IRC-Galleria

Painetaan päät vastakkain, pistetään silmät kiinni/
Hetken hengähdys, ja laiffi on taas iisi/
Etitään tukee ja turvaa, mistä pitää/
En viel tajuu, miks pitää aina kiitää/
Ei jakseta mitää, ei ees laskea viiteen/
Sit luovutetaan, kun törmätään kiveen/
Eikö tahto riitä? Vai onks maailmas vikaa?/
Muka paha maailma, harmaat on liikaa/
Ei pysty elää, kun ei osaa ilolla fiilaa/
Aina syrjitään, joku aina seläntakan dissaa/
Mut lääke siihen, on nostaa pää pystyyn/
Ja näyttää toisille, et se myös siel pysyy/
||:Ilman minkäänlaista häpeää, tai tuskaa/
Vihamiehet unohat, ja esteet edestä murskaat/:||

K. 2x
Katso peiliin, kerro itelles omat virheet...
Naurahda toisille, ohita hymyillen virneet...
Älä välitä toisista, mieti omaa laiffii...
Ota frendei, mut mieti minkä laisii////

Mäkin tiedän milt kiusatuks tuleminen tuntuu/
Sit pelottaa, eikä uskalla toisille siitä puhuu/
Mut se auttaa, ne sen sit todellakin lopettaa/
Kun käy ilmi, niin joku niit siit opettaa/
Et oppii tavoille, eikä enää toisii satuta/
Usko mua nyt, ei se sit lopuks kaduta/
Kun pääsee eroon, ja voi hengähtää rauhassa/
Ei tarvii makoilla, ja mädäntyy sit haudassa/
Siit vaan kiusaajat, kiusaa jotain toista/
No niinpä, ootkos sä ikin miettyny moista/

K. 2x
Katso peiliin, kerro itelles omat virheet...
Naurahda toisille, ohita hymyillen virneet...
Älä välitä toisista, mieti omaa laiffii...
Ota frendei, mut mieti minkä laisii////

Mikä tie on oikee? Kun mikään ei vaan loista/
Niin siis mikä noista, koitan löytää valoista/
Joka reitti voisi ohjata, johonki hyvään suuntaa/
Jumala silti ohjaa, eikä sille voi muuta/
Kun rukoilla ja pyytää apuu ylhäältä/
Vai etkö kehtaa? Haluutko näyttää ylväältä/

K. 2x
Katso peiliin, kerro itelles omat virheet...
Naurahda toisille, ohita hymyillen virneet...
Älä välitä toisista, mieti omaa laiffii...
Ota frendei, mut mieti minkä laisii////

K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/

1.
Nuoren pojan, nuorta iloo/
Nähä sen silmin, mitä olikaan sillon/
Ei vanhaan varaa, eikä uutta kustantamaan/
Elämä! Onku olis juossut julmaa rataa/

Vanhan miehen, kirkaskatse niinkuin kiilto silmis/
On hetkiä näitä, kuluneita kuvia piilo linssis/
Hyvii, mut menneitä hetkii/
Kuuskyt luvun, paljon tehneitä retkii/

Muistella nyt, toisten pois nukkumisen myötä/
Itkuu pidätellen, vaikkei sitä millään myönnä/
Et hauras sisältä, niinku ennen vanhaa/
Kanssas, vierellä, sen tyttö rakkaan/

Lapset lentäny pesäst, ja vaimokin kuollu/
Tuopin tomuseen, viimeisenki tipan nuollu/
Pelkän murheen tähden, luistuu alas/
Muistellen aikaa, mikä oli hälle parast/

K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/

2.
Siis tää elämä, Just niinku muillakin/
Voi mennä pois, jos vaan ei muistasi/
Miten kärsi ennen, mut silti kelaa ilosii hetkii/
Pitäs jatkaa, ja ja pitää kaikkee kerkii/

Niinku se vanha mies, jol paljon tapahtunu/
Se oli se elämä! Ja se oli onneks rakastunu/
Nyt sydän haavoilla, naisen mentyy/
Niin ymmärrätsä, rakkaan seuraan se ilo ehtyy/

Ja mä sen tajuun! Kun tiiän sen ihan hyvin/
Kun menettää sen rakkaan ja turvallisen sylin/
Ja usko kokematta, Et kaikki ei tuu säilyy/
Joskus tulee se hetki, kun aika on häipyy/

Läheinen, tai jopa sinä ekana/
Päämäärä on sinetöity, ei siit mikään pelasta/
Mut sitä ei oo pakko murehtii, koska se tulee/
Kaikki kun ei jaksa sit sua masennuksen takii tukee/

K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/

1.
Otat askeleen eteen, peräännyt kahden verran/
Menetät kaiken, jo kun teet virheet kerran/
Vaaran maassa, ei oo auttavaa kättä, sullekkaan/
Kun huomaa jälleen, sen et tiet edestä suljetaan/

Mitä välii elämästä? Saati sit rakkaudesta?/
kun eihän sua kiinnosta, eikä taaskaan kuunnella/
Ollanhan me etukäteen tuomittuja kummiski/
Rukoilen silti uskoo, jos saisin sitä edes tunniksi/

Sanat tappaa sisältä kerran, ja elämä toistamiseen/
Mist virheet näihin? Pitäs kattoo peilist itsee/
Mut kuvottaa kuvittaa, päivii näissä kengissä/
Ihmettelen miks oon viel pelissä, hengissä/

Ei mul oo ees sydän mukana toiminnassa tässä/
Haluisin karata, muttenhan mä tätä päätä tästä/
Must vaan odotettiin, niin paljon, jota en saavuttanu/
Niin monet kärsiny, kun mua tääl täst avustanu/

K.
Kirjaan kuvitelmii näitä, ylös muistiin/
Muistelen hetkii! Kun viel asioita yhes kavereitenkaa puitiin/

K.
Ou ooo! I remember it like yesterday/
I'm not sad anymore, this is my own way/
Yeah you are gone, and I'm now alone/

Tietty sun kuolemas, mua sisältä koski/
Mut frendit tuki, ja surun mult poisti/
Muistelen sua nyt, valona joka mulle loisti/

1.
Varjojen jahtaamana, kuljen tietä eteenpäin/
Pyrin edistymään, vaik yksin kylmään veteen jäin/
tieto uudesta pelottaa, mut se on pakko kohtaa/
Luotto katos maailmaan, mua laiva nyt johtaa/
Aavat kauniita, mut nyt oon elämäni myrskyissä/
Haluun elää rauhas, siks mäkin luovuin myrkyistä/
Heikkona mä rukoilen, et sä voit lepää rauhassa/
Siihen luotan et Jumala antaa lepää rauhassa/

Tein tän biisin, et sua ikusesti tääl muistetaan/
Olit jengille rakas, siks sua hyvällä muistellaan/
Olo ankee ilman sua, ja siks toivon et kuulet/
Tää on vika kerta, sit muistojen vihkon suljen/
Annan itteleni nyt aikaa, kun tää sydäntä painaa/
Sä oot nyt vainaa, ja mä alan etsii omaa paikkaa/

1.
Kaikken voi feidaa, ja jättää tekemättä/
Mut nyt tein jotain, mitä tuun valistaa tässä/
Ei enää vanhoi tuttuja, vaan uudel tyylil/
Ilman entisii kavereit, varmaan helpommin yli/

En mä tarvi tukee, siks pistin välit poikki teihin/
Toteutin nyt sen, mitä ennen vaan heitin/
Tarvii kun en vaan teit ketään enää/
Pystyn ihan hyvän omaa uutta elämää elää/

Ei enää kitkerii hetkii! Ite kun en voi itteeni loukkaa/
Mut sä näät viel, etten tarvii yhtään vanhaa houkkaa/
Mä lupasin ittelleni, et en vitus tarvii ketää/
Pystyn ihan hyvin yksin pedistäni herää/

Vaik vaikeet sinne yksin kömpii, ilman tukee/
Mut oon onnellinen ilman kavereita, ja mikä siihen tulee/
Sun turha tulla itkee, et oon väärässä jossain/
Kun en tiiä tietäni, tai mihin ne sit ees johtais/

K
Alotan uudestaan! Tarvii en teitä ketään/
Antakaa mulle rauha, ja antakaa kun elän/
Ilman sua enään! Tarvii en teitä ketään/
Mä näin et jos täs tänään uuteen alkuun herään/ MÄ PÄRJÄÄN TÄLLEE!!

K.
Jokanen tarvii toista, vaan toinen voi auttaa/
Yksin näkee, vaan pojan yksinäisen hauraan/
Nyt onnee rinnal, ei päästä sitä karkuu/
On ylpee siit mitä lähel, ja mihin tarttuu/

1.
Ajatusmaailma ehkä mureneva ja harmaa/
Mut poika löytän rakkaan ja se on varmaa/
Ei tarvi pelkää, ei poika astu enää harhaan
Kun vihdoin löys, tälle pojalle sen parhaan/

Oli kiven takana, eikä kukaan ees pystyny arvaa/
Et poika löytäs onnen, ja pojalle sen parhaan/
Nyt poika ei pelkää, jos jotain tulis vastaan/
Kaikki on nyt hyvin, ja poika alkaa jaksaa/

Pitkään joutu harhailee, vihdoin löys perille/
Onks tää rakkaus ihme? Voiko poika mitään sille?/
Et tyttö vei mukanaan, onnellisiin hetkiin/
Nauraa paljon nykyään, ja lisää aikanaan kerkii/

Nyt kun siihen varaa, ja syytä löytyy paljon/
Poika otti riskin, ja katto mitä tytöl oli tarjoo/
Ja hämmenty, kuin tää kaikki oli niin kirkasta/
Nyt poika hämillään, sanoo et tätä rakastaa/

K.
Jokanen tarvii toista, vaan toinen voi auttaa/
Yksin näkee, vaan pojan yksinäisen hauraan/
Nyt onnee rinnal, ei päästä sitä karkuu/
On ylpee siit mitä lähel, ja mihin tarttuu/

2.
Eka viikko täyttää onnee mulle joka päivä/
Toivon tosissaan, et tulee paljon lisää näitä/
Päivii, sun vierelläs, kulta rakas rakastan sua/
En ollu enää uskoo, et pystyin viel rakastua/

Mut näin kävi, ja se kävi mun onnekseni/
Kaikki tää kääntykin vihdoin siks yheks todelliseksi/
Jota toivonu ja toivonu, joka ikinen ilta/
Et viel kerran tapaisin jonku joka olis rakas ja/

Tarttus muhun vihdoin, kertois kuin rakastaa/
Nyt värit palannu elämään, ja ei oo enää harmaata/
Kiitos Krista kulta, et tulit mun elämää/
Oon ikionnellinen, et voi sun vierest aamusin herätä/

En usko vielkään, et otit mut avosylin vastaan/
Eilen viel suudeltiin, ja sanoit mua rakkaaks/
Nyt ilonen susta, ja hymyilen kun mietin meitä/
Kumpa sä vaan rakastat mua samalla tavalla, etkä mua pois heitä/

K. 2x
Jokanen tarvii toista, vaan toinen voi auttaa/
Yksin näkee, vaan pojan yksinäisen hauraan/
Nyt onnee rinnal, ei päästä sitä karkuu/
On ylpee siit mitä lähel, ja mihin tarttuu/

1.
On hirveet ajattella, et joskus teiän tiet erois/
Ootte kaunis näky, ei löydy suhdet teiän veroist/
Gigis ja marina, teitä kahta ei voi erottaa toisista/
Ja ehkä viellä joskus, sormukset teiän sormianne koristaa/

Muistan kuin suhteenne alko, olin ite todistamassa/
Gigis kerto, kuin se oli ensisilmäyksel rakastumassa/
Nyt vuos menny, eikä viel näy loppuu teiän onnee/
Te ootte täydellinen pari, voitte turvautuu toinen toisee/

Kertoo huolistanne, ja jakaa kaikki huolet yhessä/
Täydellinen pari kaksin, kun te kaks ootte kyseessä/
Ja se on totta, en muuten tätä näin ilmasis/
Voitte olla ylpeit, ei oo ketään joka ei teit ihailis/

Gigis mahtava ja luotettava, Marina kaunis ja viisas/
Ja tääl mä rukoilen, et teil pysyy rakkaus ikusesti ilmas/
Viel vanhan muistelette, toistenne hyvii puolii/
Vieri vieres, rakkaudessa ei tuu enempää huolii/

K.
Gigis pidä kii Marinasta, älä päästä sitä karkuu/
Lupaatte viel, kulkee yhes käsi kädessä arkkuu/
Pitäkää kii, ja oppikaa toisiinne lisää vaan tarttuu/

2.
Gigis kertonu monesti mulle, kuin rakastaa sua sydämestään/
Kertonu illoist vieretyste, ja ettei mikään tuu teit estää/
Murheet hälvenny mielest, ja surukin pois pestään/
Kuhan vaan jaksatte toisiinne, ikusesti rakkaudella/

Marina muista aina, et oot Gigiksen oma unelma/
Sussa on sen voima, ja joskus altaril voitte viel suudella/
Viettää aikaa matkustellen, maailmaa eteenpäin/
Kulkee tunne rinnas, vaeltaa pidemmälle käsikkäin/

Ja jos te kaks eroisitte, niin katois tosi rakkaus maailmasta/
Ja jos joku pari, niin te kaks ootte lähimpänä taivasta/
Toiset ei voi kun haaveilla, yht hyvästä suhteest kun teillä/
Enkä usko et tekään sitä ikin pystytte pois heittää/

Rakkaus kukoistaa silmist, sen näkee kadulla/
Kun näkee teiät kaks yhes, näkee ettei teit mikään satuta/
Onni on kirkas teiän vieres, ja kädet vakaat/
Tätä kaikkee toivottaa teille ystävät rakkaat/

ONNITTELUT ENSIVUOSIPÄIVÄST! <3333

1.
Herään taas keskel yötä, alan rustaamaan/
En tiiä miks, mut mieles taas tuskaa vaan/
Pitäs ottaa niskasta kii, alottaa alusta/
Miettii jotain, mikä ei oliskaan niin karua/

Kai se oli oma vika, et sain kokee tällee/
Kaiken sen mitä, nää flasbäkkin jälleen/
Enkä ees sekoile paljoo, en liiku piireis enää/
Niin silti kuulen, et miks mun pitää näin elää/

Sekoileks mä oikeesti liikaa kadulla muka?/
Kun liian moni ihminen, on sanonu et eti turva/
Sun elämäs sekasin, ei oo oikeet raidetta sulle/
Mut en tiiä mitä sitten, kun en ketään ees tunne/

Moni tulee vastaan hymyille, mut ohi kulkee/
Selän taa pääsee, ja taas juorui must tulee/
En jaksa kuunnella paskaa, haluun silmäni sulkee/
En haluu olla tällänen, ja näin kaikkee tuntee/

K.
Puhumalla kaikki selvii, mut mitäs täs vaihees?/
Kun ei oo enää puhuttavaa, ja on sekin aikees/
Et pistäsin välit poikki, viimesiinki frendeihin/
Sanoo hyvästi niille, ja lähtee omiin teihin/

1.
Kirjoitin nimes tähtiin, eikä sekään auttanu/
En saanu siit lohtuu, tunteet on jo haudattu/
Mietin vaan miks ja millon kaikki kaikkos/
Vaik kuin pyrin tekee kaikein parhaal taidol/

Purkasin sulle sanani, kerroin kuin rakastan/
Tiiän kyl, etten sua ikin takas saa/
Mut jatkan mä elämää, rakkautta tulee lisää/
Kuhan vaan jaksan, niin löydän toisen jost pitää/

En voi tällee mitään, et oon surullinen persoona/
Ja mietin miks mun ennen oli parempi yksin olla/

1.
Olis pitäny tajuta, etten oo parempi kun kukaan muukaa/
Mut taas löysin itteni, kadun soittamas suuta/
Mutten kai ikin saanu tarpeeks, enkä pyydelly sit anteeksi/
Vähän kaduttaa, mut nyt riittää ihan hyvin kynä ja paperi/
Johon mä sit skriivaan, ja purkaan omat tunteeni/
Vihko on täyn unelmii, ja toisinaan taas niit mist murehdin/
Siihen ei kuulu sen kummempii, asioita jotka hetkauttas/
Välil näkee ilosii tekstei, välil taas sitä et olin hauras/
Tää on varmaan yleistä näis piireis, et mieliala vaihtelee/
Sekavii ajatuksii paljon, mut se on taitoo mitä siit taiteilee/
Moni uskaltaa lukee näitä, osa kai mun taito haaveilee/
Kateellisii löytyy joka junaan, osa onnistuu vaikenee/
Mut näitten heikot puolet, on saada ajatukse oikeille raiteille/
Osa vaan pukeutuu taakse isojen vaatteiden/
Ei siin mitään vikaa, ettei kehtaa näyttäytyy muutenkaa/
Itekin teen usein sitä, ja mietin usein sit uudestaan/

K.
Onks tää tän arvosta! Rustaa päiväkirjaan jälleen/
Mut oon päiväkirjaholisti! muuten alkaa särkee/
Täs kun vaan ei oo mitään järkee/
Mut ei oo elämässäkään sen enempää!/

2.
Jälleen kun otan kynän käteen, nää tyhjän paperin, sit/
Haluun skriivaa uuden lyrikan, muitten sanojen kaveriksi/
Monta vihkoo jo täynnä, eikä loppuu viel ees nääkkää/
Kun vielkin hyvält näyttää, skriivaa tekstii tänään/
Varmaan olis ihan hyvä rauhottuu, kun nää vie mukana/
Ja tunteit vaikee hallita, ja osittain tää siks on tukalaa/
Kertoo vihkolle sitä! mitä taas on tullu tehtyy/
Monta rikostakin takan, ja salaisuuksii vihkoon kertyy/
Varmaan jos vihkol olis tunteet, se ei tätä kestäs hetkeekään/
Mut vihko on mun elämä! ja jaetaan salaisuudet keskenään/
Ei kai siin vikaa, et mun elämään kuuluu ohuen ohuet sivut/
Ja jos on tarvet aukoo mulle, niin haistatan vaan vitut/
Kerron päiväkirjalle, sen mitä taas tullu vastaan/
Kun se ei juoruu musta, eikä puhu ikin mullekaan paskaa/
Vaan kuuntelee, mitä mul on vuodatettavaa sille/
Ja jos joku on ihme, niin tää vihkonen on ihme/