IRC-Galleria

Eilen yllätin kaikki, itseni mukaanlukien, kuuntelemalla koko päivän (lukuunottamatta sitä pientä hetkeä jonka vietin karaoken ihmeellisessä maailmassa) Jonna Tervomaata, Maija Vilkkumaata ja PMMP:tä. Siis julkisisti mä en myönnä pitäväni yhtään yhdestäkään edellämainituista, ja jos joku kysyy mä en kuuntele naislaulajia. Se oli siis hetken hairahdus.

Tänään taas mä olen korviani myöten Lovemetallissa. Sen jälkeen kun on katsonut HIM-dvd:n läpi, ei kannata muuten leikkiä meikeillä. Äiti meinasi saada sydänkohtauksen.

Pian on hiihtoloma. Enää viikko Kupittaan suljetulla osastolla ja sitten on vapaa. Hassua, et nyt aattelee et enää viikko kouluu, ja sit joku loma. Mut eihän se lomakaan oo ku viikon. Mut joo, en edelleenkään ole lääkäri. Pääsen hiihtolomalla Tampereella. Saan hiihtolomalla uudet hiukset. Mahtavaa tulee.

Tekee mieli katsoo joku leffa. Kehittelen jotain, adios!

<3 Roosa

Omituinen viikko. Kaikki on ihan kallellaan. Mä olen ollut jatkuvasti tosi väsynyt. Sen jälkeen kun sunnuntaina palasin kotiin, on tehnyt mieli vain nukkua. Ja samalla oon ihan sairaalloisen levoton. En pysty keskittymään. En edes musiikkiin. Ja se on jo vakavaa. Kokeet meni arvattavasti päin vittua. Paitsi hissan eka kysymys: "Kerro 1950-luvun jälkeisistä nuorisokulttuureista". Ainut asia maan päällä johon mä oon oikeesti perehtynyt kohtuullisesti. Tosin voi olla että siinä tarkoitettiin jotain poliittista, ja mun musiikkikulttuuriselitykset oli yhtä tyhjän kanssa. Aika näyttää.

Sitten tähän levottumuuteeen. Mä en käsitä mistä se johtuu. Jos mua edes jännittäis tai hermostuttais joku, mut ei. Ei tässä nyt oo mitään. Mä en osaa enää ees jännittää samalla tavalla ku vuos sitten. Ilmeisesti sitten vain kaikkeen tottuu. Se on väärin.

Ehkä mä oon henkisesti ja fyysisesti epätasapainossa. Mun henkinen väsymys pakottaa mut nukkumaan, mut se on ruumiille liikaa ja purkautuu levottomuutena. Tiedä häntä, mä en oo mikään lääkäri.

Mä lopetin karkin syönnin. Suklaata mä syön edelleen, mut muuten ei kiitos. Sen jälkeen kun mun lakko loppui, mä olen vetänyt nannaa ihan mielipuolisesti. Se näkyy. Eilen muistin taas, miten helppoa luopuminen loppujen lopuksi oli, ja nyt mulla ei edes ole samanlaisia paineita kuin viimeksi. Keksit maistuu edelleen paremmilta.

Nirvana. Ehkä kuitenkin, loppujen lopuksi, kaikella on tarkoitus.

<3 Roosa

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Tänään, ensimmäistä kertaa seitsemääntoista vuoteen, mulla on suorat hiukset. Jumala on sittenkin olemassa.

Katjalle kiitos

Huomasin myös et mun hiukset on ehkä vähän liian pitkät, mut se muuttuu pian.

Ihana tunne

<3 Roosa

Lisää tohon haastejuttuun, että oon myös armoton pilkunnussija. Tai niin ne väittää

Haaste.:D

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


1. Nukun aina niin, että pää on kokonaan peiton sisällä. Inhoan yleensäkin, jos niska näkyy. Jäänne jostain muinaisesta vampyyri-pelosta.

2. Luen Aku Ankkaa aina kotona syödessäni. Niitä on mulla aika hemmetin paljon, vanhimmat varmaan jostain vuodelta -72. Oon kai kaikki ainaki kolme kertaa lukenut. Mulle myös tulee Akkari.

3.Kahdennan konsonantit, esim. kaakkao. Johtuu murteesta. En kyllä oo varma mistä murteesta, sillä sukulaiset niin Turusta, Tampereelta kuin Helsingistäkin nauraa tälle. Äiti ja sisko puhuu samalla tavalla.

4. Mulla ei oo moneen vuoteen ollut realistista ihastusta. Surullista. En tiedä mistä johtuu, mut en suosittele.

5. Olen noin niinkuin yleisesti ottaen friikki.

Haastan:
Harakiri
Puunukke
Ruby_Slippers
Gerry
miramii

Kertokaa nyt ihmiset lähdenkö Next Step-messuille, vaiko enkö lähe. Haluan niin paljon sinne, mut mulla on sillon kuviksen(?!?!?) koe. Joku saatanan kuva-analyysi. Molempiin en pysty, aikataulut on suunniteltu hirttopuun kaltaiseksi mukavaksi yhdistelmäksi.

Mua häiritsee tosi paljon et ees mietin kotiin jäämistä. Mihin katosi anarkia? Mihin olen unohtanut asenteeni? KUKA VITTU MÄ MUKA KUVITTELEN OLEVANI????

Auttakaa. Joku. Paitsi Rockis, Pinju tai Katja. Niiden mielipiteisiin vaikuttaa henkilökohtaiset asiat.

Ihan turhaa, näitä tuskin kukaan lukee. Vai?

Mä olen hullu. Siis ensin kaheksan tuntii koulussa ja sit pari tuntii tekemässä radioo. Onhan se tietty mielenkiintosta ja silleen, mut välillä vois nukkuukin. Toisaalta just nyt riittää energiaa mihin vaan, tyhmä mä olisin jos en sitä käyttäis.

Ja nyt on käyny aika selväks et kukaan ei tuu enää koskaan näkeen mun huorakuvaa. Seuraukset oli aika... no valehtelisin jos sanoisin odottamattomat... Mutta kuitenkin, en oo huora, vaikka siltä näytänkin.

Helmikuusta tulossa joku mahtava kuukausi, vielä parempi tulis jos ois sellanen ylimääränen satanen rahaa. Haluuko joku auttaa köyhää opiskelijaa?

Musta on tullut (jotain, ajatus katkes. Kiitos Tiian, vaikkei se varmaan ite sitä tiiäkään)

<3 Roosa

Mä olen erehtyväinen. Vielä torstaina kolme päivää ITM:n kanssa jossain metsässä ois kuulostanut painajaiselta, mut nyt... Oli pitkästä aikaa todella todella hauskaa. Siellä oppi taas paljon uutta ja hyödyllistä, varmasti paremmin ku jossain koulun luennoilla. Kahdestaan (okei, osittaan kolmestaan) kuuden hengen huoneessa oli myös aika luksusta. Vaikka ei me kyllä paljoa nukuttu.

Nyt väsyttää, ja ois kaikkee pikkupuuhaa. Leiri oli mahtavuutta, mut väsyttävää. Ne ketkä oli paikalla tietää. Erityiskiitokset Pärttylille. Pärttyli on mun idoli.

Sauna kutsuu

<3 Roosa

Ei yhtään valoa päällä, Nine Inch Nails soi kovalla, mä makaan mun sängyllä siinä pienessä läikässä, mihin kuun valo lankeaa ikkunasta ja kylmät väreet kiipee pitkin selkää. Harvinaisen täydellinen hetki.

Mä oon jo rauhoittunut sen leirin suhteen. Enhän mä ikinä kovin vanhaksi ajatellutkaan elää. Kyllä mua vieläkin pelottaa, mut mä lukittaudun jonnekin sitten kun alkaa ahdistaa liikaa. Ja sinne sai ottaa 1-2 levyä mukaan. Kaheksan on melkein sama, eikö? Sitä mä en vaan ymmärrä, miten medialeiri voidaan järjestää 'askeettisissa olosuhteissa', kun siinä kuitenkin tarvitaan kaiken näköistä teknistä härveliä...

Mä epäilen suuresti, että jolleivat jumalat ole kanssani (harvemmin ovat),mä pääsen nettiin seuraavan kerran sunnuntaina. Ehkä tauko tekee ihan hyvää. Ehkä ei. Nettiriippuvuus on vakava sairaus, kerrotaan.

Kalenteri täyttyy huimaa vauhtia. Helmikuun viikonloput on jo täynnä. Tässä onkin jo ollut ihan tarpeeks lomaa keikoista. Rahoitus on edelleen vähän epävarmaa, mut on sitä ennenkin kituutettu.

Kuulemiin (toivottavasti)

<3 Roosa