IRC-Galleria

K.
Häikäsit mut! sait mut tuntee olematonta/
Olin rakastunut suhun! Ja oletin et tää on totta/
Pidin kait liian tiukasti susta kiinni/
Mut kulta mä rakastan sua silti/
-Tää on sadan vuoden vuodatus sulle-

1.
Päivii kulunu! päivii menny meistä kahdesta/
Mietin mielelläni vielkin, niit hetkii kahdestaan/
Muistaks sä sen? Ettei ikin oltu mitään pientä/
Oltiin jotain suurempaa, ja mä rakastan viellä/

Häikäsit mut sun kauneudella, kerroit kauniit satuja/
Olit mulle kaikki kaikes, Ja meiän tarina oli kun satua/
Muistelen niit tunteja, niit tunteja kun puhuttiin/
Sillon viel en voinu kuvitella et tää kääntys suruksi/

Mut sit yhten päivänä, sä hämmästytit mut sanoillas/
Sä sanois ettet voi mitää, ja olisit kaikest pahoillas/
Mut niin siin kävi, jätit mut kun nalli kalliolle/
Ja must tuntu pahalta, luulin et menetin ikusesti onnen/

Ja hetken tuntukin siltä, ettei mul olis järkee/
Jäädä elää, kun jäin yksin tänne jälleen/
Mut sä annoit mulle syyn! Miks rupesin tunteettomaks/
Ja nyt sain tän roolin, jonka oon ominu omaks/

K.
Häikäsit mut! sait mut tuntee olematonta/
Olin rakastunut suhun! Ja oletin et tää on totta/
Pidin kait liian tiukasti susta kiinni/
Mut kulta mä rakastan sua silti/
-Tää on sadan vuoden vuodatus sulle-

2.
No okej ehkä mä liiottelin, Mä olin syy meiän eroon/
Omistin elämäni haudatulle, ja sain työnnettyy sut eroon/
Olin vaan niin surullinen, tai no oonhan mä aina ollukin/
Mut sillon tajusin sen, et sillon paljon enemmän onnuinki/

Tää meiän kahen tarina, oli kyl silti rakkaus tarina/
Ja olin valmis kuolee, olin valmis kärsii sun takias/
Ja nyt tää hiertää ajatuksii, kun mietin miten menetin sut/
Mut nyt rukoilen iltasin, et mä viel kerran johonkin rakastun/

Onhan mul aikaa, mutten tiiä ollenkaan kuinka kauan/
Kun keuhkot huutaa, et kohta matkustetaan kauas/
En haluu säälii, se ei kuulu mun suunnitelmiin/
Oon löytäny terapian näille vuodatuksille, mä luon niist tekstii/

Ja tää on vuodatusta siks, et mä haluun selvii/
En pelkää kuolla, mut haluun jäädä tänne nyt henkiin/
Nähä kuinka mun lapsi telmii, tos mummonsa piha mailla/
tää on meiän elämä, ja tää on meiän maailma/ KETÄÄN EI SITÄ VOI VIEDÄ KULTA <3

K.
Häikäsit mut! sait mut tuntee olematonta/
Olin rakastunut suhun! Ja oletin et tää on totta/
Pidin kait liian tiukasti susta kiinni/
Mut kulta mä rakastan sua silti/
-Tää on sadan vuoden vuodatus sulle-

1.
Tollanen asenne ottaa päähä, tulla nyt mulle parkuu/
Nihkeen pienet vaatteet, miten tollasiin ees mahtuu/
Tuutte jengis vittuilee, jonka jälkeen lähette heti karkuu/
Homo muoti suoraa Ruotsista, ei kai toi ala tarttuu?/
Pelottaa jo ihan vitusti, kun neidin näkönen jätkä vastassa/
Katkasen sut kun tikun, ja pistän kierii paskassa/
Hirveet katella tollasta menoo, pikku hiljaa alkaa tympii/
Jengi pinkeis, että vittu voiks ees ollaa enemmän tyhmii?/
Kun fruittarit laumassa, soittamassa Antti Tuiskuu/
Uhoo jokaselle, mut itkee äidin helmas hetki kun ottaa iskuu/
Siis mitä vittuu?/
Pitäskö muka varoo, ettei alkas päitä tippuu/
Ei jaksa tota itkuu, mitä jaat keskustassa vapaasti/
En jaksa katella tota ollenkaa, vaan nyt lyön sut alas asti/
Pistäsit homo pillis kaappii, ostasit housut mitkä antaa tilaa hengittää/
Kassithan tos kuolee! Vai onks sul siel ees mitään?/

K.
Fruittarit saatanan nutiaiset, hävetkää/
Oot niin oksettava tapaus, etten kehtaa olla lähelläs/

K.
Mä tiedän kuka mä oon, mut kuka sä oot?/
Elämä on rooli peli, ja roolit on menny jakoo/
Mä tiedän kuka mä oon, mut kuka sä oot?/
Kuka sä oot? Kuka sä oot? Kuka sä oot?/

1.
Mä oon huippu, on mul kuule yks fani ainaki/
Oon komee jannu, ja oon kaikista riimittelijöist taitavin/
Tai no ainakin itsevarmuus on korkeemmalla kun muilla/
Ja mun elämäs on ollu paljon hyvää, vaikken niit muista/

Mut oon Ssalo! Ja sen pitäs teille jotain jo sanoo/
Oon sosiaalinen, ja moni mun skillsei siks janoo/
Kauheen moni ei mua pysty puhuu pussiin tost vaan/
Ja jos joku voittaa mut jossain, niin koitan sen kostaa/

Treenaamalla, et opin senkin jutun paremmin kun muut/
Ja jos uhoot voittavas mut, niin sä vaan soitat suut/
Et sä pärjää mulle, kun kukaan ei ees tiiä kuka oot/
Ja annan sulle vinkin apina, juokse nopeesti pakoon/

Sil mult ei heru apuu, sil oon kaikkien feimejen feimi/
Ja kato mua, oon parempi räbää kun Jay-Z/
Siis mua parempaa ei oo, siis kuka sä oot?/
Ymmärrätsä tän? Kun mua parempaa ei oo/

1.
Laita vittu päähäs, ja kuuntele hetkinen mitä mul on asiaa/
Kun kuuntelen hiljaa kadulla, kuulen itestäni monta tarinaa/
Eli teiän puheet on kuultu, ja on mun vuoro puhuu/
Alkanu miettii paljon noita, et olisko mul aihetta jopa suuttuu/

Mut miks hikeentysin tollasten takii? Kun oon sua arvokaampi/
Voittasin sut kummiski, ihan sama mis vaan kuhan panostasin/
Siis pistä pääs kiinni, äläkä auo sitä missään nimessä enää/
Jos vähänki arvostat ittees, ja haluut viel vähänki elää/

Eli siis älä levitä juoruu, et olisin mikään pelimies yhtään/
Kun en oo peluri, ennemmin juoruu siit et himas nysvään/
Sekin kuullostaa todellisemmalta, kun sönkkään aina naisten vierel/
Ja kun oon naisenkaa ulkoin, se kysyy melkee heti et mikä pieles/

Kun en saa sanaa ulos suusta, vaik muuten puhun paljon/
Mut naisen vieres, se jää siihen et kehtaan just just kahvin tarjoo/
Sit pakko juosta ovest ulos, heittää sillekin taas hyvästit/
Ja niin moni olettaa silti, mut naisen seuras itsevarmaks ja hyväksi/

1.
Nosta lippas ylöspäin, oo reilusti itsevarmempi/
Tiedä mitä teet, äläkä pyydä tekojas anteeksi/
Niin ne naiset muhunki sillon ennen lankesi/
Tee elämästä elämä, niin kauan kun on tarpeeksi/

On monii tarinoita, itekin voisin kertoo muutamii/
Mut oon luvannu pitää ikusesti näist suuta kii/
En mäkään sais mitään, jos alan heti huutaa niit/
Usko mua huvikseen, muitten ei tarvi kuulla niit/

Älä esitä epävarmaa, sil sun mahkus tippuu/
Taistele loppuun saakka, Älä heitä kehää valkosta lippuu/
Niin ja ei oo järkee pelaa, jos vähänki pelkää/
Kun pienestkin erheest, naiset kääntää selkää/

Niin ja mä en oo itserakas, kusipäinen pleijeri/
Älä syrjäytä näit tekstei, mä vaan toi asiat esiin/
Mikä mättää, miks et oo saanu naisii/
mua vaan säälittää, kun on monta sun laisiis/

1.
Sisältä viiltää vitusti, kun jouduin sut jättää/
Mut epävarmuus sattuu, enkä osannu olla täskään/
Niin kun pitäs olla suhtees, edes kerran onnellinen/
Niin taas murenin, ja en ollu taaskaan todellinen/

Vaelsin polkuu vika suuntaan, siis unohda mut/
Ei tarvi itkee, kyl sä viel toiseen jätkään rakastut/
Ja ajan kanssa sä ymmärrät, kuin pelle mä oon/
En tulis saamaan sua nauraa, oon liian onneton/

En kai kuulu seurustelu suhteeseen ollenkaan/
Kun en oo ansainnu, yhtään onnekaan/
Mun polku on kapee, lyhyt ja kuoppainen/
Ja siihen paskan rintamaan, ei kuulu nainen/

Vaan käsittäny yksinäisyyden siis mun matkan/
Oon hankala ihminen, ja mua kestää harvat/
Ja ne on ainoot tärkeet, jota onnistun rakastaa/
Eikä sitä helpol selitetä, miks et kuulu mun pakkaan/

K.
Unohda mut, kun en oo sun arvoses ollenkaan/
Voitko tajuu tän? Ja mun tavottelun lopettaa/
En oo valmis puhuu, mut kerron tällee kaiken/
Et miks taas jätin rakkaan ja ihanan naisen/

1.
Nyt istun, vaellettuani pitään tien pientaretta/
Valitsin helpoimman reitin, kun ei parempaan tarvetta/
Piti oppii olemaan vaiti, vaik kuin vitutti/
Purkaa tunteit piti, mut muuten ne täysiks sivuiksi/

Välil ne piti niellä, mitä taas tuli tehtyy/
Osittain surun takii, alko inspiraationi ehtyy/
Nyt revin ne sivut palasiks, satoihin paloihin/
Menin sanattomaks viimein, en tiedä mitä sanoisin/

Kun kynän muste katoaa, paperi murenee/
Käsi tärisee, ja näkökenttä alkaa sumenee/
Olinko räppäri? Vai tekeydyinkö sen kaiken varjoon/
Kun näin sen mitä se pysty mulle tarjoo/

Olin harvoin ilonen, mut löysin tieni/
Ikusesti hoppari, ja sen jo nuorena tiesin/
Näin vihollisen, vaik surul ei oo kasvoja/
Niin mulle oli liian helppo erheitä tarjota/

2.
Osasinko tätä kaikkee odottaa?/
Kun nyt nauran vihdoin, ja aurinko porottaa/
Ottanu kiinni käsistä, jotka totesin vahvoiksi/
Sitä mukaan viha että masennus kaikkosi/

Tänkö sillon vaistosin, kun synkät hetket kohtasin/
Niin tai näin ikusesti, tän elämän ottasin/
Varsinkin nää hetket, elän loistavaa vaihet/
Löysin palapeliini palat, löysin vierelleni naisen/

Elän unelmien hetkii, todellista toiveiden täyttymistä/
Enkä ikin pysty tai ehi ystäviini tästä tarpeeks kiittää/
Aika kiitää, enkä ajatellu ottaa rauhallisesti enää/
Päivät vierähtää, ja joka päivän haluun elää/

Kierrellen kaarrellen, vähän joka kolkas käyden/
Mulle ei kelpaa puolikas elämä, MÄ HALUUN TÄYDEN/
Kerään matkaani positiivisii hetkii, joit sit kokee/
Täst eteenpäin oon negatiiviselle, ikusesti sokee/

Katson ikkunasta yöllä ulos, kohti tähtii kirkkaita/
Tunteet kuohuu, enkä olis saanu sinne vilkaista/
Vaik tiiän etten oo ainut, vaan moni muu kärsii/
Silti saanu käsityksen, sen että tuun tääl hävii/
Katon vaan taivaalle, katon kuin tähdet heijastuu/
Murentuneet sirpaleet, vihdoin esille astuu/
Oon saanu elämästä tarpeeks, liian paljon vihaa ja/
Niin moni kitkerä tappio, on ollut elämäni pilata/
En astu eteen, oon valmis jo perääntymään taakse/
En tiiä miten pukee sanat, mut haluun pyytää anteeks/
Tehny monen elämän vaikeeks, ja monet saanu suuttumaan/
Mut oon aina tällänen, eikä mua voi pistää muuttumaan/
Näist teksteist löydän ilon, ja siihen se sitten jää/
oon pieni poika, joka löytää virheet itsestään/
En pysty kattoo peiliin, kun alan itkemään/
Mut ei must odoteta mitään, ei odoteta sitkeempää/
Siis miks panostaa mihinkään? Miks taistella vastaan?/
Kun vois lopettaa, ja lentää vihdoin pois vaan/
Oon turhaan yrittäny kuroo umpeen virheitteni kuiluu/
Oon koittanu nähdä ilot, vaik kuin ne mieles kuihtuu/
Kun taas itken virheitä, jotka sustakin mulle muistuu/
Mun elämä pilalla, ja se syvemmälle maan alle luisuu/
Pyydän niitä tekojani anteeks, pyydän anteeks kaikkee/
Oon omalaatunen poika, ja mul on usein niin vaikeet/
Siks luopunu toivosta, itteni suhteen jo pitkän aikaa sitten/
Nyt kun illal mietin pitkään, taas surusta itken/
OONKO TEHNY MITÄÄN OIKEIN? OONKO SAANU KELLEKÄÄN ILOO?/
ONKO MUN ELÄMÄ OLLU TURHA? ONKO OLLU MISSÄÄN TEOS INTOO?/
Satutin vaan pelkästä raukkamaisuudesta, kun pelkäsin/
Ja niin pitkään esitin, et muka kaikki haasteet selätin/
Ja paskat, sain itteni vaan pahempaan jamaan/
Nyt onnellisesti oon eläny pitkään, ja oon tarpeeks vanha/
Voisin jo mennä, voisin kadota teiän kaikkien luota/
Mut kaikki tää on sit ohi, eikä sit enää mitään huolta/
Jos se nyt on mun aika, niin oon valmis sit kuolla/
En esitä enää tätä, en esitä enään angstist nuorta/
Kuhan saan anteeks, näille kaikille tempuille/
Ja jos pääsisin taivaaseen, niin se olis ihme/

K.
Ei tätä voi ymmärtää! Oon aina yhtä ymmällään/
Kun löydän sen yhen, saan sen taas jättään/

Mä tosissaan pelkään! et mitä jos ei must pidetäkkään/
Oon väsynyt taistelee, ja mun oma tie jättää/

1.
Ongelman nimi on rakkaus, ja se miten mä pelkään/
Nään etukäteen tän kaiken, ja miten käännän selkää/
Vaik suhde hyvä, ja suhteen nainen täydellinen mulle/
Niin pelästyn kaikkee, ja taas tulee tää tunne/

Haluisin avautuu sulle, mut en vaan kehtaa myöntää/
Vaan alan hiljentyy, ja sua pois vaan elämästäni työntää/
Niin on tapahtunu monesti, ja tulee varmaan tapahtuu aina/
Kun oon pelkuri, vaik eihän tää kaikki rakkaus paina/

Mut se miten pelkään, ei auta mua yhtään tän suhteen/
Ja ainoo oikee asia mitä ansaitsen on kaikilt nuhteet/
Vaikken sitä näytä ulkokuoresta, et pelkään ja oon herkkä/
Ajattelen sitä paljon, Enkä päivääkään iloisen siks pelkää/

Kun en voi vapauttaa tunteit, en voi antaa rakkautta/
Miks oon ongelmallinen? Ja miks mä en osaa rakastua/
Niin et voisin oppii pitää kii! Tai oppii rakastaa paremmin/
Kun nytkin huomaan, et hankin tytöst mielummin kaverin/

1.
Päiväkirjan sivut aukee taas, nään pelkkää mustaa/
Mun mieles turhaa raivoo, haluun päästä rustaa/
Saada kaikki purettuu pois, kaikki stressi kaikkoo/
Kun kuulen taas pääs, mitä se Ssalo taas aikoo/

Mä en kuulu vip aitioon, enkä oo se suosittu poika/
Oon säälittävä kakara, joka joutu syrjittyn pohjaan/
En tietty haluis näyttää tält, enkä kokee tällästä/
Ja tän kuoren alla, en oo sielt vahvasta päästä/

Mua syrjittiin alusta asti, kaveri piirin juniori/
Masennus oli vaan naurun aihe, kunnes siit tuli tosi/
Vaik näin vaivaa päästäkseni eroon siit, sain haavoja/
Ja jokanen pieni muistokin, alkaa olee aika pahoja/

Must voi varmasti luulla, et mä kestän kaiken tän/
Oon itteni vihollinen, ja mustana tän kaiken nään/
Pelkään mennä kouluun, mitä jos se jatkuu tänää?/
Mitä jos just sopeutuneen, joku kaiken käntää?/

K.
Avaan päiväkirjan uudelta sivulta, näkien pelkkää tyhjää/
Mua sattuu koskee kynään, ja joka sanast arpi sisälle jää/

2.
Välil niin paha olo, et havahdun päiväkirjan parist vast aamulla/
Niin paljon pahoja tekstei, siit kuin olis alla multaa/
tehny itelle jotain traagista, joka muuttanu maailmaa/
Tuntenu niin paljon valheit, et tuntus kun olis pelkkää ilmaa/

Nää on näit tarinoit mun kirjas, jotka mieltä mustaa/
Ja sitä ei avusta yhtää se, et joku puhuu paskaa musta/
Mut tehtyy ei saa tekemättömäks, teen tietty väärin/
Kun heikko henkilö esillä, itest jotain muuta väänsin/

Menetin sen pyhyyden, aloin ottaa omaa roolii/
Josta kärsin vähitellen, hukuttamalla itteni vahvaan jointtiin/
Ja ainut toive on ollu pitkään, et joku näkis mut oikeesti/
Et näkis ketä mä oon, eikä luulis mua ihan toiseksi/

Mä haluisin korjaa ja korvaa, näit mun sanoi ja tekoi/
Mut me ollaan inhimillisii, ja ihmiset hei me ollaan petoi/
Me tehään virheit eikä harkita tekoja sen vertaa/
Et oliks viisast alottaa tää kaikki ja joka päivä pelaa/

K.
Avaan päiväkirjan uudelta sivulta, näkien pelkkää tyhjää/
Mua sattuu koskee kynään, ja joka sanast arpi sisälle jää/

3. (Pieni verse)
Joku joka sais mut pystyyn, voisitko tulla mun avuks tänne?/
Pyydän apuu oikeesti, ennen kun mä oon pelkkä jäänne/
Jouduin vaikeuksiin, joku sisältä pään työntää jäälle/
Ikää niin vitun vähän, mut kaikki vaan painaa päälle/

Vaik ei tarvis itkee joka asiasta, eikä mul oo ees vaikeeta/
Kun kattoo näit Afrikkalaisii, mul ei pitäs olla ees aihetta/
Valittaa näin pienestä paskasta, jota mä satun kokee/
Mut ilo vähän harvassa, tai sit mä vaan oon sokee/

Haluun vaan päästä eroon kaikesta, varsinki hengestäni/
Mus on varmasti vikaa, enkä tosiaan haluu tutkiuttaa päätäni/
Mä oon kuollu puoliks, ja haluun mennä lopullisesti/
Mä oon kusipää, joka on valmis kuolee lopullisesti

K.
Avaan päiväkirjan uudelta sivulta, näkien pelkkää tyhjää/
Mua sattuu koskee kynään, ja joka sanast arpi sisälle jää/

4. (lyhyt vastaus)
Älä ajattele täl taval, koita pyrkii kattoo ittees ylöspäin/
Kaikki täs on harhaa, ja sun ei pidä ajatella näin/
Pyri muistaa aina kaikki hyvä, kaikki ne läheiset ja/
Ystävät hyvät, joille oot voinu avautuu pelotta/

Pää pystyyn, ei kenenkään tarvi kärsii tavallas/
Älä tee sitä edes sukulaistes takii, ettei tarvi käydä haudallas/
Itkemäs kaikki se suru sun vuokses/
Joku voi murentuu, ja lähtee surusta luokses/