IRC-Galleria

Tässä tarina naistenhuoneesta:

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa tarkistat
mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat
varattuja.

Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
naisen. Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.

Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti mutta
nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi (Äitisi kääntyisi
haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat
"asennon".

Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla,
pidät "asennon". Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi
kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan
tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt
pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin.
Reitesi tärisevät kovemmin.

Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen sen, joka
on yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti. Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy
laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen
taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität
työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja
rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja putoat
istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.

Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas
ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan bakteerin ja eliön
kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla jota ei tosin
ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin
on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan
hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat
valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi
sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi
ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkävyötäröstä alaspäin.

Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi
kätesi. Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi
naisjonon.Ystävällinenlähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja
ojenna sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän
saattaa tarvita sitä piakkoin.

Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessasta,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä
kesti niin kauan - ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin
kauan. Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen; Miksi
naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria tarvitaan vartioimaan ovea,
pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta!

(kiitos Jaana tästä)