Pääni sisällä oli aamulla hitaasti etenevä rautanaula. Janotti. Makasin vieraalla sohvalla ja toivoin morfiinipistosta. Morfiinipistosta tai mehujäätä. Molempia oikeastaan. En saanut. Sain puhelun ja käskyn siirtyä hetken kuluttua ulos. Oli viileää, hiljaista ja tyyntä.
Tällaisina päivinä minä todistan. Minä todistan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on, näen asiat irrallisina ja itsenäisinä. Minä näen niiden läpi. Kuulen sanoista niiden taakse kätketyt todelliset merkitykset. Minä tunnen, kuinka reunalla me kaikki olemme. Mutta vain tänään.
Huomenna minä hymyilen taas niin kuin kaikki muutkin. Painan pääni jälleen pinnan alle.
Uusimmat blogimerkinnät
- Today we wait 15.12.
- Mieleen juolahtanutta 28.10.
- Pehmeitä ajatuksia 19.10.
- Asioiden tärkeysjärjestys 07.10.
- Get to know me 11.07.
- Polku 01.07.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (10)
- ▶ joulukuu 2007 (3)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ lokakuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (7)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »