IRC-Galleria

Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.

Tuulimyllyjä vastaan
täällä taistellaan
Viima hiuksissa viipyy
hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu
Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä:

kertosäe:
Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa
Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan että mä kelpaan

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu.
Täytyy olla lujasta luusta
että selviytyy.

Hangen alla paine kasvaa
kestänkö sen mitä vaaditaan
Rakas, onneks sä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä:

kertosäe

Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä:

kertosäe

Sinä vain, sinä vain
saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan.

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut nousemaan
läpi hangen ja roudan

vois painuu kyl kaikki miehet nii pitkäl ku pippuri kasvaa. kiitos hei.

oon kipee ja nenä vuotaa ku seula. ja ärsyttääääää! pelottaa. ahdistaa.

Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Kuin hiekan autiomaan, sen tuuli vie mukanaan.
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Päivää seuraavaa mä jaksan odottaa

Kuinka maailma voikaan meitä toisinaan opettaa.
Miksi asioita niin monta täällä joutuu oppimaan?
Yhden päivän kerrallaan me täällä kuljetaan elämää.
Päivät toisiansa ei muistuta sittenkään

Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Kuin hiekan autiomaan, sen tuuli vie mukanaan.
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Päivää seuraavaa mä jaksan odottaa

Mihin maailma viekään; ehkä suuntaan oikeaan?
Joka päivä meillä kiire on tulevaisuutta odottaan.
Kun näen tumman taivaan ja laskevan auringon
silloin tiedän: tämä päivä jo kohta ohi on.

Huominen, huominen, huominen
Sen tuuli vie mukanaan
Huominen, huominen

En sitä ymmärrä vieläkään, mä vaikka tahtoisin.
Sä miks et pystynyt välittämään, vain vähän lujemmin.
Vaatinut en liikaa kai, tai itse niin sen näin.
Mut silti sinulta sen kaiken toinen sai, mä siitä paitsi jäin.

kertosäe:
Silti uskon ja luotan, että kerran kuulla saan.
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakaan.
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen.
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden.

Mä toistan itsellein aina vain, hän jostain saapunee.
Ken ehkä etsinyt on kaltaistain, pois luotain ei hän mee.
Vaikka särkyi kaikki tää, kun surun maljan join.
Niin yhä rakastan vieläkin elämää ja toivoakkin voi.

kertosäe (3x)