IRC-Galleria

Olipa kerran eräs ihan tavallinen hevonen. Se eli aivan tavallista ja onnellista elämää. Mutta yhtäkkiä keskellä kaunista päivää, kun hevonen oli laitumella, taivaalta tuli outo sinivihervaaleanpunaraidallinen salama. Se iski suoraan silmien yläpuolelle tehden siihen minimaalisen reiän. Ja raa'asti se irrotti vain naaman hevosen vartalosta, jonka jälkeen muu vartalo haihtui savuna ilmaan. Naama alkoi muuttaa väriään siniseksi ja korvista tuli vaaleanpunaiset! Samassa hevosen suu katosi ja tilalle alkoi kasvaa vihreä KÄRSÄ!
(Mutta nopeasti se alkoi leijua yhä korkeammalle ja korkeammalle ja sitten, se mätkähti maahan!)
Ex-hevosen pärstä huomasi ettei se pystykään leijumaan, sen kärsään ilmestyi kaksi hohtavan valkoista syöksytorahammasta! Se tunki hampaansa maahan ja veti itseään kärsänsä avulla eteenpäin. Se karkasi laitumelta raahautuen kärsänsä varassa. Yhtäkkiä sen kärsän alla alkoi tuntua vetelältä! Se otti vielä yhden "askeleen" ja sitten yhtäkkiä... Se humpsahti suohon! Ja kun otus (=ex-hevosen pärstä) luuli, että se kupsahtaisi suohon, se saikin ylimaallisia voimia kärsäänsä, jolloin se pääsi mönkimään märkänä ja mutaisena kuivalle, mutta kovalle maalle. Se mietti hetken missä eläisi koko loppuelämänsä. Lopulta se päätti karata metsään. Se eli elämänsä loppuun asti puissa hilluen ja puskissa hiippaillen ehkä hieman yksinäisenä mutta onnellisena.

--

Tässä tarina, jolle kuvaamataidonopettaja nauroi. Hullua menoa jo vuodesta -07 (seiskan kevät). Tämän perusteella suunnittelimme ex-hevosen pärstän, joka vieläkin hilluu ja hiippailee takkahuoneessa takan päällä. Myöskin tapahtumista on piirretty erittäin laadukas sarjakuva, mutta nyt kummankaan kuvaa en tähän saa(suom. en jaksa lähteä kuvaamaan).

SIITÄ SE SITTEN LÄHTI !

Milwaz