IRC-Galleria

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia, joten
hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa
tarkistat
mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki
kopit ovat
varattuja.

Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt
niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.

Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi
ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan
varovasti
mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi (Äitisi
kääntyisi
haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat
"asennon".

Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi
alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla
ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä
paperilla, pidät
"asennon".

Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut
kohti
vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet
päässäsi äitisi
äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä
istuinta,olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi
tärisevät
kovemmin.

Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka
on yhä
laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti.Se
on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy
laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi
pöntön
vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää
ovea
takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen
paperinpalan
lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja putoat
istuimelle.
Istuin on märkä, tietenkin. Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että
on jo
liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa
olevan
bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut
sitä
paperilla - jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit
yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun
tunnistin on niin
hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden
aikaan
hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja
alkavat
valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu
veisi
sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva
vesi ja
märkä
istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä
alaspäin. Olet
nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla,
jonka
löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille
pestäksesi
kätesi.

Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan
paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta
vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti
ja
ojennat
sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä
piakkoin.

Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt
vessaan,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä
kesti niin
kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin
kauan. Se
paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
kysymykseen; Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria
tarvitaan
vartioimaan ovea,pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan
paperipyyhkeitä oven
alta!