IRC-Galleria

Tuli kyl taas niin fiilis et palannu takas kotikulmille-Negatiivisessa mielessä : ) Ensinäkin.. Ei tuo lumi nyt niin vitun vittumaista edes ole, mutta jos siellä lumisateessa joku käyrälippanen keskenkasvunen tulee uhoamaa tähän tyylin "Haluutsä turpaan, jos mää saan turpaan sää saat turpaan, mua ei kiinnosta sun mielipiteet" niin alkaaha se syömää hermoa vähän.. Seuraavaksi joukko kivoja mopoilijoita tulee piristämää päivääni hilpeällä rakettipaskalla pakoputkista ja valtava puheripuli "sutturan vedosta lumella".. Ei vittu.

Ei ristin sielua, vain Matti, Aleksi, Manu ja Jossu.. Hyvää yötä.

Haha, tää uus galleria oli vähän shokki tuossa aamutuimaan ku aivot toimi niin maan perkeleen hyvin sillon, mut nyt pidemmä päälle tämähä on iha järkeenkäyvä. Naureskelin _kovaan ääneen itsekseni_ täällä kämpillä noilla kaikille angstaus merkinnöille, kiitos ystävät.. Piristitte päivääni kummasti<3 : DDDD

BasistiHippiSkeittariMokomaDude sanoo:
itehä voi näyttää mielekiintoselta
Juho sanoo:
ei mitään uutta siis
BasistiHippiSkeittariMokomaDude sanoo:
: DDD

Ps. 24 comic day selvitty niin kunniakkaasti kui voi läpi!

Pai pai : )

Yah, might mind ja kuurolle korvatulpat!

Niin tulin ilmoittamaa että löysin tälläsen pätevän kommentin yhestä Bob Marleyn biisistä Youtubesta : DDD Jolle hajosin, mutta niin...

"WHA?! It´s not drug, it´s way of rastas, it should be way of our for looking our souls. Lady Mary helped Bob in these songs!"

Että sillee : D

Anorektiseen huume hippii luottaen ja sillee !

Unkalapunkala, onko se perjannn.. Keskiviikko! : DDD
Aattelin tulla tänne kertomaan kui hieno fiilis vo ihmisel olla rankan koulupäivän jälkee !

Päivämme lauseet:

"Sinä olet kakkapylly" (Kutakuinkin viikon lause jo)

"En ihan ymmärrä" (Kutakuinkin viikon lause jo)

"Ryyppäämään äitin kanssa"

"..." (Yleinen sääliminen : D)

"*kuiskaamalla* Juho"

FAILURE HYVÄÄ YÖTÄ : )

Koht Raahee.

PMMP soi.

Muistan Asserin kovan kiroamisen eilisen jäljiltä : D

Skeittaamaa.

Janille Melee.

Muistan myös Janin kiroamisen : DDD

Ja YouTube on vittuvittu.

Neiti R:"Ja jotku poltti siellä"

Mie:"Ai ganjaa?"

Neiti R:"Eiku pilveä"

: DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Filosofian ja turhan tärlkeilyn välillä ei oo paljoo eroa.

…Yöllä oli hetken aikaa päivä…

Yö… Niin synkkä ja loppumaton, uuden alku ja alun loppu.
Siinä sinä istuit vain ja katselit puiston yhtä valtavaa puuta, tammea ja mietit syviä. Tuuli oli lempeä, lempeämpi kuin kenenkään kosketus, hymy tai sana.
Siinä mukana hiukset liehuivat ja kaikki oli loppumatonta, jokaikinen tummanpunainen hius vain kiilsi kultaa kertoen kaikille omistajansa ylvään kauniista mielestä. Pitkin poikin vapaana siellä jossain kaukana missä muutkin pystyivät ne tuntemaan tuntematta hipaisuakaan.
Tuon tuulen keskellä se hymy ei kadonnut minnekään, se vain pysyi ja tuo tuuli sai sen vain näyttämään entistä sympaattisemmalta… Se suorastaan kiilsi huulilta, joilta pystyi lukemaan, että olit yksinäinen, muttet halunnut seuraa tuon fantastisen maiseman keskellä.
Silmistä näkyi pilke, joku ennennäkemätön… En ollut ennen sitä nähnyt, enkä sen jälkeenkään. Melkein luulin hetken kadottavani tuon kauneuden herkästä taustasta kun silmäsi eivät kertoneet mitään, sitten tajusin.
Olit onnellinen jo ilman minuakin.
Tuossa valtavassa väkijoukkiossa olit yksin ja istuit syleilevässä yössä jota muut vieroksuivat ystäviensä kanssa… Olit sinä, täydellinen sinä siellä yksin.
Ohikulkevat ihmiset vain korostivat kauneuttasi, tuulahdukset heidän vääristyneissä maailmoissaan korostivat, olemattomat sanat, kaikki korostivat sitä.
Hetkessä, tunnissa tai kahdessa… En osaa sanoa, tajusin sen kuitenkin katsoessani sinua juuri sillä hetkellä, tuuli oli yltynyt sanoin kuvaamattoman julmaksi. Se halusi minut pois sieltä tahtomattaankin… Silti en kyennyt liikkumaan tyhjien silmieni kanssa, ne olivat täyttyneet valosta. Ei, tuo tausta ei enään merkinnyt mitään.. Halusin vain katsoa pidempään tuota kaikkea mitä niin rakastin.
Se heitteli edelleen yhtä sulokkaasti hiuksiasi, mutta kaikki muu kaunis kuva oli kadonnut. Tuo tammikin näyttä vain keskisormea heiluttavalta kuolevalta mieheltä ja siinä sinä vain istuit ja hymyilit. Hymyilit sille ja kaikelle, luin huuliltasi lauseen:”Tule.”

Yö valtasi melkein auringon…

Sen naisen nimi oli jotain joka sopi kyseiselle ihmiselle erittäin hyvin. Sillä se toi aina mieleeni kuvan... Mustavalkoisen jossa on tyyntä mertakin kauniimpi ihminen hymyilemässä, juuri minulle... Kuvan jossa hänen vieressään on joku erittäin lähellä hyväilemässä erittäin lempeästi häntä jostain lantion yläpuolelta, alaselästä ja suussa parit hänen hiuksensa, kasvot niin lähellä ettei siitä enään erottanut
sitä kauneutta joka olisi pitänyt.
Hän oli juuri sellainen, vain mustaan ja valkoiseen pukeutunut, lumikin vaalean ihana nainen, jolla oli myös punaista silloin tällöin... En tiedä kuvittelinko, mutta aina kun näin hänet, punainen väri suorastaan peitti melkein hänet, heijastui ympäristöön täyttäen julmat seinät.
Hiukset hänellä olivat syvän mustat, pieni vivahdus punaisen ruskeaa ja hiukan kiharat, jotka tosiaankin menivät suuhun jos oli lähellä, sitä ei välttämättä edes tajunnut eikä se millään tavalla väärältä tuntunut edes... Ne olivat aina auki ja sopivan sekaisin tuossa ihanassa kasvonpiirteissä.
Kasvonpiirteet hänellä olivat kuin runo, jota kirjoitetaan kokoajan lisää, yhä komeammaksi, mutta silti nätin herkäksi.
Silmät olivat normaalinkokoiset ja niin syvän siniset, että niitä katsoessa ei erottanut sitä punaista aikaa joka ympäröi ja valui vain pois kun sitä ei pystynyt erottamaan siinä kosketuksessa, tunteessa, kun silmät olivat niin yhtä kuin pystyivät, kun asiat tuntuivat piristävän kauniilta ja aika ajattomalta.
Nenä oli todella siro, kun hän hengitti sen kautta.. Lämmin tunne olkapäässä virtasi kylminä väreinä tajuntaan joka oli jo tarpeeksi ekstaasissa tuosta kaikesta mitä voi kuvitella enään siihen kehoon jota pidellä sai.
Huulet muistuttivat enemmän ruusua, mustaa tai punaista, väriä en koskaan osannut päättää vaikka niitä koskiessa tuntui aina siltä, että olisi pakko saada se selville vaikkei pystynytkään ajattelemaan kuin tuota punamustaa enkeliä joka toi valon silti.
Tuo nainen hymyili aina minulle, niin viehkeydellä, että siitä erotti selvästi kuinka välittäminen oli iskenyt hänet siihen ilmeeseen, kuinka tuo hymy pystyi jäämään mieleen päiväkausiksi, öiden onneksi.
Ääni hänellä oli täysin normaali... Persoonallisen normaali, mutta joka sana söi enemmän mieltä kuin kukaan voi käsittää, etenkin kun oli niin lähellä että hengityksen pystyi tuntemaan, jos siihen sanoja tuli vielä, ei voinut ajatella mitään realistisesti kun sanat virtasivat vain ympäri kehoja.. Ne olivat nättejä kuiskauksia tuulessa jotka jäivät aina päähän tuottaen todella vaaleansinisen mielentilan jossa ei voinut muutakuin suudella...

Yöllä oli hetken aikaa päivä.