IRC-Galleria

Ajattelin heittää tänne yhden lyhyen novellin, jonka vihdoin kirjoitin loppuun ja jonka aloitin joskus.

****

Tunnen yhä hänen kosketuksensa huulillani. Kun nuolaisen huuliani huomaan hänen maistuvan vieläkin niissä. Kaipaan hänen pörröisiä hiuksiaan, nättiä hymyä ja ennen kaikkea hänen kosketustaan. Olen riippuvainen. Haluan häntä vain enemmän. Näen kuinka hän katselee Jannea ja tiedän, että heidän suhteensa on paljon enemmän kuin meidän suhteemme voisi koskaan ollakkaan. Olen kuin ilmaa. Olen hyvän päivän tuttu, ystävä, hetken säätö. Minä kuitenkin haluan enemmän. En kuitenkaan uskalla pyytää sitä. Mainitsin kerran hänelle varovaisesti tunteistani kun hän sanoi kyllästyneensä Janneen, poikiin ja siihen, että pojat eivät vain tajua mitään ja niiden kanssa ei voi puhua. "Elämä olisi paljon helpompaa jos seurustelisin tytön kanssa ja voisihan sitä kokeillakkin". Niin hän sanoi, ja minä ajattelin avata suuni. Kerroin hänelle, että tunteeni olivat enemmänkin ehkä kuin mitä meillä nyt oli. Ainoa sana minkä sain takaisin oli anteeksi ja säälivä katse. Hymyilin ja sanoin, että ei se haitannut, mutta sisältä päin minuun sattui. En halunnut suudella enään kenenkään muun huulia. Halusin vain Pian. En ketään muuta.

Pialla on maailman kauneimmat hiukset. Sellaiset vaaleat ja luonnon kiharat. Ne kiiltävät auringossa ja Pian hymyillessä hän näyttää ihan enkeliltä. Pialla on myös suloiset pyöreähköt posket ja siniset silmät. Hänen kasvonsa ovat symmetriset. Pia on sellainen luonnonkaunis tyttö. Hän ei ole erityisen pitkä, ei langanlaiha, mutta ei lihavakaan ja näyttää sellaiselta naapurintytöltä. Minusta hän on kuitenkin todella uskomattoman näköinen. Rakastan katsella häntä.

Olemme suudelleet Pian kanssa useita kertoja. Jokainen kerta minusta tuntuu kuin sulaisin sisältä päin kun tunnen hänen kosketuksensa uudestaan ihollani. Olemme Pian kanssa kosketelleet myös toisiamme vaatteiden päältä, olisin halunnut enemmän, mutta en uskaltanut edes mainita asiasta.

Viimeisestä suudelmastamme on ikuisuus. Ajattelen sinua taas vain enemmän vaikka olemme kasvaneet hieman erilleen ja sinä olet onnellinen Jannen kanssa. Ajattelen silti niitä aikoja kun sain tuntea kosketuksesi. Nyt jäljellä ovat vain enään muistot, jotka piinaavat minua aina kun näen sinut. Salaa toivon, että eroasitten ja saisin vielä edes kerran tuntea pehmeät huulesi vasten omiani.