IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Rakas Päiväkirja,Maanantai 29.05.2006 00:21

Tänään oli vähän tylsä päivä. Heräsin ensin aamulla kello viisi, mutta hetken päästä nukahdin taas. Sen jälkeen heräsin seitsemältä, eikä minua enää väsyttänyt. Sain kuitenkin vielä nukutuksi, lopulta minut herätettiin puoli kahdeltatoista. Silloin minua väsytti, mutta en voinut enää nukkua, koska kahdelta meillä oli asuntoesittely ja piti vielä vähän siivota ennen sitä. Siivosin vähän aikaa ja sitten pitikin jo lähteä Heinolaan mummoa katsomaan. Otin Tuikulle ja Hipulle vähän ruokaa mukaan niiden hienoon matkaruokaboxiin. Otin myös vettä ja laitoin sinne seitsemän jääpalaa. Jääpalat olivat muuten herttoja, patoja, ristejä ja ruutuja. En muista juuri nyt sitä sanaa, millä niitä kaikkia kutsutaan. Rakas päiväkirja, onko sellaista sanaa edes? Sen jälkeen otin Hipun kiinni, laitoin sille valjaat päälle ja kannoin sen autoon. Tuikku juoksi perässä. Autossa laitoin Tuikun kiinni autovaljaisiin, ettei Tuikulle käy mitään, jos vaikka kolaroimme. Hipun hihnan kieputin selkänojan niskatuen ympärille, ettei Hippu tule eteen istumaan. Sitten lähdimme.
Matka kesti ehkä puolitoista tuntia, jonka aikana yritin hieman nukkua, mutta se ei onnistunut.
Tuikku ja Hippu istuivat takapenkillä oikein kiltisti. Olin ylpeä niistä. Jossain vaiheessa Hippu kyllä tuli hetkeksi eteen syliini istumaan, irroitin sen hihnasta siksi aikaa. Hihna oli muuten punainen.
Kohta saavuimmekin jo perille, menimme ensin sairaalaan mummon luokse. Sairaala oli sijoitettu hautausmaan viereen, miksiköhän, mietin. Tuikku ja Hippu odottivat käyntimme ajan autossa, joten emme viipyneet kovin kauaa. Mummo voi melko hyvin.
Minä menin edeltä autolle ja huomasin, etten ollut muistanut avata auton ikkunaa, joten Tuikulla oli aika kuuma. Onneksi auto oli puun varjossa. Annoin Tuikulle vähän vettä hienosta matkaboxistani, jonka jälkeen yritin antaa sitä Hipullekin, mutta sillä ei ollut jano. Sitten ajoimme tädilleni.
Hetken keskusteltuamme menin Tuikun kanssa takapihalle, Hippukin oli mukana sylissä. Tuikulla oli kova kakkahätä, se meinasi kakata keskelle pihaa. Onneksi sain käskettyä sen sivuun, mutta Tuikku meni vähän hämilleen, eikä kakannutkaan. Kävelin isoa pihaa ympäri, Tuikku kävi pissalla pusikossa. Kävelimme vielä pihan toiseen päähän marjapuskille puron luokse, jossa Tuikku vihdoin kakkasi. Olin helpottunut, sillä minusta olisi tuntunut kamalalta, jos Tuikku olisi minun takiani joutunut pidättämään vielä pitkään.
Kun menimme takaisin sisälle ruoka olikin jo valmista. Söimme jotain ihmeellistä ruokaa, josta kaikki tykkäsivät, paitsi minä. Siinä oli kuskusta, vihannespakastepussin sisältö, sipulia, omenaa ja jotain muuta. Minä en pidä omenasta suolaisessa ruuassa. Muille oli myös katkarapuja, minulle oli niiden sijasta soijapyöryköitä. Ne olivat aika hyviä. Jälkiruokaakin oli, nimittäin raparperimansikkakiisseliä. Se oli erittäin hyvää, söin sitä monta kupillista.
Ruuan jälkeen tätini mies alkoi katsoa formulakisoja ja muut menivät lepäämään, joten minä menin Tuikun kanssa lenkille. Kävelimme rantaan ja menimme polkua pitkin vanhalle laiturille, joka oli puoliksi uponnut. Kävelin sitä niin pitkälle kuin uskalsin, sillä pelkäsin kenkien kastuvan. Jostain kohtaa laituria puuttui lautojakin, joten välillä piti hypätä aukkojen ylitse. Tuikkukin seurasi minua niin pitkälle kuin pystyi.
Tämän jälkeen palasimme takaisin tädille, tosin kiersimme vielä yhden korttelin. Kukaan ei tullut minua vastaan, ja se harmitti minua hiukan.
Pian olikin jo aika lähteä kotiin. Hippu ei olisi halunnut lähteä, joten kun se näki, että otin valjaat esiin, se juoksi sohvan taakse piiloon. Houkuttelin sen sieltä esiin, mutta se pääsi taas karkuun ja meni tällä kertaa toisen sohvan alle piiloon. Sohva oli matala, joten minun oli vaikeaa saada Hippu sieltä pois, mutta sain sen kuitenkin.
Tällä kertaa päätin mennä takapenkille matkan ajaksi, sillä minua nukutti ja ajattelin, että siellä olisi helpompi nukkua. Nukahdinkin melko pian ja heräsin Orimattilassa, missä pysähdyimme, sillä äitini halusi juoda teetä. Minä jäin autoon odottamaan.
Jonkin ajan kuluttua äitini tuli takaisin ja jatkoimme matkaa. Sieltä ei ollutkaan enää kovin pitkää matkaa kotiin, joten en enää nukkunut.
Ajellessamme pikku teitä, melkein kotona jo, näimme tiellä pysähtyneen auton ja ihmisiä. Mietimme miksi he olivat jääneet siihen, kunnes syy selvisi meille. Metsuri kaatoi puun keskelle tietä! Ihmettelimme sitä ja käännyimme ympäri, sillä puun läpi on vaikea ajaa. Kiersimme Korson keskustan kautta kotiin.
Kotona ei enää oikeastaan tapahtunut mitään, katsoin vain televisiosta Miehen puolikkaat, jossa oli ihan hauska jakso. Alanin ja Charlien vanha koulukaveri tuli käymään. Se oli ennen ollut melko ruma, mutta nykyään se olikin oikein kaunis. Alan ja Charlie alkoivat tapella siitä, kumpi saisi sen, mutta Charlie päätti antaa sen Alanille synttärilahjaksi. Tyttö ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Alanista, vaan Charliesta. Charlie yritti tyrkyttää Alania tämän pyynnöstä tytölle, mutta ei onnistunut siinä. Lopulta selvisi, että tyttö oli tullut vain kostamaan Charlielle sen, että kouluaikoina tämä oli haukkunut sitä. Tyttö halusi, että Charlie haluaisi hänet, jotta se voisi torjua Charlien. Ei onnistunut.
Miehen puolikkaiden jälkeen kuuntelin jonkin aikaa musiikkia, sitten menin nettiin, sitten söin ja palasin taas tänne purkamaan tuntojani.
Rakas päiväkirja, kiitos kun kuuntelin minua, olet Todellinen Ystävä.

Rakkain terveisin,
Helmi <3

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.