IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogimerkintä

« Uudempi -

Duuniwitutusta.Tiistai 17.04.2007 05:37

Viidettä vuotta asiakaspalveluhommissa. Viidettä vuotta hymyilen kauniisti tiskin takana ja otan vastaan mitä uskomattominta röyhkeyttä / ilkeyttä / typeryyttä / olettamista... Ja ennen kuin pääset sanomaan "itsepä olet ammattis valinnut" niin ähäkutti, enpäs olekaan. Teen sitä mitä voin rahoittaakseni opiskeluani. En todellakaan jää märkänemään asiakkaiden piinattavaksi loppuiäkseni - se on ainoa valo tunnelin päässä ja se on se mikä lämmittää.

Ajattelinpa harvinaisen karmean duunipäivän lopuksi listata lempi-inhokkejani vuosien varrelta. Huomasin, että kohtalotoverien vastaavia on ilo lukea, ja tämä jos mikä on terapeuttista :)


- noin 75 prosentille asiakkaista on liian vaivalloista tervehtiä takaisin. Kaksitavuinen sana on aivan liikaa päästää suusta. Sitä ollaan vaan ihan hiljaa kun myyjä sanoo "Hei!". Tai vielä parempaa, vastataan "Vihree äl äm." tai "Anna pitkävedon kertoimet."

- myyjän kanssa voi aina väitellä. Myyjälle on mukava kertoa, miten asiat Oikeasti ovat, koska myyjähän ei tunne tuotteitaan. "Etkö sä nyt tajua ettei näissä raveissa voi olla eri poissaolijat kun ne on ihan samaa peliä ja juostaan samassa paikassa." Niin. Toinen ravi vaan sattuu olemaan Hippoksen ja toinen Veikkauksen, toinen on Totoa ja toinen veevitosta, niille on eri lehdet ja hevosille eri nimet, ja kaiken kukkuraksi pelit pelataan erilaisille tositteille ja syötetään erilaisiin koneisiin. En mä nyt sitten vaan tajua. Anteeks.

- bussikortin lataajat on ihan oma luokkansa. Vaihtoehtoja on monia.
1) Annetaan myyjälle kortti käteen eikä puhuta mitään. Myyjähän lukee ajatuksesi ja tietää mitä haluat kortille ladattavan.
2) Koskaan ei sanota haluatko ladata 20 euroasi lapsen, nuoren, opiskelijan vai aikuisen kortille. Kun tiedustelet asiaa, asiakas tokaisee jopa: "no onko sillä jotain väliä." Eihän toki, aikani kuluksi ja uteliaisuuttani vaan haluan tietää.
3) Tämänpäiväinen uusi suosikkini:
"Laitetaas vähän virtaa tänne kortille."
"Mitähän sinne laitettais?"
"No mitä sinne nyt yleensä laitetaan?! Eikös se se kakskymppiä ole?"
Hohhoijaa... Sehän se, eikä esim. kuukausikortti, seutulippu, työmatkalippu tai vaikkapa 40 euron lataus.

- huudetaan toiselta puolelta myymälää "Mitä tää karkkipussi maksaa?" Sori, en muista 2000 tuotteemme hintoja ulkoa. Pitää ihan tarkistaa koneelta, jos viittisit vaikka tuoda sitä vähän lähemmäs. No ei tartte, tulen itse hakemaan. Tietenkin.

- etuilu jonossa. Eihän se nyt mua haittaa, mulla ei ole kiire mihinkään ennen kun työaika loppuu. Mutta tykkääköhän jonon 5 muuta ihmistä kun rakas ravimies tunget sieltä kyynärpäätaktiikalla ja sanot (kun palvelen toista asiakasta) "Laita tää äkkiä, lähtöön on enää minuutti."

- jos jonoa on paljon, ja varsinkin jos se etenee hitaasti, se on AINA myyjän vika. Ei asiakkaan, jolla sattuu olemaan enemmän kuin yksi ostos, tai joka ei ole tullut ajatelleeksi että lompakon voisi etsiä kassin pohjalta jo jonottaessa. Kun jono ei etene mielestäsi riittävän nopeasti, sinä, rakas asiakas, huudahdat: "Mikä saatana siellä oikein kestää!". Hiljaisempi asiakas tyytyy huokailemaan kovaäänisesti ja pyörittelemään silmiään, kelloaan vilkuillen ja painoa siirrellen.

- kun olen takahuoneessa purkamassa kuormaa tai laskemassa tilitystä, alkaa myymälän puolelta kuulua "HALOO". Parhaina hetkinä kommentoidaan "Tules välillä töihin sieltä." Niin. Työnihän ei käsitä mitään muita velvollisuuksia kuin tiskin takana seisomisen, valppaana ja valmiina täyttämään jokaisen toiveesi. Kun näet minun imuroivan liikettä ennen sulkemisaikaa, olet aivan hämmästynyt. Täh, eikö keijut tee ton homman?

- "Vaimo käski tuoda tällaisen lehden mutta kai sen voi sitten palauttaa jos se ei olekaan oikea." Ummm... Juu. Älä varmista vaimolta minkä lehden hän nyt halusi sitten. Vie lehti kotiin, lueskele se rauhassa läpi, ja tuo sitten takaisin. Myymälä = kirjasto.

- sanon sen mahdollisimman lyhyesti. Jos valitset kaupassa omin karvaisin käsin virheettömän tuotteen, maksat sen ja viet sen kotiisi, minun velvollisuuteni ei ole enää parin tunnin päästä ottaa sitä takaisin koska MUUTIT MIELESI. Päätä ennenkuin ostat. Simppeliä.

- noin puolet Loton ynnämuiden veikkauspelien harrastajista kävelee tiskille ja antaa lapun kouraan - puhumatta sanaakaan, tietysti. Mietin että mitähän ihminen haluaisi minun sille tekevän, no tarkistanpa voittiko se. "Ei voittoa." "No ei olekaan, uusi se." Aha.
Tai sitten:
"Uusi nämä laput."
"13 euroa kiitos."
"Eikö siellä ollut mitään voittoja?"
"No enpäs tiedä kun ette pyytänyt katsomaan." (Tuota harrastan kylläkin vain sillon kun alkaa enemmänkin nyppiä laput-kouraan-mitään-puhumatta-oletan-että-tiedät-mitä-haluan-tyypit)

- postipaketeista raivoaminen. Sinulle tulee vaatepaketti Ellokselta. Annat noutolapun tyttäresi/poikakaverisi/koiranulkoiluttajasi käteen ja pyydät häntä hakemaan sen. Kerron juoksupojallesi, että olen saanut selkeät (järkeenkäyvät ja asiakkaan omaksi suojaksi tehdyt) ohjeet, etten anna paketteja kelle sattuu ilman sinun tekemääsi valtakirjaa. Tarpeen tullen jopa joustan, ettet vain pahoittaisi mieltäsi. Jos pidän linjani ja joudut (luoja paratkoon) itse tulemaan hakemaan oman pakettisi, huudat ja teet minusta valituksen. Tästä päästäänkin taas kestoinhokkiin:

- "Kyllä ennenkin on saanut" ja "kyllä muutkin myyjät" ja "ei ennen ole näin vaikeaa ollut". Huokaus. Jos Muut Myyjät eivät noudata annettuja sääntöjä ja ottavat vastuun esimerkiksi 70 euron Ellospaketin antamisesta vääriin käsiin, tai elokuvan jäämisestä eksäsi haltuun ja sinulle satasen sakot koska heitä ei kiinnostanut vaikka koko kylä vuokraisi leffansa sinun nimelläsi, se ei ole minun vikani enkä minä heidän toiminnalleen mitään voi. Minä noudatan sääntöjä koska ne suojelevat sekä sinua että minua. En pyydä valtakirjaa tai kirjallista suostumustasi vain silkkaa ilkeyttäni ja kiusantekohaluani. Tajua tämä.

- samat vitsit päivästä toiseen. Yritäthän sinä parhaasi, rakas asiakas. Yrität olla hauska ja omaperäinen. Se on ihan ok. Pyytäisin vain pientä arvostusta sille, että jaksan hymyillä tai jopa naurahtaa ja sanoa "Heh, niinpä!" kun kuulen sadatta kertaa ettet halua kuittia koska sitä ei saa verotukseen, että haluat vielä "pienen laskun", että voisin painaa sitä nappia mistä tulee "ne oikeat numerot siihen kuponkiin" jne. Haluaisin myös kertoa että ei, tuote ei ole ilmainen jos siinä ei satu olemaan hintaa.

- jos vuokraat elokuvan, etkä satu pitämään siitä, jos se oli mielestäsi "ala-arvoista paskaa", et ole oikeutettu saamaan rahojasi takaisin. Ei myöskään, usko tai älä, ole myyjän velvollisuus varoittaa sinua: "Älä hemmetissä vuokraa tätä leffaa tää oli ihan huono."

- jos palautat elokuvasi viikon myöhässä, et myöskään ole oikeutettu armahdukseen sakoista siksi, että elokuva oli mielestäsi "niin huono etten varmasti maksa." Siiiiis... elokuva oli NIIN huono, että halusit pitää sitä vielä ylimääräiset kuusi päivää? Ihan loogista.

- en saa, eikä minulla ole henkilökohtaista mielenkiintoa, antaa sinulle maksullista muovipussia kaupan päälle. Ei vaikka kuinka paljon ostaisit.

- minun ei tarvitse opetella, mitä sinun henkkoht letkautuksesi tarkoittavat. Tapahtuipa eräänä iltana pari minuuttia ennen sulkemista...
"Hei!"
"Tavallista tupakkaa."
"Anteeksi...?"
"Kauankos sä olet ollut täällä töissä?"
"Kaks päivää, miten niin?"
"Tavallinen tupakka on punasta norttia. Se on vaan niin pitkä sanoa, pääsee vähemmällä kun sanoo vaan tavallista tupakkaa. Muistat sitten ens kerralla."
"Juu, ihan varmasti."
"Nyt saat sulkea liikkeen."
"Kiitos."
Miksi oi miksi en valistanut kyseistä herraa, että pyynnössä "Norttiaski." on neljä tavua. "Tavallista tupakkaa." käsittää seitsemän tavua. Eli kuinkas se nyt taas olikaan lyhyempi sanoa?

Jokohan tää riittäisi tältä iltaa :) Voin kertoa, että on todella terapeuttista. Verenpaineeni on taas normaalilukemissa.

Ps. On siellä niitä kivojakin asiakkaita. On niitä jotka hymyilee ja kiittää, juttelee mukavia muttei jää roikkumaan tiskiin jonon eteen, kutsuu säihkysilmäprinsessaksi ja toivottaa mukavat viikonloput. Niitä jotka tarjoaa sympatiaa kun edellä asioinut henkilö on ollut Ihan Täysi Mulkku. Niitä, jotka vaikka pikku huppelissa sanoo "Sulla on todella ystävälliset silmät. Mukava nähdä kerrankin hymyilevä myyjä, eikä aina niitä vanhoja nalkkuja."

Kiitos teille, katoava luonnonvara.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.