IRC-Galleria

oon vihainen itselleni, häpeän itseäni
iso ihminen jo, hirveetä hissutusta:
mä sitä, mä tätä, toi johtuu siitä
ja tää tästä etc
perkele, en uskalla olla itseni
pelkään kaikkea jo enkä osaa lopettaa
oon soluttanut itseeni vasikan
ja milloin mitäkin
kaikki syytökset kaikilta kaikeen
osuvat minuun ja syyttelen itse itseäni
milloin kenenkin äänellä
sitä jatkuu ja on jatkunut niin pitkään
että jonkun aikaa olen kuullut itseäni syyteltävän
ilman että edes tajuan mikä on totta
välistä puheet muuttuvat sekameteliksi
josta lentää syytöksiä
piilomerkityksistä puhumattakaan
ja jatkuvaa arvostelua ankarasti asennosta
tekemisistäni vaikka olen yksin
kuulen äänet päässäni tai muina
äänet saavat omat tuomitsevat
merkityksensä ja yksin hiljaisuudessa
kuuntelen saadaan kuolemantuomioita
koputuksista ja naksahdukset tuovat
häpeäpaalun kärsimys ja häpeä tunteena
vievät ahdinkoon jossa räpistelen
siivet katkaistuna vajoavassa liikatilassa
ja epäpätevyyden tilassa
epävarmana itsestä peläten seuraavaa tapahtumaa
joka johtaa hallitsemattomuuteen
omiin tekoihin tai ajatuksiin
kaaosta, hermostuneisuutta ja
peilistä katsoo vieras jota ei halua tavata


vittu mä sekoan taas