IRC-Galleria

Leikö ahkerista ahkerimman psykologian lukemisen tulosta, mutta huomasin edellisessä päiväkirjamerkinnässäni olevan jotain pahasti vialla. Nimittäin viimeinen lause. Jokin viisas ihmisyksilö voisi käsittää, että en pidä hyvisitä asioista, sillä kerroin hyvien asioiden tulemisen olevan häijyä. Näin ei toki ole. Tarkoitukseni oli ilmaista asian ymmärrettävän niin, että "kaikki hyvät asiat ovat VASTA kohta. häijyä." Huomaa myös, että ilmaisussa "vasta kohta" on kaksi sanaa eli ne eivät toki ole kirjoitettuna yhteen, jolloin muodostuisi sana vastakohta. Ei. Siinä on kaksi sanaa.

Tuleeko minusta uusi Aristoteles? Eivätkö he näin juuri ajatelleet. Filosofit.

Voih. Voisimpa jotain kirjoittaa vastapainoa nuille joutavanpäiväisille ketjuhömpille. Sen voisin tehdä. Koeviikko hengittää niskaan. Historian mikä-lie-tutkielma-keisari-nerosta pitäisi tehdä. Kolme sivua. HUI KAUHISTUS ku pitkä. No ei oo, mutta ei jaksa ryhtyä semmoseen. Taas mää valitan. Puhuisinko joskus iloisista asioista? En.

Mutta entä jos sittenkin. Noh. Hyvä on.

-kohta alkaa uusi jakso, EI SAKSAA
-kohta alkaa hiihtoloma, siis leville
-kohta on kevät
-kohta on kesä

Kaikki hyvät asiat on kohta. Häijyä.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta. Kiitos :)

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. En osaa pyöräillä sopivaa vauhtia.

2. Koulussa minun on aina tehtävä muistiinpanoista mahdollisimman siistit tai vastaavasti mahdollisimman sotkuiset.

3. Laitan joka ilta kännykän lisäksi myös stereot herättämään, vaikka aamulla tiedän sulkevani stereot heti kun ne alkavat soida. Nehän häiritsee uniani!

4. Useimmiten iltaisin kannan kissani viereeni nukkumaan, vaikka hän kyllä tulisi itsekin.

5. Kun teen jotain asettelua vaativaa, esimerkiksi katan pöytää, siivoan huonetta tai laitan hiuksia, kaikki on oltava juuri oikeassa asennossa. Pöydän kattaus esimerkiksi täytyy olla aivan suorassa. Muuten se häiritsee.




Eivät kovin omituisia, mutta enhän minä ole omituinen vaan täysin normaali! hah, taputukset sille joka uskoi.

Mutta vahinko kiertämään! Haastan tähän kidutukseen seuraavat henkilöt:

ninte
_Sandybell_
TombaDaMon
Vohveli
whitening

Joten. Anna palaa!

Maija:
Mitä tarkottaa admire?

Suvi:
En mää tiiä.

Maija:
Tarja, mitä tarkottaa admire?

Tarja:
Hä?

Maija:
Mitä tarkottaa admire?

Tarja:
Eeen mää tiiä... missä niin lukee?

Maija:
Tuossa.

Tarja:
Ai missä?

Maija:
No tuossa!

Tarja:
HEI! Meillä on tässä eri lauseet!

Maija:
Sulla on väärä sivu!

Tarja:
Ai, oho niimpäs onki, heh mulla oliki sivu 103 eikä 203!

***

Maija:
No tiiäksää mitä takottaa admire?

Tarja:
...

Tarja:
...

Tarja:
E.




Ja paljon, paljon naurua. Tänään koulussa kerrottiin erityisen paljon "hauskoja juttuja". Tai ainaki ne nauratti melkoisen paljon. Osasyynä saattoi olla pieni väsymys ja hyvä ruoka, parempi mieli.


Suvin kertomana tuo kuulostaa paljon paremmalta. Usko pois.

Hakataanko yhdessä päätämme seinään?

No ei nyt sentään. Ottaa jo muutenki tarpeeksi päähän. Ehe he eh. No mitenkäs sulla? Ai kiva, nii mullekki kuuluu ihan hyvää. Mää oon kattonu Frendien ekaa tuotantokautta. Se on kyllä huisi.

Onneks kova pakkanen loppu ja harmi ku kova pakkanen loppu. Eikä meillä päin ollukkaan ku -30 astetta lämpöä. Siperiassa oli tilanne toinen. Pakkasen loppuminen on hyvä siksi, ettei olisi niin kylmä, huono siksi, että nyt mua ei taas kuskata joka paikkaan. Häjy tilanne, eikö sinustakin?

Me esitimme tänään koulussa joulunäytelmän. Kyllä lue vaikka uudestaan. JOULUNÄYTELMÄN. Ja nythän on 23. tammikuuta. Joulusta on liki kuukausi ja me esitimme koulussa joulunäytelmän. Sen piti olla hauska, mutta kuulin yleisöstä naurua vain noin kaksi kertaa. Se on huono tilanne näyttelijän kannalta. Olisi eri asia, jos näyttelisimme draamaa. Silloin yleisö saisi olla hiljaa, mutta ei komediassa. Kai ne tykkäsivät. Niin minulle ainakin uskoteltiin.

3 päivää ja alkaa LOST.

Sitä kannattaa jo odottaa.

Luin edelliset päiväkirjamerkinnät läpi. Mää en osaa muuta ku valittaa.
Mutta sitähän varten päiväkirjat on. Eikö vain?

Eikö?

Tiistait on ressiä täynnä, voin kertoa sen. Ei, tänään ei ole tiistai elä luulekkaan. En minäkään luule. Se oli eilen. Tiistaisin käytän koulunkäyntiin aikaa 9 ja ½ tuntia. YHDEKSÄNJAPUOLITUNTIA! Ja tähän ajanjaksoon ei ole laskettu läksyjä laisinkaan. Eli läksyt vielä YNNÄTÄÄN siihen ! ! !

(Älä enää jatka tämän lukemista jos jo nyt heikottaa)

Kyllä. Kouluni alkaa tiistaisin kello 8.10, mutta välimatka koululleni on suuri. Matkaan kuluu aikaa noin tunti, sillä linjuriauto kiertää kaikenmaailmanperäpohjolat. Eli linjurilla täytyy olla jo kello 7.15. Pyristelen läpi normaalin koulupäivän, mikä päättyy kello 15.05. Normaalisti pääsisin jo tässä vaiheessa linjurilla kotiin, mutta EI. Koska on TIISTAI. Tiistaina kävelen kiltisti musiikinluokkaan ja osallistun toimintaan, mitä kutsutaan kitaraorkesterissa käymiseksi. Kitaraorkesteri vie aikaa elämästäni yhden tunnin. Sen jälkeen minut ja ystäväni haetaan pois ja kotimatka suorinta tietä kestää n. ½tuntia. Olen kotona ja ajanjakso nimeltä koulupäivä päättyy TIISTAIN osalta. Kyllä. Myös kitaraorkesteri kuuluu koulupäivääni, vaikka harrastus onkin, sillä siitä saa yhden kurssin.

Olen kotona noin kello 16.45. Saan elää elämääni rauhassa eteenpäin noin kaksi tuntia. Kaksi tuntia. Minkä jälkeen suuntaa matkani keskikylää, sitä Lehtimäen imperiumia kohti. Menen sinne jumppaamaan.

Ja.

Kun vihdoin saan jatkaa elämääni normaalisti eteenpäin huomaan, että onhan sitä vielä muutakin pientäkivaaeiressiänostattavaa puuhasteltavaa. Ah, niin ihana saksan sanakoe, minkä huomaan rientävän minua iloiten vastaan seuraavana valkeavana päivänä. Mieltäni toki helpottaa biologian päivänkysymys ja kymmensivuinen psygologian lukuläksy. Voisiko elämä olla iloisempaa, ha?

Ihme sinänsä, vielä eilen, TIISTAINA, en ollut päivästä moksiskaan. Ressi heräsi vasta nyt. Oppikaamme tästä tämä: Suorastaan rakastan maanantaita.

Uusi vuosi, uudet kuteet. Heh. Ei ois voinu viimenen päivä vuotta 2005 tylselmpi olla. Tai kylmempi. Ainakin mun varpaille. Voi se oli hirveää. Ei, olihan sitä toki äksöniäkin eillessä iltana, ei siinä...

Ja huomenna se on suuri päivä. Alkaa koulu. Kyllä tätä on ootettu, ei voi muuta sanoa. Pah, sanon minä. Ihan hyvin voisin jatkaa elämääni vaihtamatta yöpyjamaa koskaan pois päältä. Ainiin. Hikihän siinä rupeis haisemaan... Ei sittenkään niin.

Kyllä mää oon miettiny sitä, että mikä kumma se saa ihimisen kirjottamaan päiväkirjaa irc-galleeriaaan harva se päivä. Mää yritän lopettaa kokoajan, mutta mää en vaan voi sille mitään, että mulle tulee vieroitusoireita.

Koitetaan elää paremmin tämä vuosi, eikö vain, eikö?

Mulla on jo neljä lahjaa. Avaan ne vasta huomenaamuna. Kuten myös joulukalenterin kahdennenkymmenennenneljännen luukun. Huisia kun on taas joulu.

Mulla on ollu tänään vähän pää kipiä. Ja on väsyttäny ihan mahottomasti. Ihmekkös tuo kun menin nukkumaan puol neljältä. Aamulla. Piti tehdä yhen moukan lahja loppuun.

Tänään mää olin kuitenki luistelemassa kaikesta huolimatta. Ensimmäistä kertaa tänä talvena. Hyvä että hokkarit löyty. Kaunoluistimista ei oo mihinkään. Niillä vaan kaatuu. Ne terät on tiellä.

Huomista päivää mää en aio pilata sillä, että kävisin irc-galleriassa. Tietäkää se.
Äärettömän maukasta joulua!

Kinkun päällä pitää olla kunnolla sinappia.