai taas päälle tulevaa masennusta? Noh, joka tapauksessa mieli huutaa harppia apuun mutta järki ei anna periksi, ainakaan vielä.

"Oh how I wish
For soothing rain"

Vaikka taivaalle kasaantuisi ukkospilviä, sade rauhoittaa tilannetta. Mutta uneksia en enää tahdo, ei enää. Ei oikeastaan koskaan ennenkään.

"Stand my ground, I won't give in.
No more denying, I've got to face it."

Tilanteesta olisi niin helpottavaa paeta, eskapismi ei ole kadonnut minnekään. Joskus asiat olisi vain parempi kohdata.

"Sparkling angel, I believed
you were my saviour in my time of need.
Blinded by faith I couldn't hear
all the whispers, the warnings so clear."

Kaikki vain ei ole sitä miltä näyttää. Mutta onneksi joskus ihmiset näkevät pintaa syvemmälle. Totuus on tarua ihmeellisempi, mutta myös karumpi.

"I envy the nine lives that gave me hell
My path made up by their torn bodies
Man to man, soldier to soldier, dust to dust
Call me a coward but I can't take it anymore"

Loppujen lopuksi, kaiken paskan jälkeen, aurinko kuitenki paistaa risukasaankin.

"Rocking chair without a dreamer
A wooden swing without laughter
Sandbox without toy soldiers
Yuletide without the Flight

Dreambound for life

Flowers wither, treasures stay hidden
Until I see the 1st star of fall

I fall asleep
And see it all:
Mother's care
And color of the kites

Meadows of heaven"