Mutta yrityksen puutteesta syöpäkääryleiden valmistajia ei ainakaan voi syyttää. Useimpien muisti ei varmaan ulotu vuoden 1994 tupakkaoikeudenkäynteihin. Silloin Helsingin yliopiston professori Ismo Virtanen anatomian laitokselta vakuutti oikeudessa, että tupakoinnin ja syövän - tai sen puoliin minkään muunkaan sairauden - välistä yhteyttä ei ole todistettu. Hän oli lääkärikunnassa mielipiteineen kutakuinkin yksin.
Myöhemmin sitten kävi ilmi, että Virtanen oli saanut tupakkateollisuudelta 280 000 markkaa konsulttipalkkioita, joista hän ei ollut maksanut veroja. Oikeus tuomitsi Virtasen veropetoksesta, mutta syytteet väärästä valasta hylättiin.
Vaikka tupakkateollisuus ja sen puhemiehet muuta väittävät, on näyttö tupakoinnin ja keuhkosairauksien välisestä yhteydestä ollut melko vahvaa jo puoli vuosisataa. Ensimmäisistä pätevistä tutkimuksista ja tupakanvastaisesta työstä saavat kunnian - kenties hieman yllättäen - natsisaksan lääkärit. Näin jälkikäteen ajatellen körssin vastustaminen tietysti sopii kansanterveydestä ja -puhtaudesta innostuneille natseille kuin nenä päähän.
Terveysfasistien tupakanvastaisessa lehdessä "Reines Luft" (puhdas ilma) kirjoitettiin mm. tupakoinnin ja syövän yhteydestä, ja pääteltiin eri maiden tilastoista, että niissä maissa jossa miehet tupakoivat enemmän kuin naiset, on heillä myös enemmän keuhkosairauksia. Natsit rahoittivat myös ensimmäisen tapaus-verrokki -tutkimuksen keuhkosyövän ja tupakoinnin yhteydestä, ja osasivat epäillä tupakoinnin altistavan myös sydänsairauksille.
Tupakan vastainen työ ulottui huipulle saakka. Savuttomaksi tiedetty Hitler mm. määräsi, että sotilaiden tupakka-annos tulisi säännöstellä niin pieneksi, että se rohkaisisi lopettamaan. Tupakoinnista pidättäytyvät sotilaat saivat tilalle suklaata tai ruokaa. Aatu ilmoitti röökin olevan "yksi ihmiskunnan vaarallisimmista myrkyistä" ja arveli sen olevan "punaisen miehen kosto valkoisen miehen tuomasta viinasta". Huomaa kuinka tupakoinnin kieltävässä julisteessa sikari on varustettu neekerin kuvalla - polttaminen yritettiin esittää rappiorotujen paheena.
Körssi julistettiin kansanviholliseksi (Volksfeind), ja ennennäkemättömän korkea tupakkavero oli neljännesvuosisadan aikaansa edellä. Heinrich Himmler kielsi SS-miehiä tupakoimasta virantoimituksen aikana, ja sauhuttelijoilla ei ollut asiaa moniin julkisiin rakennuksiin. Kun elintarvikkeet olivat sota-aikana kortilla, ei raskaana olevien naisten sallittu ostaa tupakkaa lainkaan. Tupakointi junissa ja busseissa kiellettiin, koska Hitler oli henkilökohtaisesti huolestunut naispuolisten konduktöörien altistumisesta savulle.
Sodan jälkeen tupakoinnin vastainen liike kuivui kasaan, kun sen johtohahmot tappoivat itsensä, joutuivat vankilaan tai teloitettiin. Samaiset herrat olivat näet vastuussa myös satojen tuhansien "elinkelvottomien" vammaisten ja mielisairaiden systemaattisesta murhauttamisesta. Jotta fasismin ikeestä vapautuneet saksalaiset pääsisivät jälleen sauhuttelemaan estotta, lahjoittivat amerikkalaiset veronmaksajat ja tupakkatehtaat ystävällisesti 93 miljoonaa kiloa tupakkaa osana Marshall-apua.
Natsien kontolla on kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Tupakan uhrien määrä puolestaan kasvaa joka vuosi viidellä miljoonalla. Määrällisesti syöpäkääryleillä taitaa siis olla jo korkeampi bodycount, mutta onko se laskettava lieventäväksi asianhaaraksi, että riskeistä tietoiset länsimaiset tupakan uhrit saavat syyttää lähinnä itseään?