IRC-Galleria

1.
Olis pitäny tajuta, etten oo parempi kun kukaan muukaa/
Mut taas löysin itteni, kadun soittamas suuta/
Mutten kai ikin saanu tarpeeks, enkä pyydelly sit anteeksi/
Vähän kaduttaa, mut nyt riittää ihan hyvin kynä ja paperi/
Johon mä sit skriivaan, ja purkaan omat tunteeni/
Vihko on täyn unelmii, ja toisinaan taas niit mist murehdin/
Siihen ei kuulu sen kummempii, asioita jotka hetkauttas/
Välil näkee ilosii tekstei, välil taas sitä et olin hauras/
Tää on varmaan yleistä näis piireis, et mieliala vaihtelee/
Sekavii ajatuksii paljon, mut se on taitoo mitä siit taiteilee/
Moni uskaltaa lukee näitä, osa kai mun taito haaveilee/
Kateellisii löytyy joka junaan, osa onnistuu vaikenee/
Mut näitten heikot puolet, on saada ajatukse oikeille raiteille/
Osa vaan pukeutuu taakse isojen vaatteiden/
Ei siin mitään vikaa, ettei kehtaa näyttäytyy muutenkaa/
Itekin teen usein sitä, ja mietin usein sit uudestaan/

K.
Onks tää tän arvosta! Rustaa päiväkirjaan jälleen/
Mut oon päiväkirjaholisti! muuten alkaa särkee/
Täs kun vaan ei oo mitään järkee/
Mut ei oo elämässäkään sen enempää!/

2.
Jälleen kun otan kynän käteen, nää tyhjän paperin, sit/
Haluun skriivaa uuden lyrikan, muitten sanojen kaveriksi/
Monta vihkoo jo täynnä, eikä loppuu viel ees nääkkää/
Kun vielkin hyvält näyttää, skriivaa tekstii tänään/
Varmaan olis ihan hyvä rauhottuu, kun nää vie mukana/
Ja tunteit vaikee hallita, ja osittain tää siks on tukalaa/
Kertoo vihkolle sitä! mitä taas on tullu tehtyy/
Monta rikostakin takan, ja salaisuuksii vihkoon kertyy/
Varmaan jos vihkol olis tunteet, se ei tätä kestäs hetkeekään/
Mut vihko on mun elämä! ja jaetaan salaisuudet keskenään/
Ei kai siin vikaa, et mun elämään kuuluu ohuen ohuet sivut/
Ja jos on tarvet aukoo mulle, niin haistatan vaan vitut/
Kerron päiväkirjalle, sen mitä taas tullu vastaan/
Kun se ei juoruu musta, eikä puhu ikin mullekaan paskaa/
Vaan kuuntelee, mitä mul on vuodatettavaa sille/
Ja jos joku on ihme, niin tää vihkonen on ihme/