IRC-Galleria

Rävähti auki ovet sepposen selälleen/
Slovakkien maaliin! kun lävähtää tykki selänteen/
Niin kun kuula, tykin suusta/
Tulee pronssii! ja juhlistetaan sitä niinku kultaa/

Hasekin kaltoin! Kiprusoff tekee haamu torjuntoja/
Ja jos muuten ei voiteta, pitää runnoa/
Otteet kunnossa! Kun peli starttaa/
Eka erä! Ja Suomi hyökkäys jo sparraa/

Kiekon hyökkäysalueel nappaa! Voitontahto silmillä/
Pelataan riskillä! Mut samal silti pelii siistiä/
Ei jäähyjä! Ei turhii virheitä messissä/
Nyt on sentää pronssi pelissä/

Laiva lastattu, monenlaisilla hörhelöillä/
Moni ei niist hetkauta! Mut osa valvottaa öitä/
Ykskin tyttö, tuli tärkeemmäks ja tärkeemäks/
Ja noh näkee täst! Et kuin tärkee hän/

Onkaan, kun auttaa ja jeesaa mua kaikessa/
Siin on täydellinen pakkaus, kiteytettynä naisessa/
Unelmaa! Ei ees usko viel mitä tapahtu/
Mut kai mä digastuin! Kun tähän vavahdun/

Tyttö vei jotenkin tän niin erikoisesti eteenpäin/
Erillai kun normaalisti! mä koukkuun jäin/
Ei kai ekan päivän pitäs näin avautuu/
Mut kaveri puolelt suhde! Se vapautuu/

Melkeen kun itsestään! Onnelinen oon joo/
Enkä ees tänään haluu lähteen pakoon/
Haluun olla ja vaan iloita näist hetkistä/
Antaa toisten vaihteeks elää elämää hektistä/

OMG
dildoken

VÄHÄNKÖ REPS KUN NÄIN TON XDDDD

kuka kaverisi tulee ensimmäisenä mieleen ?

kalja - Sakke (Saaks ittensä sanoo?)
ihana - Laura
tupakoija - Tino 2x + dibbe! + Joni! (cornee) <3
vitsit - laeppae taitaa olla Mika!
ei tajua - Laura?
aitous - Gigis
pissis - No dibbe ja Neea
mukava - MONI!
kiltti - Mari
urheilija - Joonas
paras - Laura
kaunis - Laura
jääkaappi - Allu
hikke - Hykin homot! Eniten Jaakko & Ninni
tietokone - Laura
luottamus ? - Laura
nauru ? - Laura
hymy ? - Laura
pieni ? - Venla
rauhallinen ? - En tunne sellasii
rakas ? - Laura
tyhmä ? - Joni
viisas ? - Julle
pitkä ? - Juho

1.
Täs veriset arvet! paikalle tarvetta/
Nuollut pitkään näit! Ja ihan aiheesta/
Harvemmin käsitin! miks se olin mä ketä kärsi/
Mut hei kato nyt mun näit käsii/

Ei tarvetta olla ilonen nyt tai koskaan/
koska voin lähtee täält tost vaan/
Ei enään tuskaa! ei enään kipuu/
En olis uskonu et tää kuolema olis hallittuu/

Mut pelon kourat! Ei en kestä sitä enään/
Mä haluun kuolla! Koska en jaksa elää/
Kaikel kunnioituksel muita kohtaan/
En oo ollu itsepäinen en sitten koskaan/

Ajatellu aina toisii! Ja ootte ollu edellä/
En ees käsitä! Mistä tullu tää juoru, ihan perseestä/
Okei itsepäinen teko vihdoin tuli/
Itsemurha! se mun omast tahost tuli/

K.
Mä en oo itsepäinen! Mä en rakasta itteeni/
Tekoja tyhmii! Nyt mä itken niit/
Tapahtu mitä tapahtu! Mä en enää havahdu/
Kiitti ja näkemiin! Anteeks etten skarpannu/

Mut kärsimys saa päättyy!/
Nyt voin hyvil mielin häipyy/

2.
Kai nyt vittu! Mul on oma tahtokin/
Ja nyt kerron, sen mitä mä tahtosin/
Tahdon kuolla! Tahdon jättää kaiken tän/
Ja ehkä siks mä en huomen oo tääl/

Koska koskettaa! Tää paskanen tilanne/
Mut kerran vaan tää tulee kirpasee/
Lähtö aina vaikeinta! Mut entäs sitten?/
Nyt vittu sanon! enään en itke/

Viimenen kyynel tipahtanu matolleni/
käsittäkää, en voinu mitään tavoilleni/
Siks kai pahoittelin, mitä teinkin/
Ettei mun tarvis kärsii enää hengis/

Ja noh ei onnistunu paremminkaa/
Kun kuolema tulee mut täält korjaa/
Ei elämä, vakavaa oo todellakaan/
Mut se ''elämä'' loksahtaa harvaan/

1.
Sori etten ollu sitä! Sori etten kiinni pidä/
Ei sun tarvi ymmärtää! näitä hyvästejä/
Näätkö kuin kärsin? Et varmaan joo/
Mut älä syytä ittees kun pois katoon/
Kärsimyksen, tuskan, turhautumisen tunteet/
Yhtä aikaa! Mä luettelin kaikki murheet/
Muija kuoli! Ystävätkin kaikkosi/
Tän kaiken paskan sillon jo vaistosin/
Tuli kyl siltikin yllättäin selkäni takaa/
Huomasin myöhässä! Se on varmaa/
Muutenhan mä kykenisin huomen olee täällä/
Haluunhan mä! Mutten vaan voi jäädä/
Ne vähäset ystävät! Ymmärtäkää mua/
Jos mulle sattuu tänään jotain tapahtua/
Enkä voiskaan enään maailmaan havahtua/
Niin mä en ainakaan syyttäny sua/

Chorus.
Hey sori, ei ollu oikeesti tarkotus/
Mutten mä näin elää aikonu/
Nyt vaan aika ja paikka ei natsaa/
Ehkä ens elämässä, en kanna tätä taakkaa/

Turhaa toiveunta! Et pystysin elää/
Nyt tai koskaan! En enään/

2.
Monesti rukoillu, et päättyspä tää/
Jonkun muun käden kautta kun omal täl/
Vitun vaikeel ja rankalla tavalla/
Mut kai mä voisin löytää tapoi rahalla/
Mietin mä et voisin hukkuu, kuullosti kivalta/
Mut ei sekään paha, löytää itteni junan alta/
Pommi kainaloon ja pitkälle asumuksista/
Sil tavallakin pääsis pois tuskista/
Kuula kalloon, tuntus varmaan hetkisen/
Mut kun vaan voittaa esteet henkiset/
Se on pelkkä nappi otsassa/
Eikä tunnu pahal, makoilla joen pohjassa/
Tää nyt ainut ongelma! Tälle illalle/
Ja oikeestaan nytkin matkal sillalle/
Johon päätän tieni! Niin pääsen tuskista/
Vihdoin viimein itte silmäni ummistan/

Pitäskö anella? Pitäskö itkee?/
Pitäskö olla jokseenkin sitkee?/
Mut mun elämä runneltu paskainen/
Mun elämä runneltu paskainen/
Tuhat tarinaa siitä mitän päätän päiväni/
Joo ja angstii! Onhan näitäki/
Tullu rustattuu! Ihan turhii itkuja/
Mut samalla, aloin edespäin lipua/
Nyt matkalla kohti tuonelaa/
Ehkä en enään, tuu sanoo huomenta/

Kiitos kaikille! Kiitos siitä mitä teitte/
Haluun vaan kaikkee hyvää teille/
Thänks pänks! Siit mitä ootte ollu täs/
Mun elämäs! muistoi keräämäs/

K
Jos et käsitä, et voi uskoo
Oon just sitä, mitä ei must oo
Jos selviin hengis, täst uskomatonta
Mut kun tiiän jo, et se on mahdotonta/

1.
Takerruin liian syvään, liian hyvään/
Ollakseen totta! Nyt en takas yllä/
Vaik kurotan ja toivon saavani kiinni/
Niin reunalta lipee ote taas silti/

Ne kysyy: ''Mitä sä Sakke taas itkit''/
Kaveriporukassa, kaiken taas kiistin/
Ne tajuu mun ongelmat! Ne tajuu mua/
Mut ne ei välitä! Mitä vaan voi tapahtua/

Ei ne välitä! Vaik voisin kuolla/
Mut mitä välii! Onhan monta nuorta/
enneki kuolla kupsahtanu maailmasta/
Selittävät vaan kuin tää on sairasta/

Jos et käsitä, et yllättä/
Ei oo yhtäkä! Joka yllättäs/
Oon muka jollekkin tärkee/
JA VITUT! ETKÖ EES VALEHELLA HÄPEE?/

K.

2.
Tiiän oon kyyninen! Ja itsepäinen/
No mut vittu! Siinäpäs sen näitte/
Ei musta oo elämää, normaalisti/
Halusin vaan olla! Mut ite sen riisti/

Siis turvan elää! ja olla onnellinen/
Mut oonpahan nyt sentään rehellinen/
Ja paljan kortein täs esillä teille/
Vittu! Näkee mihin teot veine/

Oon köyhä! Ja tarpeeton paskapää/
Ja kerron totuuden! En jaksa tääl/
Oon kokenu tarpeeks! ja tarpeetonta/
Monta vihaakin saanu aiheetonta/

Joista monet ollu omien mokien tuottamii/
Mut tahto kauas, pois teiän luota sit/
Nyt kasvanu entiseltään! Entisestään/
Vittu! Ei mua oo tehty tätä kestää/

1.
Kulta rakas, vuosien jälkeen päätin vihdoin/
Mä tuun luokses! Tän paskan kaikee vaihdoin/
Et vuokses, voisin kanssas lentään/
Olla vihdoin onnellinen! Koska jaksanu en enään/

Pahoillani vanhemmat, teitte musta hyvän pojan/
en sortunu teille väärille! Vaik tyhmät teot ohjas/
oon pahoillani! siit etten ollu täydellinen millonkaan/
Olin vaan poika pieni! yhen sydämen pirtoman/

Jumalallekin kiitos! Et olit osana tielläni ohjaamassa/
Tietä jota sit tosiaan ymmärs vaan harva/
Ja harvempi tahto auttaa mua eteenpäin/
Mut okei joo, ehkä parempin näin/

Jokasella on omat heikot puolensa!/
Mul se oli ennen aikainen kuolema/
Kittos silti ystävillekin! Joita oli harvassa/
Olitte yks miljoonasta, täs massassa/

2.
Päättely kykyy ei tarvittu, kun ekat oireet ilmeni/
Kuolema korjaa sadon! Kun tän näin ilmensin/
Pitkäänhän tääl jo dallattu, matkaa tyhjää/
Mut ystävistä, mult ei unohtunu ykskään/

Jokanen mielessä! Jokanen on muistoissa/
Kaiteen toisella puolella! Kun oon loitolla/
Suojelen jokaista! Joka koskettanu osallaan mun elämää/
Ja kiitti oikeesti! Teiän avul tulin näin kestämään/

Jatkuvaa piinaa! Ja pahanolon paineita/
En montaa kertaa, joutunu turvautuu käyttää aineita/
Enkä varsinkaan, pelkää öisin yksinäni/
Nyt niis teksteissä on elämäni/

Luette taikka ette! Jokanen mielessäni/
Ja jos on mahdollista, viel kerran jokanen vieressäni/
Korjaamassa, elämän tuon puoleista satoa/
Paikassa, jossa kauneus ei vaan katoa/

K.
Ei mul oo ystävii,
Ei kukaan välitä musta/
En tajunnu yhtäkkii
Vaan täs on ajantajunta/

Älkää epäröikä! Vaik vasta alan tajuta/
Ystävyys tärkeintä tässä maailmassa
Ja siks mun elämä saattaa olla vaivasta

1.
Leveä hymy on, kun Mona Lisa/
Mieli maassa, vaik ketään rohkasiskaan/
Hartaasti toivoin, joskus kerra pelii/
Et ees kerran elämäs, herään henkii/

Mut kun kaikki katoo, aina viereltä/
Ja ajan mittaa, kuolema taas mielessä/
Mut mihin tiikeri raidoistaan pääsee?/
Ja miks mun pitäs tätä enää häpee?/

Että jälkikäteen, ei jääny mitään mulle/
Mitä voisin sanoo et tärkeeks tunnen/
Kun ruhjeet ja murheet täyttää elämää/
Ja ainoo tapa elää, on makaa selällään/

Ja tunnen kuoleman, mutten elämää/
Ja usein toivon, etten olis enään tääl/
Vaik luulis, et mun elämä olis loistavaa/
Niin ei oo kuolemaan reittii toistakaan/