IRC-Galleria

Ihan vetämätön olo ja elämää suurempi dilemma.

Miten ihmissuhteet voi aina olla niin vaikeita. Tällaisessa unettomuuden sekaisissa ajatuksissa alkaa jo kyseenalaistaa kaikkea. Päätyy pohtimaan normaaliuden käsitettä. Kaikilla lienee kuitenkin omanlainen käsitys normaalista. Välillä tuntuu, ettei edes itselle pystyy määrittelemään normaaliuden rajoja. Ne on kuitenki varmaan aika häilyvät.
Miten joku vieras ihminen pystyy vaikuttaan muhun niin suureellisesti ja ajoittaisesti ajamaan jopa järjettömyyden rajoille. Aina voi syyttää toisia, mutta loppujen lopuksi pitäs vaan älytä kattoo peiliin.Sieltä ei ehkä kuitenkaan näy mitään kaunista.

Miks on niin vaikee nähdä omia virheitään ja varsinki lähtee muuttaan niitä? Elämä luo haasteita jokaiselle päivälle. Miksi tämä 16.1.2008 olisi poikkeus?

Ulkona on taas ihan nätti ilma.Tekis mieli mennä lenkille, mutta en taida ehtiä. Tuntuu, että on niin paljon tekemistä, ettei mitään ehdi tekemään... Miten jotkut muut ehtii?

Kuulin taas, että maailmassa on sattunut jotain pahaa. Se on surullista. Miten koskaan voi oppia kestämään?

Ensimmäinen merkintä tänne. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että olen onnistuneesti kirjautunut sisään. Riemuvoitto sinänsä=)