IRC-Galleria

1.
Tekeydyn maskin taa! Näytellen toista persoonaa/
Todennu sen ovaiks tavaks, ja et se on helpompaa/
Askel eteen! Tuo mua aina kahden veroin takasin/
Kuolema on yks retkistä! Niin mä sanoa tapasin/

Enkä ota sanoja takasin! Vielkin yhtä peloissani/
Mut ylpee siit! Et vihdoinki oon erossa veloistani/
En tiedä miten loistasin! Mut ylpee osaan olla/
Pieni juttu sulle! On suurta mulle, ja se on totta/

Sä vittuunut, siit pienestä! Mitä mä pidän huippuna/
Siks tottunu vaikenee! Ja pitää päässä huppua/
Näyttäytyy vaan harvoin, ja silloinkin pakosta/
Enkä näytä iloista virnestä! Kun pelkästä pakosta/

Sekä pelosta! Et jäisin kiinni siittä mitä en haluu/
Jääväni koskaan! Mut sähän et sitä ees tajuu/
Elät erillaista elää! Aivan toisellaises tarinassa/
Etkä ymmärrä sanaakaan, mun narinasta/

K.
Koita vittu ite koskee pohjaa, ja kampee takasin pintaan/
Yritä olla oma ittes! Ja sopeutuu silti massa virtaan/
(Ei onnistu) Sen voin tulla takaa tähän tänään/

Testaa nyt ite! Olla erillainen kun muut on/
Kokeile sitä! Mitä merkitsee muille sitä muutost/
Huonompaan suuntaan! Mitä me kaikki sit pelätään/

2.
Vapaa sana! Taistelu kenttien Markiisi/
Oman tarinan puolustaja! Pistäny itteni valmiiksi/
Viimeseen hengen vetoon! Ja siitä edespäinki/
Valmis piiritykseen! Vaik se veis päivii/

Henki säilyy vaan! jos saan sanani kuuluviin/
Muuten ystävät, läheiset pukeutuu mustiin huntuviin/
(Hyvästit) Jätän täs itteni lopullisesti ruumiista/
Mieli vallaatiin! Niin ettei ajatuksiini tunnista/

(Näkemiin) Tää jää nyt tähän tänään lopullisesti/
Olkaa ylpeet! Kyllähän se ajan loppu kesti/
Elämä otti otteen, Äänet pään sisäl flippas/
Niin et täs kohas! Mut pohjalle takas Trippas/

Mä tulin ylös
Pystyks sä sit samaan?/
Tää on pelii!
Ja elämä kortit jakaa/
Sen sit tietää!
Millon ei enään palaa/
Mä ylitin rajan
Mut tulin senkin takaa/

En eksyny itteeni tappaa,
Vaik jouduin siihen jamaan/
Nyt mun intohimo liekehtii,
Lyön siis itteni sen varaan/
Loskaset kadut,
Ei estä mua enään kulkemasta/
Eikä myötätuntokaan,
estä mua edestäs teitä sulkemasta/

Kun pressis lukee,
Niin jengi messis tulee/
Sen kaiken mitä ne siit lukee
Niin ei siit sit heltii tukee/
Mikä vastaan tulee!
Pitää kestää paremmin kun koskaan/
Pitäis malttaa rauhassa!
Eikä koskaan kostaa/ (paskat)

K.
Iskut veriset mielessä,
Kun nyrkki silmäkulmaan menee/
Moni selkään puukottaja vierellä,
(HEI!) Kyl se haukku haavat tekee/
Naurun aihetta, pilkan kohdetta/
Ei se hei oo helppoo nousta ylös kohmeesta/

2.
Perus rivit, vaihtuu valio laatuun/
Et oo mitään, jos et ota massa virtaa haltuun/
Ne lisää haluu! Kun sä kyllästyt kaikkeen/
Mut kun pelkäät! Niin salaat aikeet/

Naru ympärilläs kiristyy! Hiertäen/
Se vavisuttaa, sun kaulaas kiertäen/
Se odotus! Nostaa sut varpailles/
Ja se paska jatkuu, kunnes tapat ittes/

Kukaan ei välitä! Enempää kun tarpeen/
Ja säkin vaan koitat piilottaa kaikki arvet/
Koska et haluu, kenenkään näkevän/
Sun jotain mitä kärsit ja häpeät/

Kuhan maine säilyy! Henki voi mennä/
Mitä sitä siittä? Mitä toisin vois tehdä?/
Kuolema odottaa kaikkii, kummiski lopussa/
Eikä sitä kannata unohtaa sitä totuutta/

Jossain tuol selän takaa joku vieras puhuu/
Hetken ulalla, ja tajuu jo et on vierastunut/
Tiput alas! Vaikket harhaan viel astunut/
Menin ylemmäs, mut kun ei ketään siel tarttunu/

Tipuin takas! Sinne mihin kuulunkin/
Ja nyt mietin täs! Miten tästä puhusin/
Kertosin jakaen tarinani teille eteenpäin/
Mitä mul on takana! Mitä vie edessäin/

Kuullu kyl, tätä omaa tarinaa muitten suista/
Mut ei saa tehdä lampaasta sutta/
Ei se tarina hohda, jos mausteita lisää/
Ja jokin falski valhe, ei opeta mitään/

Yks kaikista tuntee! Sekin oon minä/
En tiedä miten kestäsin! Jossen itse kiinni pidä/
Itsestäni! Siitä mitä tääl saavuttanu/
Omaa ansiota! Ei ketään oo ikin avustanu/

Refrain:
Yks nappula vie tieltä! Toinen ohjaa/
Kolmatta käyttäes, sä kauhot läpi pohjaa/
Niist et ikin apuu saa, ei et koskaan/
Vie polult sen vahvimmanki tostaan/

1.
''Mun tarina kärsii
Kolhut iskee kovempaa
Kaikki hajoaa käsii
Vaik olikin monta ongelmaa
En halunnut tälläistä loppuu
Ei tälläseen voi tottuu
Jotain uupuu multa
Se mitä kaipaan susta
Kun sain niin paljon sulta

Tarinasta katos tähti
Mun elämä raiteilta lähti
Nyt mä tässä illat kärsi
Eikä tää elämä oo mun käsis

Tarinaa ei voi jatkaa ilman mustetta
Siks tää elämä täynnä murhetta
Eikä siks öisin enään uneta''

Refrain:
Pilvet kasaantuu uhaten sadetta
Pelkään elää elämää yksin
En saavuttanu yhteistä haavetta
Mut mä syliis ylsin
Eikö se silti meille riittänyt

2.
Nyt mulle tullu lupaa avautuu syyni/
Tarina rikkoutu! Ja anteeksi pyysin/
Syy löytyy musta! Olihan tarpeeton/
Ne meidän riidat! Vikakin oli aiheeton/

Mun pitä vauhkoo! Turhan päiten/
Silta rikkoni! Ja mä murskasin tien/
Hävisin vähän niinkun tahallaan/
Kun en tajunnu, miten pystysin rakastaa/

Vaan pelkäsin! Sitä mitä tulevan pitää/
Enkä rohjennu tästäkään kiinni pitää/
Sanat vaan sattu! Teot haavoitti/
Ja tää rakkauden kukka kuihtu haavoihin/

Aurinko lakkas paistamatta meidän suuntaan/
Enkä pystyny tätä kaikkee ulos huutaa/
Voit haukkuu mua pelkuriks sitähän oonkin/
Mut mä tästäkin suhteest enemmä ootin/

Refrain:
Pilvet kasaantuu uhaten sadetta
Pelkään elää elämää yksin
En saavuttanu yhteistä haavetta
Mut mä syliis ylsin
Eikö se silti meille riittänyt

3.
Vian näkee! Mut sitä ei pysty käsittää/
Ei voi estää sitä, et tunteet häviää/
Vaik välillämme jokin pysyy ikusesti/
Niin kiitos kaikesta! Tästä mikä kesti/

Tähänkin asti! Menneestä tähän päivään/
Suljen silmäni! ja hymys nään/
Toivon sulle onnee, ja iloa elämään/
Koska en mä nää! Sua en enään nää/

''Valheet sattuu!
Kerro nyt mulle
Mitä sä oikeesti haluut
Mitä sä oikeesti tunnet
Tuntuu kun olisin pelkkä peli
Se ei tunnu hyvältä
Koska mä käytin tähän sydäntä
Jota susta en löytäny koskaan
Tuntuu kun haluisit jostain kostaa''

Refrain:
Pilvet kasaantuu uhaten sadetta
Pelkään elää elämää yksin
En saavuttanu yhteistä haavetta
Mut mä syliis ylsin
Eikö se silti meille riittänyt

4.
Ymmärrän et näät mut uudessa valossa nyt/
Petin sun luottamuksen! Enkä ees hävennyt/
Pelkäsin kai kaikesta huolimatta rakkautta/
Eikä täs vaihees enään anteeks pyynnöt auta/

Mä tein jotain niin törkeetä sua kohtaan/
Ymmärrän sun pointtis! Et haluut kostaa/
Siihen syy! Ja seuraus koskee mua varmasti/
Tajusin liian myöhään et sua itekin rakastin/

Ja se kukka ehti kuihtuu! ennen kun ehdin korjaa/
Tän virheen! Mitä en tuu unohtaa koskaan/
Mut sun on pakko ymmärtää, pakko käsittää/
Etten pysty ikin näit tuskii sisältäni hävittää/

En nyt selitä! Enkä kaipaa säälii lisää/
Nyt oon siin pistees! etten kaipaa enään mitään/
Siks pyydän anteeksi! Ja näkemiin/
Kiitos siittä sulle! Et muuttuit mulle tärkeeksi/

1.
Yks tääl elää! Toinen murehtii/
Kolmatta et nää! Se ei elä unelmii/
Yks vaan uneksii! Herääminen pelottaa/
Monet muutkin täs! Eriasiat meiät erottaa/

Saa massast eroomaan! Eri tavoin/
Enkä mäkään vihaa, rauhaa tahoin/
Mut tuli eri tahoilt! Etten sais arvostaa/
Etkä siks ees multa sitä arvoo saa/

Säälist lähin peliin! Ja nyt oon ikusesti siin/
Tai ainakin kuolemaani asti!/
Vaik en pitäskään! Pakko jatkaa/
Ykskin hairahdus! Tiputtaa mut paskaan/

Jost nousemiseen ei oo enään voimii/
Tää on mun elämä! Ja näin se toimii/
Kaveri piiri määrää! Täs sitä vaan vikistään/
Sen näkee sit! Miten oma aika on täyttä vilinää/

K.
Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! (Luota) Tää tie vie hautaan/
Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! Se tuhoo vahvan ja hauraan/

Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! (Luota) Tää tie vie hautaan/
Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! Se tuhoo vahvan ja hauraan/
(Kato nyt muakin)

2.
Kelkas vääril teil! Lyö vahvemmankin kanveeseen/
Kun joku kutsuu, sut tuhon katveeseen/
Etkä ees voi kieltäytyy, pelon uhassa/
Täs kohas, vaan loppuun asti tätä puhallat/

Henkes uhalla! Taistelet taisteluas eteenpäin/
Näytät ilosta virnettä! Se toimii näin/
Viha rakkaus suhde! Sil täs välis tottuu/
Tähän pelkoon! Ja ilman sitä jo ontuu/

Paineen avul pysyn kasassa, vaik se tappaakin/
Vähän vähältä! Kuolema ottaa aikaa takasin/
Isku läpi raudan! Sen läpäsyyn tarvii voimii/
Niit voimii! Mitä mult kaipuu rakkauteen imi/

Kerään niit takasin, lepään selällään itkien/
Ja etin sitä kukkaa, mitä sä must revit kitkien/
Se ei ollu rikkaruoho! Se oli rakkauden ruusu/
Ja sä sen mult veit antamatta takasin, (Se tuntu)/

Luottamus murtu! Vertaus kuvana ymmärrät varmasti/
Iskut tunteettomat, ne osu sisään karvaasti/
Valitsin reitin! Jonka poluilla tiesin virheistä/
Niist vihamiesten virneistä! Huorista pirteistä/

Ystävät varotteli mua! Mut mä en kuunnellu/
Vaikken tietäni lisää eteenpäin udellu/
Valitsin kahesta pahasta! Sen pahemman/
Tien heikon puolisen, kuolemista varmemman/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

1.
Tää unelma, on kun heikonlaadun läppä/
Ei toimi ei! Vähän niinku sytkäri rämä/
Oon kai tän tupakka askin ainut jämä/
Toive, et vihdoin jo havahdun tästä/
Tää kiero mut hieno! tekstin pätkä/
Siit miten mä en ystävääni jätä/

(Se jättää mut!) Niin se aina menny/
Kysymys kuuluukin, et mitä oon tehny?/
Ansaitakseen, sen et tuun hylätyks/
Siks etin ihmisii, ketkä mut hyväksys/
Ei jättäs, näin miten nyt oon jääny/
Rukoilu Jumalalt, ettei tää näin pääty/

Hyväksyminen vaikeinta! Kun siihen aihetta/
Ollu kun niin paineita! Et päätyin käyttää aineita/
Joihin muuten en koskis ees tikullakaan/
Se luo mulle stressii! Enkä saa sitä tippumaan/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

2.
Kyyneleet vajoo poskille, päitä pitkin lattiiaan/
Ryhdyn jälleen ystävyys suhteita haalimaan/
Saa kysyy, mitä mä oon niist vaatimaan/
Syy sattuu löytyy musta! Ei voimii valittaa/
Mut jätetään yksin! Se käyny turhan monesti/
Omaa syytä kaikki! Niin mä luulen oikeesti/

Sytkäri räjähti! Ja stiditkin katkes/
(Vittu!) Taas yks suhde täs halkes/
Muuttu niin vaikeeks, pysyy ystävinä ikusesti/
Mielummin hiljaa, siit mistä ennen uneksin/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

1.
Tää unelma, on kun heikonlaadun läppä/
Ei toimi ei! Vähän niinku sytkäri rämä/
Oon kai tän tupakka askin ainut jämä/
Toive, et vihdoin jo havahdun tästä/
Tää kiero mut hieno! tekstin pätkä/
Siit miten mä en ystävääni jätä/

(Se jättää mut!) Niin se aina menny/
Kysymys kuuluukin, et mitä oon tehny?/
Ansaitakseen, sen et tuun hylätyks/
Siks etin ihmisii, ketkä mut hyväksys/
Ei jättäs, näin miten nyt oon jääny/
Rukoilu Jumalalt, ettei tää näin pääty/

Hyväksyminen vaikeinta! Kun siihen aihetta/
Ollu kun niin paineita! Et päätyin käyttää aineita/
Joihin muuten en koskis ees tikullakaan/
Se luo mulle stressii! Enkä saa sitä tippumaan/

K.
Oma pää itsekyyninen! Tähän kai syyllinen/
En oo yli-ihminen! Pelkkii virheit sylillinen/
Käsissä näissä!

1.
Ouf! Turha ottaa ylimääräst stressii!/
Ei mun sanomat! Tuu painettuu pressii/
Kaikki mitä kerronkin! Se jää renkii/
Ei siis henkiin! Vaan se jo sillon vaiettiin/

Kun ekat heitin! Ja nytkin samaa settii/
Voin luottaa näihin, ja se on salettii/
Ettei mun tarvi tukee muualt haeksii/
Mul on täs perusta! Minkä ite rakensi/

Yhes ystävienkaa! Ja siks tää tulee ensin/
Ja kun joku kysyy! Miten säilyin hengis/
Kaikest siit paskast! Minkä läpi vaelsin/
Niin ja niist hetkist! Kun itteni vaietsin/

Enkä puhua pulkahtanu! Kenellekään syystä/
Nii silti tiesin! Ettei rakkaat mua syytä/
Vaan tuki salassakin! Kaiken pahan keskellä/
Ja siks mä viel täs elän/

K.
Mä en tunne kuuluvani näihin seutuihin.
Mä en tunne kuuluvani näihin piireihin.
Kun joka ikinen kerta palaan vanhoihin virheisiin/
Kyllästyny kaksnaamasten tekopyhien virneisiin/

1.
Monta ystävää! Moni tärkee henkilö vierellä/
Niist niin monet syyt saatu, miks tääl viel elän/
Mutten tunne kuuluvani, yhtekään porukkaan/
Eikä, pysty suureen ystävyyteen tottumaan/

Niist ei lohtuu saa! Jos tosissaan kärsii/
Sen on huomannu, kun vierelt monet hävii/
Aina tuskasimmalla hetkellä! Jää yksin tänne/
Hyvin aikoina, kyl kaverit tarpeeks ylistätte/

Mut tuskat, ne arvet on jääny sisälle/
Pitäs tehä jotain, mut avautuminen mitään tee/
Muuta kun tuskaa! Lisää tähän maailmaan/
Enkä jaksa enää itteeni tai kavereita vaivaa/

Huudan mielummin sisälleni kaiken vihan/
Ja sen tuskan! Kaikki ne säälimättömät pilat/
Jota heitetty! Mun kustannuksella ilmoille/
Löitte oikeeseen kohtaan! Löitte pojan piloille/

K.
Mä en tunne kuuluvani näihin seutuihin.
Mä en tunne kuuluvani näihin piireihin.
Kun joka ikinen kerta palaan vanhoihin virheisiin/
Kyllästyny kaksnaamasten tekopyhien virneisiin/

2.
Pitäs varmaan ajattella positiivisesti tääkin asia/
Enään ei lähelt lopu monenkaan tarina/
Kun monet jo kaikonnu, hädän hetkellä/
Mut ymmärrettävää, kuinka moni haluu elää vihan keskellä/

Teinkö kaiken ite? Loinko oman vastuksen?/
Tos on askeleitteni paikat! Mitä jos niihin astu en?/
Kaatusinko? Vai kokisinko jo jotakin uutta?/
Pelko kangistaa mua! Ei mus oo halukuutta/

Opetella elämään, erillailla ja iloisemmin/
Mitä jos se ei onnistu? Ja taas mä emmin/
Enkä pääse etenemään, näinpä taas kerran/
Toivonu voimaa, edes sen pienen verran/

Et sais tehtyy, jotain korrektii muutosta tähän/
Haluu erikoista kokemusta! paskaan elämähään/
Ja pyrkiikin, yrittää ahkerasti taistelee vastaan/
Mut niinkun aina, tippuu takas siihen paskaan/