IRC-Galleria

Hiljaisuus vallitsi
luin
uppoutuneen kirjaan

Ulko-ovi aukesi
astuit sisään
ärtyneenä

Laitoin kirjan sivuun ja nousin
astelin luoksesi ja suutelin sinua
työnsit pois luotasi

Katsoin sinua
ja sivelin poskeasi
ja kysyin
haluatko puhua siitä
mikä mieltäsi painaa

Silloin teit jotain
mitä et ikinä ollut tehnyt

Löit minua!
ja huusit minulle

Et tahtonut puhua asiasta
se ei kuulunut minulle
huusin sinulle takaisin

Riita syttyi
riitelimme
huusimme toisillemme
syyttä

Lopulta et enää kestänyt
tartuit minusta kiinni
revit vaatteet yltäni
ja teit sen...
sen, mitä en voi ikinä antaa anteeksi sinulle...

Nyt itken
olet lähtenyt
huusit vielä
ja ovet paukkuen häivyit

En olisi uskonut...
mikä sai sinut tekemään sen...

Rakastan sinua...
tai oikeastaan rakastin
Särjit sydämeni

Toivon
että kaikki olisi unta
pahaa unta
ja heräisin pian vierelläsi

Ei...
se oli täyttä totta

Sinä raiskasit minut
tunnen...
itseni likaiseksi
hyväksikäytetyksi
inhottavaksi

Huoraksi...

Oliko sinun pakko?!
En voi elää enää itseni kanssa!

En ole mikään huora!
ja tiedät sen

silti kohtelet minua
kuin huoraa...

Huoneessani istun
yksin
vailla seuraa
kenenkään
edes Jumala ei ole läsnä

miksi siis luottaisin Jumalaan?

Katson peiliin
näen kyynelten täyttämät silmät
sylin verisen
surun murtamat kasvot
epätoivon täyttämän sydämen
toivon hiipuneen

Käsiäni katson
veren tahrimat
itken

rakkaani veri
käteni peittää

Miksi teit sen?
mikset odottanut minua?
olisin voinut auttaa...

mutta kun saavuin...
liian myöhäistä oli
Yritin pelastaa
mutta liian myöhäistä oli...

Sitä...
en pysty sulattamaan

että olet poissa, rakkaani...
Ainiaan

Aamu sarastaa
punaisena

Veri on vuotanut
yön aikana

Katson käsiäni
punaisena verestä
olen polvillani
vieressäsi

makaat maassa
katsot minua

Silitän hiuksiasi
suutelen sinua

Katson sinua
et enää voi selvitä
en osaa muotoilla sanoja
kertoa
kuinka rakastan

Kyynel vierähtää kasvoillasi
Ei...
et saa vielä kuolla

Nostan sinua
halaan
syleilen
suutelen

kuiskaan korvaasi
”Olen aina sinua rakastanut
ja tulen aina rakastamaan”

Aamu sarastaa
punaisena

Taistelu kentältä
kuuluu tuskan huuto
kun silmäsi suljet
lopullisesti

Joki virtaa iloisesti
kirkasta vesi on

lapset joessa uivat
nauravat
hauskaa pitävät

Yksi lapsista katoaa
kaikki etsivät
huutelevat
lasta ei löydy

Talvi tulee
joki jäätyy
Kevät tulee
joki sulaa

alta jäiden jotain paljastuu
ruumis lapsen kadonneen

Joki otti omansa
sitä nyt varotaan
rauhaan jätetty se on

Joki virtaa iloisesti

Värejä vain yksi, mutta koko vaihtelee,
alhaalta kiinni, mutta silti lentelee,
luonasi on paistesäällä, mutta sateella ei näy,
tuskaa ei tunne, eikä haitaksikaan käy.

Peiliin katson
itseni näen

juuri itsemurhaa yritin
hukuttautua yritin

Otan sakset
hiukseni leikkaan

katson itseäni
kuolleelta näytän
runnotulta
huonosti kohdetulta

Peiliin katson
itseni näen

huokaan
asetun ammeeseen

Uppoan veteen

Henkeni menetän

Hukun

en välitä

nyt olen poissa
enkä palaa...

Kerran puutarhassa
kauniin perhosen näin
luoksesi se lensi
sinut tapasin

Kerran puutarhassa
sinut tapasin
tutustuin
kanssasi puhuin
lintujen laulaessa
ja auringon paistaessa

Kerran puutarhassa
sinut näin
ruusun kerrassaan kauniin annoit
tansseihin kutsuit
heinäsirkkojen sirkuttaessa
ja kissojen leikkiessä

Kerran puutarhassa
kuun loistaessa
yön pimeydessä
sinut jälleen tapasin
minut syliisi suljit
minua suutelit
kerroit sotaan lähteväsi
Itkin

Kerran puutarhassa
sinut tapasin
sinuun rakastuin
sinut menetin
sinua edelleen rakastan

Huoneessani istun
kirja sylissäin
kerron tapahtumista kauheista

itken
ja puran kaiken siihen kirjaan

Kirja tuntee minut
tietää koko tarinani

Kerron tapahtumista kauheista
kuolemastasi
riidoista
huumeista

Olen poikki!

En jaksa!

Huoneessani istun
kirja sylissäin
kerron tapahtumista kauheista

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Kerran sinut kadotin
toiste en virhettäni tee

Etsin sinut
luonani aina pidän
en yksin ole

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Rakkauteni sinuun
voimaa antaa

Melkein luovutin
mutta muistin kasvosi
silmäsi
huulesi
ja tahdoin luoksesi

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Kyselen
ja kuulen sinun olleen täällä

matkaani jatkan
sinua etsien

Elämä on kilpajuoksua
aikaa vastaan

tulen aina myöhässä
olet aina ehtinyt lähteä

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Silloin näen sinut
kirkon edessä
rukoilemassa

”Jumala, tuo rakkaani
luokseni.
En yksin elää voi”
kuulen sanasi

Kaappaan sinut syliini
ilmeesi kirkastuu

Syleilen sinua
Suutelen sinua
ja sanon

” Vaelsin
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien...
ja nyt sinut löysin,
rakkainpain"

Pimeys...
Se ympäröi minut...
Sulkee sisäänsä...

Olen yksin...

Sydämeni avaimet heitin pois...
Nyt kadun sitä...

Tahtoisin antaa ne sinulle...
Rakkaalleni...
Elämäni valolle...

Sinua rakastan...
Tahdon omakseni...

Mutten voi sinua saada...
En voi itseäni sinulle antaa, vaikka kuinka tahtoisin

Se inhottaa minua...
Tahtoisin olla omasi...

Etsin avaimia...
Kadonneet ne ovat...
Lopullisesti...

Jatkan etsimistä...
tuloksetta

Avaimet ovat kadonneet

En voi olla sinun, rakkaani...
vaikka rakastan sinua